Mieleeni tuli tapaus joidenkin vuosien takaa, kun edellisestä työpaikasta työkaverini soitti minulle työaikaan. Kuuntelin häntä, mutta minusta tuntui ettei hänellä taida olla mitään asiaa, miksi mahtoi soittaa. Viimeinen hän sai sanottua, että hänellä olisi asiaakin. Ja hän sanoi nähneensä todentuntuisen unen, mikä ei antanut hänellä rauhaa. Kysyin millainen se uni oli ollut? Hän kertoi, että unessa ollessaan jyrkänteen reunalla näki alas, jossa näytti palavan helvetin tulessa ihmisiä. Ja hän oli ihan reunalla voimattomana demonien kiusatessa häntä, jolloin joku oli ojentanut hänelle kultaisen ristin ja päässyt nousemaan ja poistumaan. Hän kysyi mitä tämä uni voisi tarkoittaa? Sanoin unen tarkoittavan sitä, että Jeesus rakastaa häntä niin paljon ettei Jeesus halua hänen joutuvan tähän vaivan paikkaan varoittamalla häntä tulevasta. Kotona minulle tuli mieleen sananpaikka Markuksen evankeliumista luvusta 8:34-37 "Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Tämän viestin välitin sähköpostilla hänelle.
Toinen tapaus liittyy vuosia sitten tapahtuneeseen opettajien laivaseminaariin Tukholman risteilyllä, kun eräs opettaja pyyysi minua sivummalle juttelemaan. Sivummalla hän kysyi: "olenko uskova?", johon vastasin olevani, mutta miksi hän tätä kysyi? Hän sanoi minun olevan aina iloisen ja onnellisen näköinen. Sanoin sen olevan myös hänelle mahdollista ja kerroin kuinka olen tullut uskoon. Hän sanoi kuulleensa tämän tapaisia kertomuksia paljon ja lukeneensa paljon teologisia kirjoja, eikä asia ole tullut hänellä selväksi tai järjellä ymmärrettäväksi, sillä sitä ei voi kuulemma heittäytyä uskoon noin vain. Sitten hän kysyi sitten mitä mieltä minä olen, kun Raamatussa puhutusta tarinasta, jossa Aabraham oli uhraamassa poikaansa, että eikö ole sairasta. Vastasin Jumalan vain koetelleen Aabrahamin uskoa, mikä hänestä ei ollut oikea vastaus. Lopuksi hän kielsi minua puhumasta koko uskon asioista enää mitää muiden kuullen.
Pentti Mattila


