Matkan varrella kuultua

Kun olin mukana vankilatyötä tekemässä, niin oli puhetta vääristä profetioista vuosia sitten. Sanoin heille, että samalla tavalla kun on liikkeellä oikeaa ja väärää rahaa, niin on myös vääriä profetioita, enkä väärän rahan pelossa heitä aitoja rahoja pois ja olisin onneton. Sama koskee profetioita, ne pitää koetella Raamatun sanalla, ovatko aitoja. Kummallisinta oli kun eräs vankilapastori kertoi, että oli kutsunut vankilaan tunnetun parantajaevankelistan, mutta varoitti vankeja etteivät odottaisi mitään, koska heillä voisi olla pelko pettyä, jos ei tapahtuisikaan mitään. Ja eräs vankilatyössä ollut sisar kertoi kuinka hän oli pyytänyt Herran siunausta ja Herra oli antanut syöpäsolun, että sellaisen siunauksen hän oli saanut, että saisi nöyryyttä tähän vankilatyöhönsä. Kerran käytiin evankeista Pekka Katajiston kanssa Rovaniemeläisessä seurakunnassa, jossa Pekka julisti Jeesuksesta, joka parantaa, mutta seurakunnassa oli vallalla käsitys, että sairaus on suuri siunaus. Pekka rukoili lopuksi sairaiden puolesta ja muutama todisti parantuneensa. Me saatiin lähteä pois, niin ettei meille puhuttu enää mitään, oltiin kuin spitaalisia. Pekka on kuollut jo joitakin vuosia sitten. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon, kuinka uskonnollisia ollaan seurakunnissa. Rukoillaan näiden ihmisten puolesta, että heidän sisäiset silmänsä avautuisivat näkemään ja oppisivat tuntemaan Jeesuksen.

Pentti Mattila