Aloittaessani opettajantyötäni edellisessä työpaikassa koin monta kertaa vajavaisuutta kyvyssäni opettaa ammattia opiskelijoilleni. Kerrankin olin niin epätoivoinen, että pyysin apua Jeesukselta ja sain rauhan asian suhteen, joten luotin Hänen apuunsa. Menin tunnille ja ihmettelin kuinka Jeesus kauttani antoi opetuksen tästä aiheesta, jota en olisi omassa ymmärryksessäni kyennyt antamaan, myös opiskelijat ihmettelivät saamaansa hyvää opetusta kiittäen siitä, vaikka kiitos kuului vain Hänelle, joka minun kauttani antoi opetuksen, eli Jeesukselle. Luin Colin Urquhartin kirjaa ”Suuri ilmestys – Kristus sinussa, kirkkauden toivo” (www.helmimedia.com 2010), josta tämä lainaus sivulta 54 ”Muistan erään tilanteen, kun rukoilin ennen kokousta ja Jumala käski minun saarnata eräästä tietystä raamatunkohdasta. Sanoin Hänelle: ’Mutta, Herra, minä en ymmärrä, mitä nuo jakeet tarkoittavat.’ Siihen Hän vastasi: ’Ymmärrät kyllä sitten, kun olet saarnannut niistä!’ Juuri niin tapahtuikin. Saarnan päättyessä minä ymmärsin sen ilmestyksen tähden, jonka Kristuksen Henki oli tuonut esiin sanojeni kautta.” Toinen vastaava tapaus oli kun olin vuosia sitten käymässä Kemin Tuliseurakunnassa jossa sain jakaa mitä sydämelläni oli. Raamattua selaillessani silmiin osui raamatun kohta jonka koin olevan sen josta Herra halusi minun puhuvan, mutta minulla ei taaskaan ollut kykyä siihen, mutta luotin Herraan en omaan ymmärrykseeni. Ennen puheenvuoroani eräs paikalla ollut henkilö profetoi, että saan tätä puhetta varten väkevän Herran voitelun ja näin siinä kävi. Meidän tulee olla riippuvaisia vain Herrasta, ei omasta ymmärryksestämme. Suosittelen Colin Urquhartin kirjan lukemista.
