Jumalan kutsu

Olen lukemassa ainakin jo toista kertaa Jackie Pullingerin kirjaa "Lohikäärmeen ajo" (Päivä Osakeytiö 2009), jossa englantilainen Jackie kertoo Jumalan kutsusta lähteä Hongkongiin. Hän ei löytänyt seurakuntaa tai lähetysjärjestöä joka olisi halunnut lähettää hänet lähetyskentälle, joten hän lähti ilman lähettäjiä Jumalan lähettämänä. Hän löysi johdatuksessa paikkansa Walled Citystä opettajana ja kerhon vetäjänä, joka oli aikoinaan Hongkongin kaiukenlaisen laittomuuden keskus. Lainaus kirjasta sivulta 87: "Vaikka kristittyjen joukko kasvoi, kaikki Walled Cityn pojat eivät käsittäneet, miksi olin tullut heidän luokseen. Monet heistä tulivat kerholle vain hyötyäkseen siitä jotenkin. En ottanut pojilta mitään maksua lauantairetkistä tai leireistä. Maksoin kaiken omasta pussistani, bussivuokran, kumiveneen vuokran, jalkapallotossujen vuokran, rullaluistimien vuokran ja eväät. Pojat eivät osoittaneet vähäisintäkään kiitollisuutta. Omasta mielestään he olivat kovaosaista joukkoa. He luulivat, että minulla oli jokin vakavarainen järjestö takanani ja siksi he yrittivät puristaa minusta irti kaiken mahdollisen. Heidän mielestään se oli heidän oikeutensa, ja he olivat hyvin vaativaisia, jopa hyökkääviä." Me voimme ottaa Jackiesta oppia, sillä kaikille meille ei tarjota mahdollisuutta tulla lähetetyiksi, vaikka olisi Jumalan kutsu, niin siitä huolimatta meidän tulisi olla katkeroitumatta ja kuuliaisia Jumalalle vaikeista olosuhteistamme huolimatta. Lähdetään liikkeelle Jumalan voimassa.