Pelagius (k. 418), eli Morgan, joka oli Britannian Cambriassa (nykyinen Wales) syntynyt ja Italiassa vaikuttanut munkki ja teologi. Hänet tunnetaan parhaimmin pelagiolaisuudesta. Pelagius oli alkuperäiseltä ammatiltaan lakimies, mutta myöhemmällä iällä ryhtyi teologiksi. Aikalaiset kuvaavat hänet hyvin ystävälliseksi, laupeaksi ja hurskaaksi mieheksi. Pelagius kiinnitti eniten huomiota kristilliseen etiikkaan. Yksi hänen kirjoituksistaan oli nimeltään "Usko kolminaisuuteen", jossa hän arvosteli pyhyyden korvaamista sakramentaalisilla muotomenoilla, mikä antoi väistämättä tilaa uskovien synnin tekemiselle. Synnin hyväksyminen jopa uskovissa on uskon puutetta ja tahdon heikkoutta. Pelagiuksen opin mukaan ihmisellä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan, pelastuksen ja kadotuksen, väliltä, ja pelastus saavutetaan Jeesuksen sanojen mukaisesti noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä sekä kultaista sääntöä (Luuk. 10:25-28). Pelagiuksen mukaan ihmisellä on vapaa tahto, jos näin ei olisi, häntä ei voisi pitää syyntakeisena teoistaan, ja toisaalta jos ihmisen kohtalo on ennalta määrätty eikä ihminen kykene omilla valinnoillaan vaikuttamaan kohtaloonsa. Pelagius vastusti perisyntioppia sen epäjohdonmukaisuuden ja sisäisen ristiriitaisuuden vuoksi. Hän kielsi syntiinlankeemuksen ja sen myötä tarpeen sovitukseen tai uudestisyntymiseen. Vuoden 431 Efeson konsiili tuomitsi Celestiuksen harhaoppiseksi ja myös Pelagiuksen epäsuorasti. Hollantilainen Jacob Arminus eli 1500-luvulla ja opiskeli Genevessä teologiaa opettajanaan Beza. Palattuaan Geneven ja Baselin opinnoistaan Leideniin professoriksi. Hän opetti, että Jumalan valinta perustuu ennaltatietämiseen, minkä vuoksi Jumala pelastaa kaikki, jotka tekevät parannuksen, uskovat ja ovat kestäviä. Armo on kaikkialla saatavilla, mutta kaikki eivät ota sitä vastaan. Pelastuksessa ihmisen tahto tekee yhteistyötä Jumalan tahdon kanssa. Yhteistyön täytyy jatkua, jotta pelastus tulisi täydelliseksi. On mahdollista langeta pois armosta kokonaan ja lopullisesti.
