Elis Bergrothin kirjassa "Suomen kirkon historia pääpiirteissään" (Werner Söderströmin kirjapainossa 1892), jossa on Lauri Ulstadiuksen (vihitty papiksi 1680 ja samana vuonna kolleegaksi Oulun triviaalikouluun) vaiheista kerrottu. Sunnuntaina 22.7.1688 Turun tuomiokirkossa Ulstadius keskeytti pidetyn saarnan, asettuen lukemaan kirjoitusta, jossa oli ankaria moitteita kirkkoa ja papistoa vastaan. Häntä kannatti ylioppilaat Olavi Ulhegius ja Lauri Lithovius sekä maisteri Pietari Schaefer, sillä he pitivät vanhurskauttamisoppia vääränä, koska se perustui paljaaseen uskoon ilman töitä, Raamattua pitivät kuolleena kirjaimena, jos hengen välitön ilmoitus puuttui, sakramentit ovat tarpeettomia niille joilla oli Kristuksen henki, ja saarnan vaikutus riippui saarnaajan hengellisestä tilasta. Tämän vuoksi Ulstadius vuonna 1692 tuomittiin kuolemaan, mutta ensin yritettiin saada hänet luopumaan harhaopistaan. Koska häntä ei pidetty täysjärkisenä, niin hänen sallittiin sovittaa rikoksensa elinikäisellä pakkotyöllä. Hänet vapautettiin pakkotyöstä vuonna 1719 kuningatar Ulrika Eleonoran kruunauksen johdosta. Ulstadius kuoli Tukholmassa jättäen kunnioitetun ja rakastetun muiston itsestään, jotka olivat saaneet häneltä neuvoa ja ohjausta.
Katso myös http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=40
http://koti.welho.com/penttijuhani


