Yhdessä vaiheessa olin yhden Venäjällä käyvän ryhmän mukana tiiviisti, joka vei humanitaarista apua Pietarin seudulle. Matkoillani opin jonkun verran tuntemaan sitä suurta perhettä, joka otti vastaan ryhmän ja sen tuomat lahjoitustavarat. Minusta tuntui, että vastaanottajat olivat tyytymättömiä saamaansa avustukseen. Kerrankin eräs uskova Suomesta oli lahjoittanut Skoda merkkisen auton, josta vasta syntyi valituksia, koska he joutuivat maksamaan verot ja kun auto ei ollut aivan uusi, niin sitä piti korjata, eli rukousvastauksesta oli tullut suuri taakka ja vaiva. 1 Timoteuskirje 6:6-12 kehoittaa meitä: "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." Jossain vaiheessa tässä uskovaisessa perheessä sattui kamalia asioita, joka valitti siitä autoasiasta aina, sillä tuli ero, liikenneonnettomuuksia jne... Ihmettelin mistä tämä voisi johtua, niin väkisinkin tulee mieleen tämä mielen asenne olla tyytymätön. Saatan olla väärässäkin, taikka tässä on jotakin opiksemme.
Pentti Mattila



