Tunteminen

Olin eräässä kirjapainossa työnjohtajana 1980-luvulla.
Aloittaessani työnjohtajana toimitusjohtaja kertoi työntekijöistään, niin kuin sellainen
henkilö, joka tuntee alaisensa paremmin kuin alainen itse. Ihmettelin hänen
tietämystään, sillä tällaista tietoa tarvitaan, jotta voi uskoa juuri
oikeanlaisen työn tehtäväksi kullekin, niin että se työ tulee tehtyä kaikkein
parhaimmalla mahdollisella tavalla. Raamatussa on kertomus siitä kuinka mies
uskoi palvelijoilleen heidän kykyjensä mukaan omaisuuttaan leivisköjä hänen
muuttaessaan pois muille maille. Tämä mies odotti, että hänen omaisuutensa moninkertaistuu
niin, että hänen palatessaan hän saa monikertaisena sen mitä hän uskoi kullekin
palvelijoistaan. Eli näillä palvelijoilla oli vain hallintavalta tähän
varallisuuteen, jonka he olivat saaneet, se ei ollut heille omaksi annettua. Kertomuksessa
on yksi palvelija, jonka kyvyt olivat vain vähäiset, minkä vuoksi hänelle oli
uskottu vain vähän, eikä hän halunnut hänelle uskotulla vähäisellä leiviskämäärällä
tehdä mitään, vaan kätkeä sen maahan. Hän ei halunnut nähdä vaivaa herransa
eteen laisinkaan. Häntä kutsutaan kelvottomaksi palvelijaksi. Mitä tämä
kertomus voisi meille opettaa? Jeesus esitteli näillä kertomuksilla Jumalan valtakunnan periaatteita,
meille jotka emme tiedä niistä mitään. Meille kaikille on uskottu erilaisia määriä lahjakkuutta, varallisuutta jne., ja kertomuksen kertoja Jeesus odottaa meidän
asioivan, niin että hän saa sen moninkertaisena takaisin, kuten olemalla Jeesuksen
auttava käsi auttamalla lähimmäisiämme, kun he tarvitsevat apua jne…

Tässä tämä koko kertomus lainauksena Raamatusta: Matteus 24:14-30
”Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui
palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää,
toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti
muille maille. Se, joka oli saanut viisi
leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin
kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni
pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan. Pitkän ajan
kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän
kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset
viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso,
toiset viisi leiviskää minä olen voittanut.' Hänen herransa sanoi hänelle:
'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut
uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.' Myös se,
joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä
minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut.' Hänen
herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä
sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi
iloon.' Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra,
minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole
kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä
menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.' Mutta hänen
herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit
minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en
ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille,
niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden
leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä
jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei
ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton
palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'”

www.koemuutos.fi