Kävin bussimatkalla Pietarissa vappuna 2009, jonka yhtenä matkakohteena oli mm. 4 vuotta sitten perustettu Avoin Sydän seurakunta, sillä seurakunnan pastori oli saanut sydämelleen tavoittaa kaikkein vähäosaisimmat Pietarin alueella. Seurakunnassa oli paljon erilaisista riippuvuuksista vapautuneita alkoholisteja, narkomaaneja jne. Pastori esitteli ryhmällemme seurakunnan toimintaa ja pyysi kolmen henkilön kertomaan kuinka olivat päässeet vapaaksi uskomalla Jeesukseen kaikista riippuvuuksistaan. Tarinat olivat erittäin koskettavia, jotka pastori vahvisti sanomalla tuntevansa nämä henkilöt ja yksi oli ollut jopa vieroituksessa hänen kotonaan. Yksi näistä miehistä kertoi asuneensa 12 vuotta perheensä ja ystäviensä hylkäämänä yksinään agressiivisena kaatopaikalla päihteiden käytön vuoksi ja oli kadottanut kyvyn kommunikoida normaalisti ihmisten kanssa. Hän kertoi myös, että hän opiskelee puhumaan uudestaan. Hän kertoi kuinka pastorin huolenpito ja hänen osoittamansa rakkaus oli murtanut hänet ja hän oli ottanut vastaan Jeesuksen tarjoaman sovituksen synneilleen, sekä teki parannusta elämässään kaikesta entisestä. Pastori kertoi myös vastoinkäymisistä, kuinka jotkut olivat käyttäneet heidän apuaan vain hyväkseen ja jopa varastaneet häipyessään seurakunnan omaisuutta, mutta tästä huolimatta he ovat jatkaneet työtään. Kokouksen alussa keskellä ja lopussa seurakunnan kuoro lauloi sankaristaan palavalla rakkaudella ja voimalla. Nämä kadulta pelastuneet olivat tehneet koskettavan näytelmän Raamatun kertomuksesta Jeesuksen kanssa ristiinnaulitusta ryöväristä joka pelastui, kun pyysi Jeesusta muistamaan häntä valtakunnassaan. Loppupuolella kokousta uudet vierailevat ihmiset saivat tulla tekemään ratkaisun syntikysymyksessä. Seurakunta oli voimakkaasti kasvamassa ja olivat muuttamassa uusiin suurempiin tiloihin, koska vanhat tilat eivät riitä toimintaan. Tämä oli uskomatonta nähdä ja kokea siellä paikan päällä kourin tuntuvasti. Tällaista vapaaehtoistyötä vähäosaisten parissa tarvitsisimme myös täällä Suomessa.

Työssäni silloin tällöin törmää päihteiden käyttöön ja sen tuomiin ongelmiin. Ammattikoulua käyvä opiskelija kertoi, että hän on ollut mukana poikajoukossa, joka on nuuskinut tupakan sytyttimien butaani kaasua. Päihdyttyään pojat olivat nähneet ympärillään näkyjä eli tonttuja, jotka olivat kulkeneet seinien läpi ja he olivat yrittäneet tavoitella niitä, mutta olivat törmänneet seiniin. Teknisten liuottimien haistelu liuottaa aivojen rasvakudoksen aivoista pois, jonka seurauksena on aivotoimintojen väheneminen joka näkyy puhevaikeuksina jne. Myös ihmiset, jotka käyttävät paljon lääkkeitä altistuvat näkemään kummallisia asioita ja saamaan yhteyden henkimaailmaan, sillä kerran eräs henkilö pyysi minua auttamaan huonekalujen nostossa ja siirrossa iäkkäälle ihmiselle. Ensinnäkin oli vaikea päästä sisällä, koska hänen henkimaailman ystävät oli kieltäneet häntä avaamasta ovea, koska tulija on kristitty. Oven takan ihmetellessämme miksi henkilö ei avaa ovea ajattelin, että jos menen pihalla olevaan keinuun odottamaan sisäänpääsyä kaverin jäädessä oven taakse. Istuessani siinä keinussa, niin hetken päästä kaveri huutaa parvekkeelta, että tulla sisään. Sisälle tultuani kysyin mitä siirretään, niin hän meni toiseen huoneeseen puhumaan jollekkin. Katsoin, että puhelin on eteisessä pöydällä, niin kurkistin kenelle hän puhuu. Ei siellä ollut ketään, vaan hän puhui näille henkimaailan ihmisille joita muut eivät näe, jotka eivät pidä kristityistä. Sanoin, että tämä onkin niin vaikea tilanne etten voi auttaa ja minun pitää lähteä pois.

Olen ollut mukana Etelä-Suomen seurakuntien vapaaehtoistyössä vankilavierailuilla 1990-lopusta 2000 luvun alkuun. Aluksi vierailimme Keravan nuorisovankilassa. Vierailukohteet lisääntyivät Keravan lisäksi Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Turkuun ja Riihimäelle. Järjestetyissä kokouksissa laulettiin, kerrottiin Raamatun opetusta ja omista kokemuksista kuinka selvitä vaikeuksista Jumalan armon avulla, sekä oltiin heidän ystäviään tarjoamalla kahvia pullan kera. Sanan koskettamat kuulijat saivat tulla rukoiltavaksi.

Vieraillessani yhden ryhmän mukana mm. Riihimäellä, niin tutustuin erääseen uskovaan romaanimieheen, joka oli istumassa elinkautista tuomiotaan. Vieraillessamme vankilan kirkossa hän osoitti olevansa aito kristitty, jolla on Raamatun mainitsemia armolahjoja. Hän puolestaan oli tehty armonanomuksia joiden seurauksena hän aikanaan vapautui vankilasta. Vankilasta vapauduttuaan hän oli kadottanut uskonsa ja unohtanut olevansa kristitty, jolla on Herran pelkoa, mikä estää tekemästä syntiä. Hän palasi tietojeni mukaan vanhaan syntiseen rikolliseen elämään takaisin, jonka seurauksena hän joutui palamaan vankilaan takaisin. Hän ryhtyi käymään hengellisissä kokouksissa uudestaan jonkun ajan kuluttua lankeemuksestaan. Kerrankin, kun olin mukana, hän kertoi, että miksi Jumala on antanut ihmisille ja hänelle vapaan tahdon? Tämän vuoksi hän on langennut. Ymmärsin hänen syyttävän Jumalaa lankeemuksestaan, kun on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän on. Puhe ei osoittanut hänen kunnioittavan Jumalaa, vaan arvostelevana. Ehkä hän oli saanut Jumalasta ja Hänen armostaan väärän kuvan, sillä Jumala antaa armonsa niille, jotka tekevät parannuksen teoistaan ja ovat alamaiset Jumalan tahdolle tekemällä sen, eikä vain puhu siitä. Vasta nyt jälkeenpäin vuosien jälkeen olen ymmärtänyt kuinka väärin on ollut antaa ymmärtää kaiken hyväksyvästä armon Jumalasta, mikä on eksytystä.

Pentti Mattila

Yhdessä vaiheessa olin yhden Venäjällä käyvän ryhmän mukana tiiviisti, joka vei humanitaarista apua Pietarin seudulle. Matkoillani opin jonkun verran tuntemaan sitä suurta perhettä, joka otti vastaan ryhmän ja sen tuomat lahjoitustavarat. Minusta tuntui, että vastaanottajat olivat tyytymättömiä saamaansa avustukseen. Kerrankin eräs uskova Suomesta oli lahjoittanut Skoda merkkisen auton, josta vasta syntyi valituksia, koska he joutuivat maksamaan verot ja kun auto ei ollut aivan uusi, niin sitä piti korjata, eli rukousvastauksesta oli tullut suuri taakka ja vaiva. 1 Timoteuskirje 6:6-12 kehoittaa meitä: "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta. Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." Jossain vaiheessa tässä uskovaisessa perheessä sattui kamalia asioita, joka valitti siitä autoasiasta aina, sillä tuli ero, liikenneonnettomuuksia jne... Ihmettelin mistä tämä voisi johtua, niin väkisinkin tulee mieleen tämä mielen asenne olla tyytymätön. Saatan olla väärässäkin, taikka tässä on jotakin opiksemme.

Pentti Mattila