4 Moos 25-27: Lankeemus Sittimissä, toinen väenlasku, Selofhadin tyttäret, Joosuan valinta johtajaksi

Luvussa 25 kerrotaan kuinka kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Tämä oli Bileamin syytä, sillä hän ”opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille (Baal-Peorille) uhrattua ja haureutta harjoittaisivat ” Ilm. 2:14. Tästä syttyi Herran viha ja Hän käski päämiesten lävistää kaikki syylliset paaluihin Herralle, jota Herran viha kääntyisi pois. UT:ssa Herra Jeesus naulittiin ristiin, jotta Herran viha kääntyisi meistä pois. Hän joutui Herran vihan kohteeksi meidän asemastamme.


Siitä huolimatta, että Israel itki tapahtunutta synnintekoa ilmestysmajan oven suulla, Simri vei midianilaisen naisen makuusuojaansa haureutta harjoittamaan. Silloin Piinehas, ylipappi Eleasarin poika, kiivaili Herran puolesta ja lävisti nämä molemmat keihäällä vatsan kohdalta. Tällöin taukosi vitsaus, jossa kuoli 24 000 miestä. Jollei Piinahas olisi toiminut näin, Herra olisi pitänyt ilmeisesti tuhota koko Israel. Piinehas ”kiivaili Jumalansa puolesta ja toimitti sovituksen israelilaisille.” Tämän teon takia Herra teki ikuisen pappeuden liiton Piinehasin ja hänen jälkeläistensä kanssa. Ps. 106 sanoo hänestä näin: ”Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.” Piinehasin teko ennakoi vielä suurempaa sovitusta: ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen (Aadamin) lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen (Jeesuksen Kristuksen) vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi” Room. 5:18.

Tämän jälkeen käskettiin tuhoamaan midianilaiset, koska he olivat houkutelleet Israelin tähän syntiin. Jeesus opetti viettelemisen vaaroista näin: ”Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen” Mk. 9:42.


Kun kaikki erämaassa kuolemaan määrätyt ihmiset olivat kuolleet, pidettiin Mooabin arolla katselmus 20 v ja sitä vanhemmista ja 1 kk tai sitä vanhemmista leeviläisistä eli niistä miehistä joilla tuli olemaan oikeus päästä Luvattuun Maahan. Miehiä oli 601 730 (n. 40 v sitten 603 550) eli ja leeviläisiä 2300 (n. 40 v sitten 22273). Israelin sotakuntoisten miesten luku väheni hieman erämaassa olon aikana. Erämaa edustaa siten pysähtyneisyyden aikaa.


Tämän jälkeen (luku 27) Selofhadin tyttäret pyysivät julkisesti saada isänsä perintöosan, koska tällä ei ollut poikaa. Jumala suostui tähän. Tätä yksittäistä tapausta ei ole otettu turhan takia Raamattuun, vaan sillä on paljon sekä käytännöllistä että hengellistä merkitystä. Nimittäin:

(1) Kun esittää pyynnön tai rukouksen, se tulee perustella. Tyttäret perustelivat pyyntöään vetoamalla siihen, että vaikka isä kuoli erämaassa, hän ei kapinoinut Herraa vastaan Koorahin joukoissa ja siihen, miksi heidän isänsä nimen pitäisi hävitä sen takia, että hänellä ei ollut poikaa. Me perustelemme pyyntömme Jumalan Sanalla. Sana on meidän perintömme saamakirja.
(2) Tulee sanoa selvästi, mitä haluaa. Tyttäret sanoivat suoraan Moosekselle ilman pelkoa ”Anna meille perintöosuus isämme veljien keskuudessa.” Jumala pitää suorasta puheesta, ”mies miehelle puheesta.” Esim. ”Paranna minut, jos se on Sinun tahtosi,” osoittaa, ettei rukoilija tunne Jumalan tahtoa tai ei ole siitä varma.
(3) Lahja tai perintö osoitetaan testamentissa nimeltä mainituille. Niinpä tyttärienkin nimet on kirjattu Raamattuun; Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. Vaikka uskovat ovat kaikki Kristuksen kanssaperillisiä, perintö tulee omistaa itselleen eli omalle nimelleen. ”Omia se itselleen.” Tämä edellyttää sitä, että on varma siitä, että nimi on ”Kirjassa.”
(4) Se, että tässä siirrettiin perintöoikeus myös tyttärille, osoittaa, että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, vaan molemmat ovat yhtä Hänessä, Gal. 3:28, ja Hänen kanssaperillisiään.
(5) Tyttärien isä, Selofhad, kuoli syyttömänä syntisten joukossa, toisten syntien seurauksena. Tämä on suora esikuva siitä, kuinka myös Jeesus kuoli syyttömästi syntisten tähden. Jeesus oli ikään kuin synnitön ydin, jonka päälle heitettiin syntimme. Hän ei kuitenkaan tullut syntiseksi eikä tehnyt siinä syntiä, vaan Hän otti syntisen aseman. Tämä on tärkeä muistaa. Koska Hän kuoli synnittömänä syntisten sijasta, Jumalalla oli oikeus herättää Hänet kuolleista.
(6) Tyttärillä oli oikeus perintöönsä vasta sitten, kun heidän isänsä oli kuollut (tämä todettiin laillisesti väenlaskussa): ”Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä.” Jeesuksen hautaaminen ja hänen ruumiinsa oleminen 3 päivää haudassa todisti kiistatta Hänen kuolleen. Siksi meillä on oikeus Jumalan Pojan meille hankkimaan perintöön.


Tämän jälkeen Herra sanoi Moosekselle miksi ja miten tämä tulisi kuolemaan, mutta tähän palataan 5. Mooseksen kirjan loppuluvussa. Tässä yhteydessä Mooses pyysi Jumalaa valitsemaan seuraajan itselleen, ”ettei Herran seurakunta olisi niinkuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta". Tähän tehtävään valittiin Joosua, Nuunin poika, ”jossa oli henki.” Mooses asetti hänet tähän virkaan yhdessä pappi Eleasarin kanssa. Kuten on jo todettu, Joosua oli Jeesuksen esikuva. Jeesus viittasi juuri tähän Mooseksen rukoukseen, kun Hän sanoo: ”Minä olen SE hyvä paimen” (jota Mooses rukoili Isältä seuraajakseen) Joh. 10:11. Laki oli ankara paimen, Jeesus Kristus on lempeä Paimen, jonka ääntä Hänen lampaansa kuulevat.


Huulteni hedelmä: Kiitos Herra Jeesus, että olet minun Hyvä Paimeneni ja siksi minulta ei puutu mitään hyvää.