Olin mukana 1990 luvun lopussa eräään yhdistyksen toiminnassa ja sen jälkeen ryhdyin itsenäisesti tekemään Venäjän Karjalan vierailuja. Ryhmä vieraili yleensä Leskolovossa, Tokvosossa, Shlisselburgissa ja Pietarissa. Muistan tapauksen Leskolovosta, jossa olimme tulkkina toimivan Lempin perheen vieraana. Jakaannuimme erilaisiin ryhmiin viedäksemme humanitaarista apua mökkialeen asukkaille. Menin Lempi tulkin kanssa erääseen asuntoon, jossa oli mummo, äiti ja vammautunut poika. Poika oli vammautunut pahoinpitelyn seurauksena ja mummo kuuli hyvin huonosti, että hänelle piti huutaa, jos sittenkään kuuli mitään. Alkumuodollisuuksien jälkeen tulkki sanoi, että minun pitäisi jakaa Raamatusta jotakin. Minulle tuli mieleen Paavalin Filippiläiskirjeen teema iloitkaa aina olosuhteista huolimatta. Tämän jälkeen kysyi haluaisiko joku, että rukoilen heidän puolestaan. He tekivät kovasti ristinmerkkejä, jonka jälkeen suostuivat ja mummo lopuksi ilmoitti saaneensa kuulon, koska Jeesus oli kuullut rukoukset ja mummo otti vastaan parantumisen.

Ennen uutta vuotta 2000 olin ryhmän mukana Aunuksessa ja Petroskoissa ja tällä matkalla tutustuin Tampereen vapaaseurakunnan evankelista Pekkaan, jonka seurassa tämän jälkeen tein monta matkaa. Tapasimme uudestaan puolentoista vuoden kuluttua ensi tapaamisesta kesällä Upsalassa Livets Ordin Eurooppakonferensissa, sillä paluumatkalla kerroin työstäni Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa. Pekka halusi tulla mukaan, vaikka hänellä oli itsellään ollut yhdistyksensä Finmission kautta todella laaja työ Venäjällä. Pekka oli aiemmin yhdessä Ajankohtaisen kakkosen (Mokko) kanssa tehnyt koskettavan TV -dokumentin Viipurin seudun lastenkotien kurjuudesta (1993), joka sai aikaan pienen kohun ympäri Eurooppaa. Kerran vierailimme Pekan Tamperelaisen ystävän autolla Aunuksessa, jonne ajoimme sankassa lumipyryssä, minkä vuoksi olimme aikalailla myöhässä aikataulusta.


Aunuksen Luterilaisen kirkon kirkkoherra oli jo nukkumassa kun saavuimme perille. Pekan vaimon piti kiivetä aidan yli ja koputtaa kirkkoherran asunnon ikkunaa. Meidät majoitettiin Aunuksen kirkon yläkerran vierastiloihin, jossa on sauna. Pekka oli sopinut vierailun Syvärin luostarissa toimivaan mielisairaalaan, jossa Pekka ja hänen sanomansa otettiin hyvin vastaan ja henkilökunta kysyi koska Pekka tulee seuraavan kerran, mutta Pekka kuoli yllättäen 55 vuoden ikäisenä. Pekan kanssa tehdessä lukuisia matkoja, niin pitkien ajomatkojen aikana tuli kuunneltua monia vaiheita Pekan elämän varrelta, kuten Kanadalaisesta Al Trembletin mielenkiintoisesta elämästä. Pekka sanoi, että hänen elämästään olisi tehty kirjakin, jota en ole vielä löytänyt. Al Trembletin koko perhe oli ollut Kanadassa rikollisia ja hänen veljensä ja isänsä oli teloitettu sähkötuolissa. Vankilassa jossa Al oleskeli kävi suomalainen naisevankelista kertomassa Jeesuksesta ja hänen tuomasta tulevaisuudesta, sekä toivosta. Al oli tehnyt ratkaisun uskoa ja luottaa Jeesukseen kuulemansa sanoman mukaan. Kun Al Trembletin vuoro oli mennä sähkötuoliin teloitettavaksi, niin matkalla teloituspaikalla hän sai armahduksen. Tämä suomalainen nainen ja Al Tremblet olivat avioituneet myöhemmin ja tulivat Suomeen. Pekka oli kierrellyt Suomessa heidän kanssaan kertomassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan avusta.


Kerran Pekan kanssa tulimme Lahdenpohjasta ja pysähdyimme Sortavalan torille, jossa kävimme. Pekka sai sydämelleen jakaa Jeesuksesta kertovia vihkosia. Niitä jakaessamme eräs mies tarttui Pekkaa kädestä ja halusi tietää mitä nämä vihkoset pitivät sisällään. Pekka kertoi Jeesuksesta ja hänen tekemästään työstä meidän syntiemme sovittamiseksi. Väkeä rupesi kertymään Pekan ja kyselijän ympärille aikalailla, niin lopuksi Pekka kysyi, että saisiko hän rukoilla miehen puolesta, johon sai myöntävän vastauksen. Rukoilun jälkeen mies kertoi kuinka hän oli ollut matkalla ostamaan viinapulloa, mutta nyt hän ei tarvinnutkaan sitä, koska oli kokenut Jeesuksen antaman avun elämäänsä. Tällaisia tapauksia sattui paljon Pekan kohdalle yhdessä matkatessamme. Pekan kanssa tekemillämme matkoilla Pekka kertoi monista ihmeistä joita hän oli itse kokenut, kuten miten hän oli päässyt irti vankilakierteestä. Pekka kertoi kuinka oli jälleen kerran päässyt vankilasta ja luvannut ettei palaisi sinne enää, eikä ryhdy päihteitä käyttämään, mutta päihteiden käyttö alkoi heti. Selvittyään syntymäpäivien aikoihin päihtymyksestään, niin hänelle oli tullut mieleen asiat joita olivat puhuneet vankilassa vierailleet seurakuntien ryhmiä puhumassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan tulevaisuudesta ja toivosta, niin hän tiesi missä saarnaaja asui ja niin hän kävi kysymässä onko tämä totta mitä ovat puhuneet. Pekka päätti uskoa ja luottaa kuulemaansa ilosanomaan ja saarnaaja julisti Pekan synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saarnaaja muistutti Pekkaa, että jos tulee uskon elämässä vaikeuksia jne., niin silloin tulee ryhtyä kiittämään Jeesuksen verestä. Tällainen koettelemus olikin tullut heti, kun hän kuuli linja-autossa äänen, joka oli kehottanut jäämään seuraavalla pysäkillä pois ja hyppäämään veteen hukuttautuakseen, mutta Pekka muisti saarnaajan sanat ja ryhtyi kiittämään Jeesuksen verestä.

Pekka kertoi tärkeän opetuksen minulle, sillä hän sanoi menestyneensä palvelutyössään hyvin, sillä ihmisiä tuli uskoon, sairaita parani, ovia aukeni ja kaikki hänen tarpeensa tuli täytettyä. Tämän vuoksi hän ajatteli, kuka hän mahtaa oikein olla, eli hänen sydämeensä tuli ylpeyttä ja ajatteli omalla ymmärryksellään ja voimallaan kyenneensä tekemään kaikki nämä suuret asiat. Tämän ylpeyden seurauksena saatanalle avautui ovi tulla Pekan elämään tuhoamaan sitä, minkä seurauksena hän menetti perheensä ja omaisuutensa, mutta hän teki parannuksen näistä asioista ja vapautui Saatana tuomista sairauksista ja muista ongelmista, vaikka osa kokemistaan asioista olikin pysyviä. Pekka varoitti minua moneen kertaa ylpeydestä.