Hyksoilla tarkoitetaan aasialaisperäisiä hallitsijoita, jotka alistivat Egyptin suistomaan sadaksi vuodeksi (n. 1648-1550 eKr.) valtaansa. Se alkaa sillä, että aasialainen heimopäällikkö valitaan suistomaan hallitsijaksi Avaris-nimiseen kaupunkiin. Egyptiläisen faraon valta rajoittuu pelkästään Theban alueelle. "Joku jumala oli silloin, en tiedä miksi, suunnitellut meille pahaa" toteaa Josephus kertomuksessaan Aasiasta tulleista tunkeilijoista, jotka hallitsivat Egyptiä yli sadan vuoden ajan. Josephus nimittää hyksoja paimeniksi ja paimenkuninkaiksi. Egyptiläisten vallan heikentyessä nubialaiset alueet itsenäistyvät ja muodostavat Nubian valtakunnan pääkaupunkinaan Buhen-linnoitus, lähellä toista Niiliputousta. Kuninkaana oli Salitis, joka laittoi koko Egyptin verolle. Ensimmäinen suuri hyksohallitsija oli Sauserenra Haija. Haijania seurasi kolme Apophis-nimistä hallitsijaa, joilla oli myös egyptiläiset nimet Aakenenra, Auserra ja Nebhepesra. Egyptiläisten jumalista hyksot palvoivat Setehiä, sillä he yhdistivät tämän kanaanilaisten Baaliin. Professori Aapeli Saarisalon kirjassa "Pyhä maa" todetaan, että hyksoilla Egyptissä oli samat jumalat kuin foinikialaisilla. Theban ruhtinas Sekenenra oli yrittänyt syöstä Avariksen Apophiksen vallasta, mutta epäonnitunut. Sekenenra Taa II:n muumio on löytynyt 1881 Deir el Bahrissa ja hän ruumiistaan oli löytynyt hirvittäviä haavoja. Sekenenra Taan poika Kamos voittaa hyksohallitsija Apophis II:n, mutta syntyy levottomuuksia ja Kamosin veli Ahmosis hyökkää 1544 eKr. Avarikseen ja ajaa viholliset Gazassa sijaitsevaan Saruhenin kaupunkiin asti ja valloittaa sen. Karkottamalla hyksot Ahmosis (Ahmose) perusti 18. dynastian ja samalla alkoi Egyptin historian uusi loitoaika.

Werner Keller "Raamattu on oikeassa" (WSOY 1957) kirjoittaa Hyksoista näin: "Muisto tästä valtiollisesta katastrofista jäi elävänä Niilin kansan keskuuteen, kuten osoittaa se vaikuttava kuvaus, joka on säilynyt egyptiläiseltä historiankirjoittajalta Manitholta: 'Silloin oli meillä Timaios niminen kuningas. Hänen hallitusaikanaan se tapahtui. Minä en tiedä, miksi Jumala oli meihin tyytymätön. Silloin tuli yllättäen tuntematonta syntyperää olevia miehiä itäisestä maasta. Heillä oli rohkeutta lähteä sotaretkelle meidän maahamme, ja valloittivat sen julkeasti, helposti, ilman ainuttakaan taistelua. Ja kun he olivat saaneet meidän ruhtinaamme valtaansa, he polttivat kaupunkimme raakalaismaisesti, hävittivät Jumalten temppelit. Ja kaikkia asukkaita he kohtelivat julmasti, sillä he löivät kuoliaaksi ja veivät lapset ja naiset orjiksi. Lopuksi he nimittivät yhden joukostaan kuninkaaksi. Hänen nimensä oli Salatis, ja hän eli Memfiissä ja saattoi Ylä- ja Ala-Egyptin itselleen verovelvolliseksi ja perusti varuskuntia seuduille, jotka olivat siihen sopivimpia - - - ja kun hän löysi kaupungin, joka soveltui hänen tarkoituksiinsa, joka sijaitsi Niilin varren itäpuolella Bubastiin luona, jota myös Avariiksi kutsuttiin, hän jälleenrakensi sen ja vahvisti sen muureilla ja miehitti 240 000 sotilaalla, jotka hän sijoitti sinne pysyvästi.'" Avariksen myöhempi nimi on Pi-Ramses, joka Israelin Egyptin orjuudessa rakentamia kaupunkeja. Raamatun kertomus Joosefista ja Israelin oleskelusta osuu hyksoaikaan, mikä selittää miksi heidän oleskelustaan Egyptissä ei ole säilynyt tietoja. Faarao antaa Joosefin, varakuninkaan, ajaa lähinnä parhaissa vaunuissaan (1 Moos. 41:43), mikä merkitsee hyksos aikaa, sillä vasta hyksos-hallitsijat käyttivät Egyptissä juhlavaunuja seremonioissaan.

On arveltu, että Ramses II aikana Israelin heimot olisivat lähteneet pois Egyptistä Mooseksen johdolla, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, koska Ramses II oli ominut jo aiempien faaraoiden muistomerkit omikseen, sillä monet omituista rakennuksista ovat rakennetut jo vuosisatoja aiemmin ennen Ramses II aikaa. Strassburgilainen professori Pierre Montet löysi vuonna 1929 läheltä Sanin kalastajakylää Port Saidista 50 kilometriä lounaaseen sfinksejä, hautapatsaita ja rakennusten jäännöksiä, jotka kaikki oli varustettu Ramses II:n signumilla. Kyseessä oli jäännös Pi-Ramses-Meri-Amonista, Raamatun Ramsesin pakkotyökaupungista. Samoin kuin löydetystä Piitomista, niin täältäkin löytyi vilja-aittoja ja varastojen raunioita. On löydetty papyruskirje, jossa todetaan: "- - - Minä olen tullut Pi-Ramses-Meri-Amoniin ja huomaamaan, että se on ihmeellinen. Loistava kaupunki, jolla ei ole vertaistaan. Theban mukaisesti on sama jumala Ra sen perustanut. Oleskelu siellä merkitsee ihanaa elämää. Sen kedot tarjoavat kaiken hyvän runsautta. Päivittäin se saa tuoretta ravintoa ja lihaa. Sen lammikot ovat täynnä kaloja, sen laguunit ovat lintujen kansoittamat, sen niittytasangot vihreän ruhon peittämät, ja sen viljeltyjen kenttien hedelmillä on hunajan maku. Sen varastot ovat täynnä ohraa ja vehnää; ne kohoavat ylös taivaaseen saakka. On sipuleita, ruoholaukkaa, syötäväksi, myös granaattiomenoita, omenoita, oliviiveja ja viikunoita hedelmäpuutarhoista. Kenkemen makeata viiniä, joka maistuu hyvälle kuin hunaja..."

Hatshepsutin (hallitsi 1479-1425 eKr.) oli faarao Thutmosis I:n ja kuningatar Ahmosen tytär. Hän avioitui velipuolensa Thutmosis II:n kanssa ja sai kaksi tytärtä. Thutmosis II kuoltua Hatshepsutin nousi sijaishallitsijaksi ja kruunautti itsensä faaraoksi. Karnakin temppeliin hän rakensi punaisen kappelin, jonka kvartsiittiseinät koristettiin erittäin hienoin reliefein. Ne kuvaavat faarao Hatsepsutia uhritoimituksissa ja muissa temppelin seremonioissa. Hän pystytti Karnakin temppeliin 30 metriä korkeat obeliskit. Niiden laivauksen Assuanin graniittilouhoksilta Thebaan hän kuvautti Deir el Bahrin temppeliin. Temppelin suunnitteli kuningattaren suosikki Senmut. Temppelin tuli muistuttaa Puntin jumalanmaan ihmeitä, mirhaa, suitsukkeita, eläviä mirhapuita, elektronia, norsunluuta, paviaaneja, panttereita ja lihakarjaa. Matkat Puntiin olivat lähes arkipäiväisiä tapahtumia, joista ensimmäinen matka aloitettiin kesällä 1493 eKr. Hatshepsutinin kuoleman jälkeen faarao Thutmosis III, joka oli Thutmosis II:n ja sivuvaimon kanssa saatu poika. Thutmosis III tärveli useita muistomerkkejä ja poistatti niistä Hatshepsutinin nimen. Helsingin Sanomissa oli 28.6.2007 artikkeli "Dna-jälki paljasti muumion kuningatr Hatshepsutiksi". Kuningatar Hatshepsutin oli yksi harvoista Egyptin naisfaaroista, joka hallitsi vuosina 1503-1482 eKr. Hatshepsutimen muumio on löydetty Egyptin kuninkaiden laaksosta 1903, joka jätettiin tunnistamattomana paikan päälle vuosikymmenten ajaksi. Kaksi kuukautta sitten muumio tuotiin Kairon egyptiläiseen museoon tutkimuksiin, jossa Zahi Hawass on sataprosenttisen varmoja muumion henkilöllisyydestä. Hatshepsuttimen isoäiti oli Amos Nefreteri. Brittiarkeologi Joyce Tyldesley on kirjoittanut kirjan "Hatchepsut - The Female Pharaoh".

Kuningas Salomo oli viimeinen Israelin kuningas. 1 Kuningasten kirjassa luvussa 10: "Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, tuli hän koettelemaan häntä arvoituksilla. Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä. Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä. Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt. Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, meni hän miltei hengettömäksi. Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sentähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi, tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on." Ja hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Niin paljon hajuaineita, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sinne ole sen jälkeen tullut. Myöskin Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja kalliita kiviä. Ja kuningas teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan ja kanteleita ja harppuja laulajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti. Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Sitten tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa."

Myös 2 Aikakirjassa luvussa 9 puhutaan Salomonin luona vierailleesta Saaban kuningattaresta. Josefus (Antiquities VIII, 165) sanoo, että Saban kuningatar oli Egyptin ja Kuusin naisfaarao Hatsepsut. Josefuksen (Antiq. II,10) mukaan Saba oli Etiopian / Kuusin (Sudan) kuninkaan kaupunki, jolle Persian kuningas Kambyses maan valloitettuaan oli antanut nimen Meroe. Josefuksen (Antiq. VIII 6:5) Saban kuningatar oli Egyptin ja Etiopian / Kuusin hallitsijatar. Etiopialaisen Kebra Negast-tarinan mukaan hän oli Etiopian kuningatar, josta Salomon lapsena syntyi maan ensimmäinen keisari Menelik. Hatsepsut (Hatsepsowe) Thutmosis I tytär, joka hallitsi Amunin temppelin rikkauksien turvin oli Egyptin suurin naishallitsija. Hän kuvautti itseään patsaissa miehisin arvomerkein. Hän on kuuluisan Der el-Bahrin Amunin temppelin rakennuttaja ja hän sai mainetta myös retkikunnasta, jotka lähetti Pwene-maahan. Jeesus mainitsee lääkäri Luukkaan ja Matteuksen evankeliumissa Etelän kuningattaren. Matteus 12:42 "Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. " Ainut ongelma tässä on vain, että Israelin kuningas Salomo hallitsi n. 972-n.931/930 eKr. ja Egyptin faarao Hatsepsut hallitsi nykykäsityksen mukaan 1479-1425 eKr., eli ajanlaskussa on jokin ongelma. Tutankhamonin haudasta on löydetty mm. ruokomatto ja palmunsiemeniä joiden iäksi on saatu radiohiili-menetelmällä n. 846 ja 899 eKr. Tämä osoittaa, että Amarna-kausi oli 800-luvulla eKr., eikä silloin olisi näitä aikaan liittyviä ongelmia. Helsingin Sanomissa 25.9.2007 oli STT-AFP:n uutinen Tutankhamonin haudasta löytyi 3 000 vuotta vanhoja hedelmiä. Kairossa Egyptiäisten argeologien ryhmä on löytänyt Tutankhamonin haudasta kahdeksan hedelmäkoria. Korit ja niiden sisältämät luumarjahedelmät ovat säilyneet Kuninkaiden laaksossa Luxorissa Etelä-Egyptissä sijaitsevassa haudassa yli 3 000 vuotta. Dum-palmujen soikeita luumarjahedelmiä tarjottiin faaraoiden aikaan useasti hautajaisissa. Tämäkin tieto sijoittaa Tutankhamonin 1000 - 900 eKr. aikoihin. Brittiläinen egyptologi David M. Rohlin mukaan egyptiläisessä ajanlaskussa on n. 300 vuoden virhe. David M. Rohl on kirjoittanut kirjan A Test of Time: The Bible - from Myth to History 1995; US edition Pharaos and Kings: A Biblical Quest 1996 ISBN 0609801309.

Kaukana etelässä, Sudanin (Kuus) aavikolla sijaitsee Solebin iso juhlatemppeli, jonka Amenofis III pyhitti Amen-jumalalle. Pylvässalissa pylväät on koristettu Aasian ja Afrikan orjuutettujen kansojen nimillä. Amenofis III:n valtavan isosta hautakappelista on jäljellä vain suunnattomat patsaat, kaksi Memnonin kolossia.

Ekhnaton eli Amenhotep IV (Amenofis IV, jonka isä oli faarao Amenofis III ja äiti kuningatar Teje. Kuningatar Teje oli luultavasti nubialaisen maalaisaatelisen Jujan ja Tujun tytär. Näin toimiessaan faarao oli rikkonut uskonnollista traditiota vastaan) hallitsi 18. dynastian vuosina 1352-1336 eKr. Tieteen Kuvalehdessä nro 10/2008 oli juttu Tejestä: "Egyptin mahtinaisen patsas on lujaa tekoa, kuningatar Tejen veistos kesti tulvat ja maanjäristykset". Tejen kunniaksi on pystytetty lukuisia patsaita. Yksi niistä löydettiin Luxorista Niilin länsirannalta, joka on 3,6 metriä korkea ja löydettiin Tejen puolison farao Amenofis III:n kuolintemppelin raunioista. Teje eli 1398-1338 eKr. Tejellä oli poikkeuksellisen suuri valta sekä puolisonsa että poikansa Akhenatenin hallituskaudella. Ekhnaton pyrki uudistamaan uskontoa siten, että auringon palvonnan sijaan palvottaisiin säteilevää Jumalan valoa. Akhenaten eli Ekhnaton päätti viidentenä hallitusvuotenaan muuttaa pois Karnakista uuteen pääkaupunkiin, jolle hän antoi nimen Akhetaten eli aurinkohorisontti, jonka nykyinen nimi on Tell el- Amarna. Ekhnatonin puoliso oli Nefertiti, eikä hänkään ollut kuninkaallista sukua. Ekhnaton otti puolisokseen kolmannen tyttärensä Ankhsenpaatonin, joka oli luultavasti 11-12 vuoden ikäinen. Avioliitot läheistä sukua olevien kesken on kielletty Mooseksen laissa Raamatussa 3 Mooses 18:17 ja 3 Moos. 20:14, 17, 21. Ekhnaton haudattiin todennäköisesti Ekhnatoniin josta on löytynyt hänen sargofaginsa sirpaleita. Ekhnatonin kuoltua kaikki rakennustoiminta keskeytettiin ja kaupunki hylättiin. Ekhnatonin kuolinvuosi oli faarao Tutankhatonin ensimmäinen vuosi hallitsijana, joka kuoli 19 vuotiaana. Ankhsenamon avioitui Tutankhamonin kanssa ja hänen kuoltua hovimies Ejen kanssa. Armas Salosen ja Rostislav Holthoerin kirjassa "Egypti ja sen kulttuuri" Otava todetaan näin: "Vuonna 1906 Kuninkaiden laaksosta löydetty kuninkaallinen häpäisty arkku, jonka luultiin Akhenatenille kuuluneeksi, on osoittautunut Kijan arkuksi. Nuoreen tyttöön silmittömästi rakastunut kuningas teki hänestä kanssahallitsijan, Neferetitin jäädessä vanhassa palatsissaan eristettynä tapahtumien taustalle... Neljä vuotta sai Kija pitää kuninkaansa. Kun Akhenaten yllättäen kuoli jäi hän täysin edeltäjänsä ja kilpailijattarensa armoille, joka vaati takaisin kadotettuja oikeuksiaan. Hän syrjäyttää Kijan ja julistautuu hallitsijaksi muuttaen Neferneferutaten-Neferetiti nimensä Neferreneferuaten-Semenkharaksi ja ryhtyy vainoamaan Kijan muistoa... Kijan henkilöllisyys paljastui vasta vuonna 1965. Ennen kuolemaansa kuningatar kuitenkin nimitti tyttärensä Ankhesenpaatenin (myöhemmin Ankhesenamen) seuraajakseen naittamalla hänet el-Amranassa syntyneelle ylimyslapselle. Hänen nimensä oli Tutankhaten, mutta noustuaan yhdeksänvuotiaana valtaistuimelle hän muutti sen Tutankhamuniksi... Kauan ei Tutankhamun saanut elää. Hän kuoli n. 10 vuotiaana ja 18. dynastia sammui koska hänelläkään ei syntynyt poikalasta."

Eräästä El Amarnan haudasta on löydetty Atonin kunniaksi tehty temppelihymni. Kaikki viittaa siihen, että Ekhnaton olisi sen sepittänyt. Tämä hymni on ilmeistä sukua psalmille 104. Faarao Ekhnaton oli saanut Jerusalemin ruhtinaalta seuraavan viestin: "Tietäköön kuningas, että kaikki maat sortuvat ja että minua vastaan vallitsee viha! Niinpä huolehtikoon kuningas maastansa! Gazri, Askalon ja Lakis ovat antautuneet heprealaisille ja antaneet heille ruokaa, öljyä ja kaikkea mitä he tarvitsevat. Lähettäköön siis kuningas sotajoukkoja taistelemaan niitä kansoja vastaan, jotka ovat menetelleet häpeällisesti kuningasta, minun herraani vastaan!" Tämä merkitsisi sitä, että Israel olisi jo tehnyt Exoduksen Egyptistä, ehkä ennen Hyksoskautta 1650-1544 eKr. Josefus toteaa, että tuntemattomaan rotuun kuulunut kansa tuli Egyptiin idästä. Taisteluitta se tunkeutui maahan tuhoten temppeleitä ja polttaen kyliä. Sen kuninkaan nimi oli Salitis ja hän pani koko Egyptin verolle. Hän perusti linnoitetun pääkaupungin Avariksen. Josefus kutsuu tätä salaperäistä rotua hyksos nimellä. Mika Waltari on kirjoittanut historiallisen romaanin Egyptistä "Sinuhe Egyptiläinen" faarao Ekhnatonin ajasta.

Pohjois-Syyrian Ras Samrasta on löydetty muinaisen Ugaritin savitaulutekstit, jotka ovat samalta kaudelta Tell el-Amarnasta (Keski-Egyptistä Niilin itäpuolelta) vuosina 1887-88 kiilakirjoitustekstit. Amarna-tekstit ovat suureksi osaksi Palestiinan-Syyrian alueen ruhtinaiden ja virkamiesten kirjeitä faarao Amenhotep III ja IV:lle (Ekhnatonille. Amarna-kirjeissä käytetään Amenhotep III:sta nimeä Nimmuria ja Ekhnatonista Napkhuraria. Kirjeiden kieli oli sen ajan diplomaattikieltä eli akkadia (Baabelin-Assyrian kieli). Amarne-kirjeet on käännetty englanniksi S. A. B. Mercerin toimesta ja kirjan nimi on "The Telil el-Amarna Tablets", Toronto 1939.

Haremhab oli kenraali ja ylipäällikkö, sekä myöhemmin 18. dynastian viimeinen kuningas. Ejen kuoltua hän nousi valtaistuimelle ja ryhtyi kohentamaan maan poliittista ja sotilaallista tilaa. Hän vainosi Aton-harhaoppia ja sen alkuunpanijaa Ekhnatonia ja hänen muistoansa pyyhkimistä pois historiasta. Hän avioitui ilmeisesti Mutnedzemetin kanssa saadakseen valtaistuimelle nousulleen edes laillisuuden häivän ja solmiakseen siteet dynastiaan. Mutnedzemetin isä oli luultavasti Eje, joka itsekkin oli laiton hallitsija.

Paul Hermannin kirjassa "Suuntana tuntematon" (Gummerus 1956) kerrotaan "Seti II:n aarrekammion kolmesta pohjoismaista peräisin olevasta pronssimiekasta 13. vuosisadan lopulta eKr. on tavattu lyöty faaraon merkki. Saksalainen arkeologi Friedrich Behn on hiljattain jälleen viitannut siihen, että kyseessä ei saattane olla mikään sattuma ja että Egyptin ja kaukana sijaitsevan Pohjolan väliset suhteet 'tuskin rajoittuivat muutamiin aineellisiin seikkoihin'".

Ramses I:n poika oli Sethos I:n, joka rakennutti lähelle Tanista uuden pääkaupungin Perramessen. Ramses II eli n. 1301-1235 eKr. Ramses II:n lukuisista pojista järjestyksessä kolmastoista Merenptah (1224-1214 eKr.) nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua. Merenptah siirsi pääkaupungin Deltasta Memfikseen. Vuonna 1219 eKr. libyalaiset hyökkäsivät akhaialaisten ja lyykialaisten kanssa Deltaan, mutta Merenptahin onnistui suurin ponnistuksin käännyttämään maahantunkeutujat. Muistokivessä, jonka Merenptah pystytti voiton muistoksi mainitaan Israel voitettujen heimojen joukossa.

Torinon papyrus laadittiin mahdollisesti Ramses II:n hallituskaudella. Papyrus on saanut nimensä Torinon egyptiäisestä museosta. Torinon papyrus on merkittävä koska se luettelee kaikki hallinneet kuninkaat. Torinon papyruksessa on mainittu myös hyksokuninkaat.

Armas Salosen kirjassa Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia WSOY 1956 mainitaan, että farao Meneftahin (1225-1215) on säilynyt faraon voittoja ylistävä runo, joka on hakattu niin sanottuun Israelin kiveen faraon kuolintemppelissä Thebassa, jossa sanotaan: "Vangiksi otettu on Askelon, vallattu Geser, Jenoam tuhottu, Israel - sen kansa on vähissä, ei siementä ole enää, Syyriasta on tullut Tamerin leski."

Käy lukemassa lisää http://koti.welho.com/penttijuhani > Historiaa

Raamatun argelogiasta on vähän kirjoja julkaistu, mutta jonkun verran kuitenkin esim. Werner Kellerin kirjassa "Raamattu on oikeassa" (WSOY 1957) todetaan mm. että vuonna 1854 J. E. Taylor Lontoon British Museumin toimeksiannosta oli saanut tehtäväkseen tutkia Mesopotamian eteläosan Tell el-Muqaijariassa sijaitsevaa muinaista Raamatun Kaldean Urin kaupunkia ja hän löytää raunioista savilieriöitä, joissa on nuolenpäämerkkejä, jotka toimitetaan Lontooseen tulkittavaksi. Uusi amerikkalaisbrittiläinen retkikunta saapuu vuonna 1923 Sir Charles Leonard Woolleyn johdolla Tell el-Muqaijarin porrastornin raunioille. Ensimmäinen esille tullut alue oli pyhä alue, jossa oli jäännökset viidestä temppelistä, jotka olivat puoliympyränä Ur-Nammun rakentamaa porrastornia vasten. Urissa Pyhä temppelialue ei ollut varattuna vain jumalten palvontaan, vaan siellä otettiin vastaan uhrilahjoja, kymmenyksiä ja veroja, jotka kirjattiin tarkasti savitauluihin. Verot maksettiin luonnon tuotteina, jokainen Urin asukas maksoi omalla tavallaan. Kuuden vuoden aikana sieltä löytyi Sumerilaisia temppeleitä varastosuojineen, työpajoja ja tuomioistuimia, huvilatyylisiä asuintaloja. Urin kuningashaudoista on löytynyt kultaisia maljoja, pikareita, harppuja, lyyria jne. Esineistöstä on voinut päätellä, että kokonainen saattue kymmeniä ylhäisiä seurannut vainajaa kuolemaan hautakammioon. Heidät on muurattu hautaan ulkoa käsin ja sisällä olijat olivat ottaneet jotakin myrkkyä vapaahtoisesti seuratakseen kuningastaan toiseen elämään. Kahden vuosisadan ajan olivat Urin asukkaat haudanneet näihin hautapaikkoihin ylhäiset henkilönsä. Jatkettuuan kaivauksia hautoja syvemmälle, niin hän löytää savikerroksen jollaista muodostuu vain vedessä kerrostumalla. Tämän savikerroksen paksuus on noin kolme metriä, jonka alta löytyy taas rauniomaata eli ihmisasutuksen jäännöksiä. Löydetyt ruukut ovat olleet käsintehtyjä, joista tutkijaryhmä päättelee löytäneensä venepaisumuksen jäljet. Urin valtavasta löydöstä kerrotaan USA:ssa ja Englannin päivälehdissä monipalstaisin otsikoin. Wooley jatkaa kaivauksiaan 16 jalan syvyyteen (5 metriä) savikerroksesta erään tiilikiveyksen alle, jonka hän suurella varmuudella sijoittaa aikaan ennen tulvaa. Urissa voitiin laskeutua kapeaan kaivoskuiluun ja silmin katsella ja käsin kosketella suunnattoman tulvan jättämää ainesta. Ja ihmisasutusten kerroksia, joista voidaan lukea aika kuin kalenterista, eli se on tapahtunut v. 4 000 eKr. Tell Haririssa vuonna 1933 tehtiin kuvapatsaslöytö, joka saa ranskalaisen professori André Parrotin tunnetun argeologin tulemaan löytöpaikalle. Kuvapatsaassa on teksti "Olen Lamgi-Mari... Marin kuningas... suuri... Issakku... joka lahjoittaa... kuvapatsaansa Istarille". Tämä Marin palatsi oli ollut n. 2000 eKr. yksi maailman suuria nähtävyyksiä. Täällä hallitsi viimeisenä kuninkaana Zimrilim, jonka Babylonian Hammurabin sotajoukot kukistivat n. 1700 eKr. ja hävittivät Marin valtion. Taas 1. Moos 24:1-4, 10, jossa Aabraham lähettää palvelijansa hakemaan puolisoa pojalleen Iisakille, Aabraham palvelija meni Marin kuninkaiden kaupunkiin. Aabrahamin on täytynyt elää vuonna 1900 eKr. ja Marin löydöt ovat ajoitetut vuoteen n. 1900 eKr., sillä Harran ja Naahor löydettyjen palatsiarkistojen tietojen mukaan kukoistavia kaupunkeja.

Gilgameš, sumerin kielessä Bilgames, Urukin kuningas. Gilgameš oli puoleksi tarunomainen Urukin kaupungin kuningas Etelä-Babyloniassa vuosien 2750–2600 eKr. välillä. Hän on keskushenkilönä laajoissa tarinoissa, Gilgameš-eepos, joka on babylonialaisen kirjallisuuden eeppinen runoelma. Tämä on saanut kirjallisen muodon uussumerilaisena aikana 2000–1800 eKr. Eepoksessa kerrotaan Assurbanipalin kirjaston savitaulussa säilyneen version mukaan kuolemattomuutta etsivästä kuningas Gilgamešista, joka päätyy ajatukseen kaiken katoavuudesta. Tarina sisältää mm. Vanhan tetamentin esitystä muistuttavan kuvauksen vedenpaisumuksesta. Eräiden tutkijoiden mukaan tarina olisi lainattu ja kopioitu Raamattuun, mutta eivät pidä mahdollisena sitä, että se on toinen yhtä pitävä kertomus samasta tapahtuneesta tosiasiasta. Samasta asiasta voidaan kirjoittaa ja kertoa monien ihmisten kautta, vaikka he eivät kopioisi toisiaan tai tuntisi toisiaan. Eepos on ilmestynyt suomeksi Armas Salosen suomentamana 1943 (uusittu suomennos 1980) ja Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamana 2000. Pennsylvanian yliopiston arkeologinen tutkimusryhmä oli tutkimassa valtavaa Nippurin sumerizikkurratia, auringonkierron mukaan pystytettyä porraspyramidia, jonka huipulla oli temppeli. Zikkurratit, jotka olivat luonteenomaisia varhaisille mesopotamialaisille kaupungeille. Silloin he löysivät uuden hyvin varustetun kirjaston. Pyramidin juurelta löytyi kokoelma, johon kuului 35 000 savitaulua. Eräs niistä sisälsi alpuperäisen sumerilaisen version vedenpaisumuksesta. Suomen Kuvalehdessä nro 23 (6.6.2008) on tiedeartikkeli, jossa kerrotaan israelilaisen argeologin Avren Gorenin etsivän Turkin Ararat vuorelta Nooan arkin jäänteitä. Nooan arkki olisi yli viiden kilometrin korkeudessa.

Professori Aapeli Saarisalon kirjassa "Asuttu puolikuu" WSOY 1934 todetaan näin: "Huomattavaa on, että sadun sankari Gilgames esiintyy liitettynä Erekin ensi hallituskauteen. Kuuluisan sankarirunon esittämänä hän on parhaiten tunnettu muinaissumerilaisista. Kauan häntä pidettiin jumalana ja aivan tarunomaisena henkilönä, mutta sittemmin on saatu tietoja, joista voidaan päätellä, että hän on ollut todellinen maallinen kuningas, jolle myöhempi aika on lisännyt tarunomaista hohdetta ja jumalallisia ominaisuuksia sekä ihmetekoja. Onhan löydetty kirjoitustiiliä, joista ilmenee, että hän oli rakennuttanut Erekin muurit."

Uutisista olemme saaneet kuulla ja lukea kuinka valtiotkin pelaavat velkarahalla pörssimarkkinoilla kuten Islanti, mutta suurten voittojen odotuksen kuplan puhjettua huomattiin, että kaikki on mennyt ja velka on jäljellä, jonka takaisin maksamisesta järjestettiin jopa kansanäänestys, eikä kansa halua maksaa velkojaan. Tämä on huono esimerkki tavallisille ihmisille. Uutisissa olmme kuulleet kuinka Suomenkin pitäisi ottaa lisää velkaa pitääksemme yllä hyvinvointiyhteiskuntaamme luotua elintasoa ja palveluita, selviytyäksemme muista vaikeista asioista, mutta kalliiksi käyvistä hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ei haluta tinkiä, vaikka työpaikat siirtyvät maastamme pois. Työpaikkojen siirtyessä halvan työvoiman maihin, minkä seurauksena kerättävät veromäärät vähentyvät ja on vaikeampaa saada aikaan palveluita niitä karsimatta. Velkaantumisen vahingollisuudesta tarvitsisimme opetusta. Yksi velkaantuneimpia maita on Yhdysvallat.

Raamatussa on 2 Kun. 4:1-7 velkasuhteesta esimerkki ja kuinka tästä velkasuhteesta vapautuminen tapahtui ihmeen kautta: "Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: "Minun mieheni, sinun palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen." Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Hän vastasi: "Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni." Silloin hän sanoi: "Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon. Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi, nosta se syrjään." Niin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin. Ja kun astiat olivat täynnä, sanoi hän pojallensa: "Tuo minulle vielä yksi astia." Mutta hän vastasi hänelle: "Ei ole enää astiata." Silloin öljy tyrehtyi. Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: "Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle."

Ja Matteuksen evankeliumissa luvussa 18:23-35 nähdään tilanne liiallisen velanoton seurauksista, jos sitä ei pysty maksamaan takaisin, sillä Jeesus puhui vertauksissaan tavallisista jokapäiväisitä tapahtumista mitkä havainnollistivat myös hengellisiä lainalaisuuksia, joten sopivat esimerkiksi monelaisiin tilanteisiin: "Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Tositapahtumana voisin tuoda esille vaarini Jaakon tarinan, joka hankki avioitumisen jälkeen lunastetun torpan asumiseen ja elämiseen jostain syystä kymmenkertaiseen hintaan ja otti sen ostamiseen ja elämiseen lainaa 1920-luvun lopussa, mutta vuonna 1939 hänen vaimonsa kuoli ja hän menetti koko omaisuutensa pakkohuutokaupassa, koska ei ollut lyhentänyt velkaansa tai korkojaan, sekä takaajat joutuivat maksamaan sen elämisen alkuun otetun pienemmän lainan, eli velan maksajiksi. Jaakolla oli neljä poikaa noin kymmenen vuoden molemmin puolin, jotka hän joutui tarjoamaan isojen tilojen isännille elätettäväksi rengin palkkaa vastaan, sillä Jaakko lähti kiertelemään töiden perässä vailla asuntoa. Tämä ajattelematon velka sai aikaan paljon ja monenmoista kärsimystä laajalti.

Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirjassa todetaan lainasta näin: "Lainaksi annettiin rahaa, 2. Moos. 22:24; Neh. 5:4, tai tavaraa (kirves, 2. Kun. 6:5; leipää, Luuk. 11:5). Lainann saaja joutui riippuvaisuussuhteeseen lainan antajasta, Snl. 22:7. Koska israelilaiset ennen pakkosiirtolaisuutta eivät olleet kauppakansaa, vaan harjoittivat maanviljelyä ja karjanhoitoa, he eivät tunteneet liiketarkoituksiin tarvittavaa lainausta. Lainoja ottivat vain köyhät, eikä heiltä saanut ottaa liikaa korkoa, tuskin ollenkaan, 2. Moos. 22:24. Muinaisbabylonian kauppasopimuksissa on merkitty 33 1/3 %:n, jopa 40 %:n korko. Uusbabylonian valtakunnassa oli yleinen korkokanta 20 %. Babyloniassa israelilaiset oppivatkin kaupankäynnin. Ulkomaalaisilta salli Mooseksen laki ottaa korkoa, 5. Moos. 23:19 s.; 3. Moos. 25:36. Lainan vakuutena käytettiin sekä takuusitoumuksia, Sananl. 6:1 s.; Sananl. 22:26 s., että etenkin pantteja, 2. Moos. 22:25 s.; 5. Moos. 24:6, 5. Moos. 24:10 s., 5. Moos. 24:17. Ellei velallinen voinut täyttää sitoumustaan, hän joutui perheineen velkavankeuteen (orjuuteen); tämä ei kuitenkaan saanut kestää 6 v:ta kauempaa, seitsemäntenä vuonna hän pääsi perheineen vapauteen, 5. Moos. 15:1 s.; 2. Kun. 4:1; Jes. 24:2; Jes. 50:1. Jeesus kehottaa auttamaan tositarpeessa olevaa lähimmäistä, Matt. 5:42, vieläpä vihollistakin, Luuk. 6:34-35."