Olen lukenut neljä vuotta Suomessa asuneen Hong Kongilaisen William Cheng Wai Chi:n omaelämänkerrallista kirjaa "Suuri tulevaisuus" (Suomen Lähetysseuran julkaisu 1982), jossa William kertoo, että hänen vanhempansa olivat Kiinasta kotoisin ja vanhimpana poikana hänen asemansa perheessä oli arvostettu ja he asuivat kolmiossa viidennessä kerroksessa Hong Kongissa. Hänen isänsä oli töissä valtion virastossa ja hänellä oli 9 lasta. Tässä on kirjasta muutamia lainauksia: "Asuimme Hongkongin uudella asuntoalueella Kowloonissa. Asuntopula on Hongkongin suurin ongelma... Kiinalaisessa perheessä uskonnollisuudella on aika näkyvä asema. Minun äitini on harras buddhalainen, isä ei juuri halunnut ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Kuljin äitini kanssa usein kaupungilla, ja hän otti minut myös mukaansa temppeliin, jossa uhrattiin jumalille, rukoiltiin ja poltettiin uhritikkuja. Kotona oli esi-isien taulu, jonka edessä poltettiin uhritikkuja kaksi kertaa päivässä, aina aamulla ja illalla. Minuun ei uskonnollisuus tehnyt suurtakaan vaikutusta. Tärkeitä kiinalaisessa kulttuurissa ovat juhlat: uusivuosi, lyhtyjuhla ja hautojenpuhdistusjuhla, jotka ovat taustaltaan uskonnollisia, mutta luonteeltaan iloisia karnevaaleja...

tutustuin lähiseutujen nuorisojengiin. Aloin viettää aikaa heidän kanssaan kahviloissa, puistoissa ja kaduilla. He olivat ikäisiäni nuoria, useimmat laiskoja käymään työssä tai koulussa. Heillä ei ollut mitään erityistä tekemistä, yrittivät vain keksiä jotain ajankulua... Jouduin vaikeuksiin, joista en päässyt ennen kuin kuuden vuoden kuluttua. Jouduin kärsimään valtavasti, ja koko perheeni kärsi minun takiani... Yksi jengimme ohjelmanumeroista oli heroiinin käyttäminen... Minun oli käytettävä kaikki mielikuvitukseni hankkiakseni rahaa heroiinin ostoon. Soittelin ahkerasti sukulaisilleni ja pyysin heiltä rahaa lainaksi. Tietenkin he vähitellen alkoivat saada tarpeekseen eivätkä lopulta enää halunneet kuullakkaan minusta. Minun oli siis pakko turvautua varastamiseen. Otin kotoa kaiken arvokkaan ja vein panttilainaamoon. Tyhjensin siskojeni säästölippaat. He alkoivat pelätä minua ja piilottivat tavaroitaan, etten varastaisi niitä. Veljeni ei enää halunnut nukkua kanssani samassa huoneessa, vaan muutti olohuoneeseen.

Hongkongilaisessa yhteiskunnassa perheelle on julkinen häpeä, jos joku lapsista on narkomaani. Sellaista perhettä halveksitaan. Katsotaan että perhe on menettänyt kasvonsa. Vanhempani joutuivat vaikeaan ja kiusalliseen asemaan minun takiani. Jouduin pelkäämään poliisia myös siksi, että huumeiden hallussapidon lisäksi tein jatkuvasti paljon muutakin lainvastaista... Vankilassa ei ollut kovinkaan hyvät oltavat. Minulle oli hyvin nöyryyttävää, että vankeja ei pidetty missään arvossa... Hoitolaitokset eivät kuitenkaan auttaneet minua. Muutaman kuukauden jälkeen palasin taas heroiiniin. En osannut elää ilman sitä, se oli minun voimani... Eräänä päivänä isä tuli luokseni. Hänellä oli kädessään paperilappu, jonka hän ojensi minulle. - Tässä on jotain sinulle, hän sanoi. - Toivon, että lukisit tämän lapun ja kokeilisit, onko siitä mihinkään... Otin lapun ja luin mitä siinä sanottiin. 'Ei lääkkeillä, ei omalla voimalla, vaan Jeesuksen avulla', luki lapussa... Meidän perheessämme äiti vierasti kristinuskoa, koska hän piti sitä ulkomaalaisten uskontona eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä... Lähdin siis, katsomaan, mitä tapahtui siinä paikassa, jonka osoite oli lappuun painettu. Jotkin kirkot ja kristilliset yhteisöt tekevät myös huumetyötä Hongkongissa. Saamani traktaatin oli painattanut babtistiseurakunta... Kokoonnuimme kirkon toimistossa. Mukana oli usein myös seurakunnan pastori John-Paul Chan... He rukoilivat puolestani. - Yritä itsekin rukoilla, he sanoivat. - Saat nähdä, että Jumala vastaa... Ja silloin olin valmis myös sanomaan ensimmäisen yksinkertaisen rukoukseni. - Jumala, jos sinä olet olemassa, auta minua nyt. Anna minun levätä. Minä en jaksa enää. Rukoukseni jälkeen rauhoituin äkkiä täydellisesti. Tuli hyvä olla. Nukahdin aivan rentoutuneena muutamaksi tunniksi.

Se oli käännekohta. Kun heräsin, oloni oli huomattavasti parempi ja voin syödä ja juoda täysin normaalisti... Yleensä vieroitusoireet kestävät paljon pitempään, jopa kaksi viikkoa olo saattaa olla levoton ja tuskainen... Mutta ihmeellisintä oli se, että henkisesti tunsin olevani vapaa heroiinista ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun sitä aloin käyttää... Ja sen päivän jälkeen olen ollut uusi ihminen, uusi luomus, niin kuin Raamatussa sanotaan (2 Kor 5:17). Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, mitä löysin Raamatusta. Se tuntui kertovan juuri minulle ja puhuvan suoraan minulle... Perheeni jäsenet olivat iloisia puolestani... Sain heidän kunnioituksensa takaisin, ehkä en ihan samana kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin olin taas yksi heistä."

http://koti.welho.com/penttijuhani

Monta kertaa Jumalan siunaukset tulevat anovien osaksi, mutta toisinaan täytyy olla epätoivoinen ja tosissaan saadakseen siunauksen Jumalalta, mikä yleensä osoittaa, että arvostaa sitä mitä on anomassa ja minkä haluaa saada epätoivoisesti, eikä laita sitä muiden asioiden joukkoon tarpeettomana, eikä edes arvosta lahjaa. A. A. Allen kirjassaan ”Jumalan ihmeitätekevän voiman hinta” (Ristin voitto ry. 1953) kertoo kuinka Allen sulkeutui pimeää huoneeseen paastoamaan ja odottamaan Jumalan ilmestymistä, josta lainaus: ”Kuinka kauan olin oikeastaan ollut kammiossa? Päiviäkö vai ainoastaan tunteja? Minusta tuntui todella kuin olisi kulunut päiviä siitä, kun vaimoni omasta pyynnöstäni oli lukinnut tämän kammion oven ulkoapäin! Mitähän hän ajattelekaan, kun näin kauan viivyn poissa ihmisten ilmoilta? Oliko siitä todella päiviä vai ainoastaan tunteja? Olinkohan minä todellakin pääsemässä kosketuksiin Jumalan kanssa? Vastaisiko Jumala? Tyydyttäisikö Hän minun sieluni nälän vai pitäisikö minun myöntää joutuneeni tappiolle kuten niin monta kertaa ennenkin? Ei pysyin polvillani täällä kunnes Jumala vastaisi tai sitten kuolisin yritykseeni! Eikö Jumalan Sana vakuuta: ’Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat ylös – ylös – ylös – YLÖS – siivillä kuin kotkat; he juoksevat eivätkä väsy; he vaeltavat…’ Oliko vaimoni avannut oven? Ei, sehän oli edelleen kiinni” Mutta valo, mistä oli valo päässyt sisälle? Silloin aloin käsittää, että se valo, joka täytti rukouskammioni, oli Jumalan kirkkautta! Ei se ollut kammioni ovi, joka oli avattu, vaan sen sijaan taivaan ovi!… Jospa Hän vain nyt puhuisi minulle! Jospa Hän vastaisi vain tähän yhteen kysymykseeni: ’Herra, miksi en voi parantaa sairaita? Miksi en voi tehdä ihmetekoja Sinun nimessäsi? Miksi eivät tunnusmerkit seuraa minun julistustani niin kuin ne seurasivat Pietarin, Johanneksen ja Paavalin?’… Sydämeni huusi: ’Puhu hiukan hitaammin! Tahdon painaa mieleeni joka ainoan sanan.’ Tuntui siltä kuin Jumala olisi puhunut minulle niin nopeasti ja niin monista asioista, etten ikinä voisi muistaa kaikkea. Jumala antoi minulle luettelon asioista, jotka olivat minun ja Jumalan voiman välillä. Jokaisen uuden edellytyksen jälkeen, joka luettelosta painui mieleeni, seurasi lyhyt selitys asian tarpeellisuudesta.”

Samanlaisista asioista voidaan lukea kuinka Rees Howellsista tuli suuri Jumalan mies. Rees Howells syntyi 10.10.1879 Brynammanin kaivoskylässä Etelä-Walesissa. Norman Grubb kertoo kirjassaan "Esirukoilija Rees Howells, kertomus Jumalalle eletystä elämästä" (Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus Pietarsaari 2004 www.kkjmk.net) kuinka vähäpätöisestä hiilikaivostyöläisestä suuri esirukoilija ja kristillinen vaikuttaja, pastori ja lähetystyöntekijä.

Raamatusta voimme lukea vastaavanlaisista tapahtumista Vanhasta Testamentista laken.

2 Mooses 2:23-25 ”Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö. Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta.”

Markus 5: 24-34 Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi." Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."


Luukas 8:43-48 ”Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua." Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta." Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi. Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Matteus 15: 21-28 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni. "Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua." Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille." Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot." Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.