Olen lueskellut Sinikka Ojasen kirjaa "Ohjauksesta oivallukseen, ohjausteorian käsittelyä" (Palmenia 2009), josta sivulta 76 tämä lainaus: "Asioiden reflektoiminen mahdollistaa luopumisen rutiininomaisesta että auktoriteettiuskoisesta toiminnasta. Niiden tilalle tulevat ihmisen omat käsitykset ja uskomukset, jotka syntyvät tarjotun informaation prosessoinnin ja oman aktiivisen ja huolellisen harkinnan tuloksena. Reflektoinnin avulla on näin mahdollista auttaa ihmistä pois itsestään selvinä pitämistään totuuksista, myös auktoriteettisidonnaisuuksista, jotka molemmat ovat yleensä ihmisille aikamoinen ansa kehityksen tiellä. Reflektoinnin keskeisenä tavoitteena ohjauksessa onkin pyrkimys siihen, että ohjattava voisi alkaa luottaa enemmän omaan asiantuntemukseensa sekä kokemuksiinsa, vähemmän ulkoisiin auktoriteetteihin. jne..." Kun ajatellaan vain poliisia auktoriteettina, eikä välitetä hänen auktoriteetistaan, kuinka yhteiskuntamme käy jne... Raamatussa puhutaan Nooan nuorimmasta pojasta Haamista, joka ei kunnioittanut isäänsä (Nooan auktoriteettiasema), minkä seurauksena kirous tuli hänen sukunsa päälle.

Sivulla 84 todetaan näin Sinikka Ojasen kirjassa: "Reflektiivisen ajattelun läpimurto koulutuksessa ja opetuksessa on merkinnyt miltei 'takin kääntöä' sekä asenteissa että menetelmissä. Sukupolvesta toiseen oppilaat on kasvatettu auktoriteettiriippuvuuteen, ja toteutettu ajattelemaan, että tieto ja viisaus ovat jossakin muualla kuin heillä itsellään. Muutos on ollut suuri. Se lähti opettajankoulutuksesta, jonka kehittäminen muodostui eräänlaiseksi liikkeeksi 1980-1990-lukujen vaihteessa."