Vanhemmalla iällä alkaa yleensä kiinnostamaan sukunsa vaiheet ja juuret, ehkä historia yleensä. Olen tehnyt sukututkimusta isäni ja äitini, sekä isovanhempieni suvuista. Minä olen mietiskellyt kansakouluaikoja Malmilla ja erityisesti historian ja uskonnon oppitunnit, koska silloin ei minua juurikaan kiinnostanut uskonto tai historia. Muistan näiltä kansakouluajoilta kuinka minun piti mennä luokan eteen uskontotunnilla ja kertoa kotitehtävänä olleesta kymmenen neitsyen vertauksesta, mutta en muistani asiasta yhtään mitään, joten jouduin palaamaan paikalleni. Sama koski historiaa, sillä en muistanut päivämääriä vuosilukuja enkä kaukaisia ja minulle niin merkityksettömiä asioita. Nyt vanhemmalla iällä kaikki on muuttunut ja katuu nuoruuden tyhmyyttä. Tästä tyhmyydestä tuli mieleen Raamatun kertomus rikkaasta miehestä, jolle oli liikaa Jeesuksen kehoitus myydä koko omaisuutensa ja jaella se köyhille ja lähteä seuraamaan Jeesusta. Mutta rikas nuorukainen jota Jeesus rakasti lähti murheellisena pois, koska tämä kehoitus oli liikaa hänelle. Olen miettinyt kuinka tyhmä ratkaisu tämä on iankaikkisuusperspektiivistä katsottuna. Ihmisen kuollessa hän menettää rikkautensa ja alkaa iankaikkisuus, ehkä tässä kyseisessä tapauksessa erossa Jumalasta iankaikkisessa vaivassa. Meidän olisi hyvä miettiä ratkaisujamme iankaikkisuusperspektiivistä käsin, jolloin ne olisivat järkeviä päätöksiä.

http://koti.welho.com/penttijuhani