Luukkaan evankeliumissa 7:1-9 "Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan." Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."

Sadanpäämies oli kuullut Jeesuksesta mitä Hän teki ja ymmärsi Jeesuksella olevan auktoriteetin ja voiman, mikä oli synnyttänyt uskoa Jeesuksen mahdollisuuksiin täyttää hänen tarpeensa. Hebrealaiskirjeessä 12:2-3 "silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne." Me olemme saaneet tietyn uskon määrän Jeesukselta uskoon tultuamme.

Johanneksen evankeliumissa 15:4-7 "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen."

Diginovumin kommentaari Galatalaiskirjeen luvusta 2:2o-21 "Paavali osoittaa samalla, miten hän kuoli pois laista. Se tapahtui hänen kuollessaan Kristuksen kanssa, joka kuoli lain rangaistuksen alaisena. Lain vaatimukset täytettiin, ja siksi se ei voinut enää asettaa vaatimuksia Paavalille. Mutta tämä merkitsi kuolemaa myös hänen omalle minä-elämälleen. Nyt hän ei enää elänyt itsekeskeistä, vaan Kristus-keskeistä elämää. Hänessä oleva uusi elämä oli persoona, Herra Jeesus Kristus. Se, joka julistaa Jeesuksen kuolleen hänen syntiensä tähden mutta katsoo tarvitsevansa uskon lisäksi myös tekoja voidakseen ottaa vastaan pelastuksen, on väärentänyt evankeliumin. Armon perustava merkitys ja sisältö on siinä, että pelastus annetaan ilmaiseksi, ilman vähäisintäkään vastiketta. "Turhaan (dèrean)", 'lahjaksi, ilmaiseksi, syyttä', sanasta "dèrea", 'lahja'. Jos joku voisi pelastua lakia noudattamalla, ei Kristuksen kuolema olisi ollut välttämätön. Silloin hän olisi kuollut ilman syytä, turhaan." ja Interlineaari käännös kreikasta Gal 2:20 "Kristuksen kanssa olen naulattu ristille, ja elän, en enää minä, mutta elää minussa Kristus, ja minkä nyt elän lihassa, uskossa elän Pojan Jumalan, rakastaneen minua ja luovuttaneen itsensä puolesta minun."

Kun me tarvitsemme parantumista meidän tulee nostaa katseemme uskomme alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen, jolta otamme tarvittavan uskon vastaan, jolla otamme vastaan ristillä täytetyn työn parantumisemme. Tällaisia ajatuksia syntyi kun luin Charles S. Pricen kirjaa (syntyi Englannissa 1887. Dr. Price muutti Californiaan pastoriksi First Congregational Church of Lodi. Vuonna 1921 San Josessa vaikutti Aimee Semple McPhersonin kautta herätys) "Ihmeitä tekevä usko" (Ristin Voitto 1952), josta lainaus: "Ennen kaikkea haluan sanoa, että sinä et voi itse aikaansaada uskoa, sinä et voi työskentelysi kautta sitä saavuttaa, sinä et voi tehdasmaisesti sitä valmistaa. Jumala itse sen synnyttää ja antaa... Ihmeiden aikaansaamiseksi ja Jerikon tien muuttumiseksi tarvitaan Jeesuksen läsnäoloa. Ei sokea mies istunut hiekassa puhuen itselleen: 'Minä olen parantunut - voin nähdä - voin nähdä; jos minä nyt vain voisin uskoa, että olen parantunut, niin minä näkisin." Ei! Hän kuuli, että Jeesus Nasaretilainen saapui, ja silloin hän huusi: 'Jeesus! Jeesus! Auta minua! Auta minua, sillä minä en voi auttaa itseäni!' Älä unohda, mitä Jeesus sanoi: 'Mitä tahdot, että Minä sinulle tekisin?' Huomaa, että Hän ei sanonut mitä tuon sokean miehen piti tehdä, vaan: 'Mitä tahdot, että M I N Ä sinulle tekisin? Tosin Hän sanoi: 'Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut.' 'Sinun uskosi', sanoi Jeesus. Mistä tuo sokea sai uskonsa? Kuka hänelle sen antoi? Jos hänellä oli koko ajan ollut tuo usko, niin miksi hän ei sitten parantunut, ennenkuin Jeesus kulki siitä? Jos sinä annat minulle kellon, niin se on minun kelloni. Mutta minä olen saanut sen sinulta. Sydämessäni on uskoa, mutta minä tiedän, mistä olen sen saanut. Ei lihan tahdosta - ei älyllisestä käsityskannasta tai ymmärryksestä - vaan Jeesukselta. Hän on meidän uskomme Alkaja ja Täyttäjä... Tässä vierelläni on kreikankielinen Testamentti. Salli minun sananmukaisesti lukea tätä kreikkalaista tekstiä, saadaksesi tietää, miten sanat alunperin kuuluivat. Tässä seuraa kreikkalainen lause: "Ja Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Onko teillä Jumalan usko?'"... Jos meillä on Jumalan usko, niin me olemme saaneet sen Häneltä eikä omasta älystämme tai omista väitteistämme. Jeesus ei sanonut: Jos sinulla on voimaa uskoa, että Jumala tahtoo siirtää vuoret, silloin Hän on sen tekevä. Eikä Hän myöskään sanonut: 'Jos sinä voit olla kyllin kestävä ja uskoa kylliksi kauan (että se on tehty), niin se on tapahtuva.' Ei, Hän sanoi: 'Olkoon teillä Jumalan usko!' Toisin sanoen: Hanki jotakin Jumalan uskosta. Ja kun olet sen saanut, silloin olet saanut sen ainoan voiman, jolla vuoret saatetaan siirtää ja heittää mereen... (Room. 12:2) Siinä on selitys. Jumala antaa kullekin hänen uskonmääränsä. Minkä määrän? Kuinka paljon? Se riippuu siitä, miten me suhtaudumme jakeissa 1-2 olevaan totuuteen. Asia on niin, että Jumala antaa uskon. Hän mittaa sen. Kreikankielinen teksti kuuluu sanasta sanaan seuraavasti: 'Kullekin on Jumala jakanut uskonmäärän.' Weymouth'in käännös kuuluu: 'Sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on määrännyt kunkin osalle.'... Kaikkien suurten parantumiskokousten edellä on vietetty Herralle pyhitettyjä päiviä ja rukousaikoja. Silloin, kun ihmisjoukot ovat vain rynnänneet esille kokeakseen terveeksitekemisen, ovat kokoukset olleet kovia ja raskaita. Mutta kun on etsitty Terveeksitekijää eikä terveeksitekemistä, on Hänen suloinen läsnäolonsa särkenyt vihollisen vallan, ja Hänen kasvojensa aurinko on sulanut kovat ja jääkylmät sydämet."

http://koti.welho.com/penttijuhani

Olen miettinyt, milloin ihmisestä tulee Jumalan lapsi, että jos hän on syntynyt uskovien perheeseen ja kastettu rippikoulun käynyt ja on seurakunnan jäsenrekisterissä? Onko silloin Jumalan lapsi, kun noudattaa Jumalan lakia ja säädöksiä, koska on kasvatettu siihen, tai jos on valinnut uskontonsa ja elää pääsääntöisesti kunnollista elämää uskonnon sääntöjen mukaan? Raamatun mukaan näin ei ole, sillä Johanneksen evankeliumissa 12:24-26 puhutaan näin: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä." Ja Markuksen evankeliumissa 8:34-38 näin: "Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."" Eli ihmisen tulee tehdä ratkaisu Jeesuksen suhteen tunnustamalla Hänet Herrakseen ja Kuninkaakseen ja opittava tuntemaan Herransa henkilökohtaisesti.

Me ajattelemme ehkä liikaa kuinka ratkaisemme ajalliset ongelmat ja puutteet, vaikka ne ovat tärkeitä asioita, mutta tämä aika maapallolla on rajallinen ja menee nopeasti ohi ja iankaikkisuus koittaa, jota emme ole ehkä ajatelleet ollenkaan tai valmistautuneet siihen. Meidän pitäisi muuttua ajattelutavaltamme iankaikkisuus keskeisiksi kuten John Bevere opettaa kirjassaan "Päämääränä ikuisuus". Kirjan esittelytekstissä sanotaan mm. "Mitä sellaista on sanassa ikuisuus, että se kiinnittää huomiomme ja kykenee tekemään vaikutuksen jopa kokonaiseen kansakuntaan? Mikään rotu, heimo tai suku ei pysty vastustamaan sen vetovoimaa. Meidät luotiin iankaikkisuus sydämissämme, ja vaistomme sanoo, että olemassaoloomme liittyy alati läsnä oleva meille tuntematon ulottuvuus. Sen vuoksi on viisasta tutkia perusteellisemmin sitä, mitä Luojamme sanoo ikuisuudesta." Suosittelen tämän kirjan lukemista.

Mauno Saaren kirjasta "Niilo Yli-Vainion taistelu, testamentti ja päiväkirjat" (WSOY 1983) lainaus sivulta 71: "Mieti tarkkaan, sillä jos sinä hylkäät viimeisen kutsun, on sinun kohdaltasi kaikki silloin ohi, ohi! Myöhäistä! Sinä et voi sanoa jälkeenpäin, että nyt Herra, nyt minä tulin toisiin ajatuksiin! Nyt minä olen lopettanut opiskelun, nyt minä olen ostanut myynyt, valmistanut, hoitanut asiat, nyt minä tulen, koska nyt minulle sopii. Ei, et voi! Vain Jumala voi vetää, viimeisen kutsun jälkeen tulee hiljaisuus! ... Niilo kuvaa vielä Jeesusta, joka tälläkin hetkellä tahtoisi sääliä noita ihmisiä. Mutta hänhän jo kerran antoi kaikkensa, tarjosi mahdollisuuden, antoi lopulta elämänsä rakkautensa tähden - enempää hän ei voinut. Hän lähetti ihmisten keskuuteen profeettoja, paimenia, saarnamiehiä, evankelistoja. Hän kutsui, mutta he sanoivat aina: - Ei! Jokaisen armon tarjouksen he torjuivat, heillä oli parempaa tekemistä, parempaa viisautta. He tiesivät mitä tekivät elämänsä aikana! Nyt se on ohi. He seisovat vailla oikeutta valittaa. Ja tässä seisot kerran sinäkin, ystäväni, ellei Herran Jeesuksen veri saa pestä puhtaaksi sinun syntejäsi... Siinä sinä seisot. Pane tämä mieleesi! Paina tämä nyt mieleesi niin, että muistat nämä sanat sinä päivänä, kun seisot tuossa joukossa! Ettet sitten ajattele mielessäsi: - Oi miksi se saarnaaja ei varoittanut! Sinä päivänä sinulle ei merkitse mitään raha eikä tavara, eivät sinun omaisuutesi, ammattisi, urasi, opintosi, perhe-elämäsi tasapaino, eivät sinun suunnitelmasi vaikka ne toteututuisikin. Vain yksi asia merkitse: Se, onko sinun nimesi elämän kirjassa..."

Kuka kukin on vuodelta 1909, Suomalainen Kustannus OY Kansa: Lind, Karl Johan rovasti Heinäveden kirkkoherra vuodesta 1880. Syntyi 1832 Käkisalmessa. Lappeenrannan kehruuhuoneessa palvellessaan joutui keskelle useampia kymmeniä vankeja vallannutta kiihkeätä herätysliikettä, joka johti sielunhätään, kouristuksiin, hervottomuuteen, näkyihin ja mielipuolisuuteen (Lindin julkaisemassa Skildringar ur fängelselifvet I-III kuvattu). Tämä tarttui Lindiinkin ja hän oli vähän aikaa hourujen huoneessa tämän johdosta.

Olen lukenut Kanadalaisen pastori Oswald J. Smith (1889-1986), joka perusti Torontoon The People's Churchin vuonna 1928. Oswald J. Smith vieraili Suomessa 1959 ja Ristin voitto julkaisi hänen kirjansa 'Tuska sieluista' ensimmäisen kerran 1952, jonka Aikamedia on julkaissut nyt uudestaan. Oswald J. Smithin kirjassa "Maailman huuto, The cry of the World" (Kuva ja Sana 1961), josta lainaus: "Torontossa oleva Kansanseurakunta (The Peoples Church)... Nykyisin annamme lähetystyöhön seitsemän kertaa niin paljon kuin mitä käytämme seurakunnan omiin tarpeisiin. Esimerkiksi viime vuonna käytimme seurakunnan omiin tarpeisiin 39.000 dollaria, kun taas samanaikaisesti lähetimme pakanakentille 282.000 dollaria. Tämä sen tähden, että haluamme asettaa lähetystyön myös käytännössä aina ensimmäiselle sijalle. Parhaillaan on seurakunnallamme 350 lähetyssaarnaajaa, jotka työskentelevät 40 eri kentällä... Älkäämme yrittäkö muuttaa Jumalan järjestystä, kristityt. Sijoittakaamme varamme evankeliumin levittämiseen eikä kirkkojen ja rukoushuoneitten rakentamiseen... Jos olisin liikemies, toimisin innokkaasti. Hankkisin mahdollisimman paljon rahaa. Ja kun saisin sitä enemmän mitä perheeni toimeentuloon tarvittaisiin, hankkisin oman lähetyssaarnaajan johonkin pakanakentälle. Jos vieläkin jäisi ylimääräistä, ottaisin toisen lähetyssaarnaajan jonnekin toiselle kentälle, kolmannen seuraavalle ja kannattaisin näitä kaikkia."

Tässä kirjassa kerrotaan myös Basil Malofista, joka kokee Jumalan kutsuvan häntä evankeliumin työhön ja hän hakeutuu Britannian teologiseen seminaariin, sillä hän oli kuullut Charles Haddon Spurgeonista. Basil Malof oli pastorina Pietarissa 2.000 hengen Dom Evangelia seurakunnassa. Suuret joukot olivat tulleet kuuntelemaan palavaa pastoria, mistä ortodoksinen kirkko ei pitänyt. Venäjän Tsaari oli tarjonnut piispan paikkaa ortodoksisessa kirkossa, jos hän luopuisi 'lahkolaisuudestaan'. Hän oli kieltäytynyt ja hänet pidätettiin ja tuomittiin Siperiaan karkotettavaksi, mikä viimehetkellä muutettiin maastakarkotukseksi. Suomeksi on julkaistu myös Oswald J. Smithin ja Oswald A. Blumitin tekemä kirja Basil Malof Venäjän apostoli - kuvauksia pastori Basil A. Malofin elämästä (Ristin Voitto 1971).

Esteri ja Yrjö Karilaan toimittamassa "Uusi herätys, Billy Grahamin sanoma" (Kuva ja Sana 1954) kerrotaan vuoden 1949 syksyn Los Angelesin kokouksista, josta pieni lainaus: "Kun Vaus eräänä päivänä oli ajelemassa autollaan pitkin Los Angelesin katuja, hän avasi radion kuunnellakseen vanhan tuttavansa Stuart Hamblenin esityksiä. Huhu tiesi Hamblenin tulleen kääntymykseen Billy Grahamin kokouksissa. Sitä ei Vaus kyllä uskonut, vaan ajatteli senkin olevan eräänlaista mainosta. Sikisi hän kuunteli hiukan uteliaana radiolähetystä. Mutta hän oli vähällä menettää autonsa ohjauskyvyn, kun kuuli Hamblenin ensi sanoikseen neuvovan ihmisiä lopettamaan kokonaan tupakanpolton ja sen jälkeen sanovan laulukvartetilleen: ’Ehkä nyt saamme kuulla pari säettä laulusta: Jeesuksen syliin turvaan.’ Se pani Vausin ajattelemaan, että jotakin todellista oli tapahtunut Hamblenille.

Oli sunnuntai, marraskuun 7:s päivä 1949. Vausin oli määrä lentää kolmen päivän perästä St. Lousiin hämäräperäisissä asioissa, jotka olivat tehneet hänestä miljonäärin. Hän ajeli autollaan ympäri kaupunkia tavatakseen tuttaviaan, mutta ihme kyllä, ei kukaan ollut kotona. Silloin hän muisti, että lähettyvillä oli Billy Grahamin suuri kokousteltta. Hän ajoi sinne, pysäköi autonsa ja meni telttaan, asettuen takapenkille käytävän viereen… Samassa hän kuuli Grahamin vetoomuksen: - Täällä on tänä iltana joku, jolla on viimeinen tilaisuus pelastua. Ellet sitä nyt käytä, olet katuva iankaikkisesti. Sanat sattuivat häneen kipeästi. Päättäväisesti hän astui esille rukoustelttaan... Seuraavana aamuna Vaus soitti St. Louisiin ja kertoi, että hän oli pelastunut. Hän halusi päästä eroon entisestä puuhasta, sillä sellainen ei enää sopinut Herraa rakastavalle. Hänelle vastattiin, että joku tulee häntä tapaamaan… Samana päivänä ajoi huvilan eteen komea Cadillac -auto ja siitä astui mies, toinen käsi taskussa. Vaus ymmärsi: luodit pian viuhuvat. Mutta hän tunsi olonsa ihmeen turvalliseksi… Hän kertoi vieraalleen avomielisesti kaiken tapahtuneen. Ja niin päättyi kohtaus ilman luoteja. Rikollisliigan vahva mies jätti huvilan itkien. Sitten alkoi tehtyjen vääryyksien korjaaminen… Kun gangsterikuningas Mickey Cohen kuuli Vausin kääntymyksestä, vaikutti se häneen syvästi, että hän etsi käsiinsä Grahamin ja keskusteli hänen kanssaan pitkään. Vaus tuli kääntymykseen marraskuun seitsemäntenä. Kymmenentenä päivänä hänen piti lentää St. Louisiin. Vasta myöhemmin hän sai kuulla, että eräs kilpaileva gangsterijoukkue oli päättänyt murhata hänet lentokentällä hänen astuessaan koneeseen. Kaikki oli sitä varten valmista. Se olisi ollut hänen viimeinen matkansa.”

Laitan tähän vielä kertomuksen siitä kuinka olen itse oppinut tuntemaan Jeesuksen. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurakusena alkoholin käyttö oli pakonomaista. Tämän seurauksena alkoholi sai aikaan paljon sellaisia tekoja joita katui. Ja siihen murheeseen oli taas saatava lohdutusta alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Parikymmentä vuotta sitten koin eräänä yönä, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Tunsin olevani syntinen. Halusin tunnustaa syntisyyteni ja tehdä parannusta teoistani.

Herättyäni kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden iässä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edes takaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapauttani minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut voima jonka avulla olen voinut elää synnitöntä elämää.

Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden sain halun lähteä todistamaan Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Yhdysvalloissa ja Intiassa Bangaloressa kertomassa todistustani ylösnousseen Jeesuksen avusta meille syntiin langenneille ihmisille. Kenenkään ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen olevasi syntinen ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän, sekä tekemällä parannuksen, sinä pelastut tulevalta tuomiolta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja todista saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.

Tässä kirjassa puhutaan myös mm. amerikkalaisesta evankelista Billy Sundaysta (1867-1937 baseballpelaaja, joka tuli jo nuorena herätykseen) http://billysunday.org/ joka meille suomalaisille taitaa olla aika tuntematon, kuka tekisi Billy Sundayn Suomessa tunnetuksi? Billy Sunday että hänen vaimonsa Nell Thompson tulivat jo nuorena uskoon. Edellinen kuunteli Chicagon pallokentällä lähetyksen laulajien esittämiä lauluja Jeesuksesta Kristuksesta. Jälkimmäinen sai varsinaisen herätyksensä pyhäkoulussa, missä hänen opettajansa eräänä aamuna kysyi häneltä: Etkö tahtoisi tänä aamuna ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan omana Vapahtajanasi? Tyttö vastasi myöntävästi.

Raamatun mukaan Room. 10:17. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Jos emme päivittäin lue ja ruoki henkeämme ja ajatusmaailmaamme Jumalan sanalla, joka löytyy Raamatusta, meidän uskomme surkastuu ja jäämme aneemisiksi, emmekä kykene miellyttämään Jumalaa kuten sanotaan Heb. 11:6. "Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." Olemme jättäneet Jumalan Sanan lukemisen ja tutkimisen papeille ja professoreille ikäänkuin se kuuluisi vain heille. Tämä on yksi syy miksi emme kykene ottamaan vastaan rukousvastauksia Mark. 11:24. "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Pelkkä monisanainen ja pitkäkin rukoileminen ei välttämättä auta, vaan meidän täytyy ottaa rukoilemamme asiat vastaan uskossa. Jos rukoilemme toisen puolesta, hänellekin pitää kertoa Jumalan lupauksista ja kehottaa luottamaan ja arvostamaan niitä, mikä synnyttää uskoa, jotta hän voisi ottaa vastaan mitä anotaan Jumalata. Jaak. 1:22-25 "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. "

Smith Wigglesworthin kirjoja on julkaistu Suomeksi "Voima palvella" Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 2003 ja "Pyhän Hengen voitelu" Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 2004, josta tämä lainaus: "'Jos Raamattu sanoo jotakin,' oli Wigglesworthilla tapana sanoa, 'silloin se pitää paikkansa; sitä ei enää tarvitse rukoilla; se on vain otettava vastaan ja toimittava sen mukaan. Jos emme toimi uskon mukaan, menetämme siunauksemme. Usko kasvaa toiminnan seurauksena, sen perusteella, että käytämme sitä mitä meillä on ja minkä oikeaksi tiedämme. Sinun elämäsi täytyy edetä uskosta uskoon.'"

Morris Cerullon kirjasta "Juutalaisesta kristityksi" (Ristin Voitto 1968) seuraava lainaus: "En koskaan unohda, kuinka Jumala v. 1956 osoitti minulle, että ihmetekojen lahja tulee vaikuttamaan elämässäni. Siitä lähtien aloin julistaa tätä sanomaa kokoussarjoissa, ja heti paikalla alkoi tapahtua sadoittain ihmeitä ja parantumisia. Struumat, kasvit, repeämät, kaihit, kuurot korvat, raajarikkoiset, liian lyhyet jalat, kaikki ne paranivat jumalallisen ihmesanan voimasta. Tämän kaiken saa aikaan Jumalan voitelu, joka on saanut tämän voiman toimimaan. Kaikkien näiden vuosien aikana olen ollut tietoinen siitä, että tämä on ollut minuun virtaavaa Kristuksen elämää. Ilman Hänen voimaansa ja ihmeellisen neuvonantajan läsnäoloa ihmeet eivät olisi olleet mahdollisia. Tämä on saanut minut syvästi tietoiseksi siitä, että jumalallinen parantaminen ja ihmeet ovat olemukseltaan osallistumista Hänen elämäänsä. Salli tämän syvemmän elämän ilmetä sinussa! Kuinka? Siten, että hyväksyt Hänen suloisen, voitollisen, pysyvän läsnäolonsa. Jumala ei koskaan salli meidän tekevän mitään, vaan Hän itse toimii meidän kauttamme. Kaikki meidän ponnistelumme ovat tyhjänpäiväisiä tämän rinnalla. Ihmisellä ei itsellään ole mitään muuta kuin se, minkä hän saa ylhäältä. Nyt päättyy meidän ponnistelumme, jonka avulla yritämme saada parantumiseen tarvittavaa uskoa. Me elämme uskosta, Hänen uskostaan, samalla kun elämme Hänen kauttaan..."