Filippiläiskirjeessä puhutaan paljon iloitsemisesta, kuten Fil 3:1 "Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi." Muistan erään työmatkan Tukholmaan laivalla noin 10 vuotta sitten. Kävellessäni laivan käytäviä pitkin yön lähestyessä, niin eräs työkaveri tuli kysymään voimmeko keskustella sivummalla, johon myönnyin. Hän kysyi, että olinko uskovainen? Tein vastakysymyksen, miksi hän kysyy tällaisen kysymyksen. Hän sanoi seuranneensa minua ja huomanneensa, että olen aina iloinen ja onnellisen näköinen ja se oli häntä ruvennut askarruttamaan, miksi. Vastasin olevani uskovainen ja kerroin kuinka olin tullut uskoon ja löytänyt rauhan Jeesuksen sovitustyön kautta, jota hän ei voinut ymmärtää, sillä hän oli jo kuullut kymmeniä samanlaisia tarinoita, jotka olivat hänen mielestään yhtä käsittämättömiä ja järkeen käymättömiä kuin kuulemansa tarinani. Hän sanoi lukeneensa hyllymetreittäin teologisia kirjoja pääsemättä niiden sanomasta perille. Hän toi monia kriittisä näkemyksiä Raamatun virheistä ja käsittämättömyydestä esille ja kehoitti minuakin varovaisuuteen uskossani. Nähdessään muiden työkavereiden lähestyvän hän pyysi, ettei tästä puhuttais enää sanaakaan. Ilmeisesti hän on edelleen tässä tilanteessa ettei ole päässyt perille järjen päätelmien tähden.

Paul B. Smith on omistanut kirjansa "Maailman valloittaminen" (Ristin Voitto 1963) isälleen Oswald J. Smithille. He molemmat työskentelivät Toronton Kansanseurakunnassa. Tästä kirjasta lainaus: "Moni uskovainen voi kysyä: 'Kuinka paljon minun sitten on annettava varoistani Jumalalle?' Tietenkin tämä kysymys on asetettu aivan väärin. Emmehän me voi antaa Jumalalle rahojamme, koska meillä ei ole rahaa. Kaikki, mitä meillä on, on Jumalan. Uuden Testamentin hengen mukaisesti meidän pitäisi kysyä näin: 'Kuinka paljon näistä Herran rahoista saan käyttää omiin tarpeisiini?' Se, mitä annamme, ei ole niin tärkeää kuin se, mitä jätämme itsellemme. Ei Jeesus ollut kovinkaan ihastunut lesken ropoon; sillähän ei ollut juuri mitään arvoa. Jeesus ihastui siksi, kun leski antoi koko elämänsä tuon roponsa mukana. 'Sillä tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämänsä'. Mark. 12:44. Kun Jeesus istui katselemassa, kun kansa pani rahaa uhriarkkuun, Hän ei ollut niinkään kiinnostunut siitä, mitä ihmiset siihen panivat, vaan siitä, mitä heille jäi jäljelle. Varakkaiden ihmisten suuret lahjat eivät liikuttaneet Häntä vähääkään, koska 'he antoivat liiastaan', ja heille oli jäänyt yllin kyllin heitä itseään varten. Köyhä leski antoi kaiken, mitä hänellä oli. Hän uhrasi. Ja uhri merkitsee paljon enemmän kuin anti."

Olin kesällä 2006 kesällä Tukholman Arkenin Raamattukoulussa, jossa puhui mm. Peter Nordberg. Kesäraamattukouluun oli tullut opiskelijoita mm. Suomesta, Norjasta, Tanskasta, Australiasta ja Ruotsista. Tässä Peter Nordbergin Raamattuluennostaan muutama mielenkiitoinen muistiinmerkintä: Meidän tulee aloittaa siitä mitä Sana sanoo. Kumpi on enemmän totta Jumalan Sana vai kokemukseni. Joka ei rakenna Jumalan Sanan mukaan joutuvat kokemustensa alle. Joidenkin Jumala on heidän kokemuksensa. Matteus 13:5 Jeesus puhuu kylvöstä joka on Jumalan Sana. Ensin täytyy istuttaa. Monet hengelliset elämykset valuvat hukkaan, sillä ei ole ollut hengellistä kylvöä. Muutos tulee sillä tavoin kun kuuntelet mitä Herra sanoo. Sano että kuuntelet Jumalan sanaa mietiskellen, niin Sanan siemen ei joudu tien oheen. Sydämen asenne on hyvä maaperä. Jumalan Sanassa on valtava voima. Mark. 4:26 "26. Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;" Sana tuo sinulle Jumalan voiman Raamattu sanoo, että Sana itsestään tuottaa hedelmää. Miten saan muutoksen elämääni, niin se tulee Sanan kautta. Markus 4:24 Ottakaa vaari siitä mitä kuulette. 2 Kun. 15 spitaalinen Naiman. Joh. 1:14 On tärkeä hankkia suhde Jumalan Sanaan. Mitä Raamattu sanoo eri asioista systemaattisesti. Jumalan antoi Sanansa lahjana sinulle, jotta voisit tutkia sitä. Psalmi 1:1 Kaikki mitä hän tekee menestyy, kun kuvittelen Jumalan Sanaa. Jumalan sanoissa on voima. Älä etsi uusia oppeja, vaan rakasta Jumalan Sanaa. Raamattukoulussa rukoiltiin usein henkilökohtaisesti osallistujien puolesta kuten mm. Lasse Peterson, joka oli tällainen muistini mukaan: Että vapautuisin järjen kontrollista. Ja hän näki käynnistyvän tulevaisuudessa sellaisen tapahtumasarjan jolle en voi mitään, jonka seurauksena palvelutyö käynnistyy. Olen vaarattoman näköinen, mutta tulen sytyttämään ihmisiä Pyhän Hengen tulella. Herra on investoinut minuun paljon ja odottaa satoa siitä. Suosittelen Arkenin Raamattukoulua muillekin.

Kotisivuni löytyvät http://koti.welho.com/penttijuhani

Kerran vuonna 1999 minulle soitti eräs tuttu mies puhuen puhelimessa niitä näitä, jolloin ajattelin miksi hän nyt soittaa koska hänellä ei ole mitään asiaa. Sitten hän sanoi, että oli hänellä asiaakin, minkä vuoksi soittaa koska oli nähnyt todentuntuisen unen, joka ei päästänyt häntä rauhaan ja sivuuttamaan sitä. Hän oli nähnyt unen, jossa hän oli jyrkänteen reunalla josta hän katsoi alas, jossa hän näki palavan tulen ja siellä oli ihmisiä siinä tulessa. Hän arveli sen paikan olevan helvetin jne. Hän kysyi mitä minä arvelin hänen unestaan? Vastasin, että Jeesus rakastaa häntä niin paljon ettei haluasi hänen joutuvan sinne. Vähän myöhemmin sain hänelle Raamatun paikan Markuksen evankeliumista 8:34-38 "Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Tämän jälkeen tämä henkilö kävi muutamia kertoja seurakunnassa, mutta kun vaimo ei tykännyt seurakunnassa käynnistä hän ei itsekkään käynyt enää. Täällä me elämme vain luhyen ajan, miksi viettäisimme ikuisuuden paikassa jota Jeesus kuvailee paikkana, jossa on itku ja hammasten kiristys jne...

Kaarlo Wirilanderin kirjassa Savon historia III: Riekko Polén kertoi myöhemmin(1847) näistä Pieksämäen herätyksen alkuajoista näinikään: "Näitä uskovaisia alkoi tännekkin noin 12:ta vuotta takaperin enemmälti si'etä. Tämän uskon vimmauksen ensi aikoina tuli moni mielettömäksikin. Hulluja kuletettiin yhä pappein luokse; heille oli suuri vastus näistä raukoista. Kumma oli näinä aikoina nähdä, miten 5 ja 6 vuotiaat lapsetkin pari kolme kertaa vuorokaudessa vaipuivat kielillä puhumaan, siitä unesta aina sitte herättyänsä kertoen Taivaan ja helvetin nähneensä, sen ja sen vielä elävistä ihmisistä siellä ja siellä, milloin rajalla selin eli kasvoin sinne taikka tänne, milloin enkeleitten keskellä taivaan ihanuudessa ruusut ja palmut kädessä, milloin taas ikuisessa tuskassa kadotuksen polttavassa tulen liekissä."

1800-luvun alkuvuosien aikana muodostivat Iitin Perheniemi ja Sääskjärvi herännäisyyden paikallisen keskuksen. Kansaa kerääntyi Iitin Sääskjärvelle, useimmiten Kauppilaan yhteisiin hartauksiin lauantai-iltaisin. Tällöin luettiin Aadam Mikanderin uutta postillaa, laulettiin virsiä ja rukoiltiin. Seuraavana päivänä kiiruhdettiin jo aikaisin kirkkoon. Kirkkokansan kotiuduttua keskusteltiin saarnan johdosta, laulettiin ja tilaisuus lopetettiin laululla ja hartaalla rukouksella. Jonkin verran näkyi täälläkin hurmosilmiöitä, etenkin nuorten naisten keskuudessa. Perheniemen kartanossa pidettiin, paitsi päivittäistä kotihartautta, myös joka pyhä jumalanpalvelus.

Erikoisen rajuna puhkesi hurmosliike vuonna 1825 Iitissä. Juho Knaapila kertoo, miten "erinomattain kaatuivat ihmiset tavallisesti kokous- eli rukoushuoneissa ja toisinaan muuallakin. He kaatuivat eli raukesivat ja rupesivat vapisemaan ja takomaan itseänsä. Koko ruumis alkoi turvota, huulet tuli mustaksi, ja sitte he alkoivat huutaa ja voivottaa, kun saivat nähdä ihmisen hirmuisen tilan, joka synnin unesta heräjämättömillä on taikka niinkuin itse sanoivat, näkivät helvetin. Jonkun ajan näin ollessa sanotaan heidän ruvenneen suureen ilohuutoon. Nuoret erittäinkin alkoivat hypätä ja iloita, kuin näkivät autuaan onnellisen, ijankaikkisen elämän, eli taivaan, niinkuin he itse sanoivat. Sanotaan niiden aina ensin sen taudin tullessa olleen kasvoiltansakin erimuotoiset. Ja muutamat olivat selvällä äänellä huutaneet, että helvetissä on niin paljo lunastettuja sieluja, ja määränneet, kuinka vanhat olivat keskellä siellä hirmuisessa paikassa, nuoret taas laitapuolissa. Tätä sanoivat selvästi näkevänsä, kuin myös vielä elossa olevain ihmisten seisovan ikäänkuin seipäät helvetissä. Samaten tiesivät puhua taivaasta."

Joitakin vuosia sitten olin erään kristillisen yhdistyksen rukouspuhelimessa vastaamassa ja ottamassa vastaan rukouspyyntöjä, joiden puolesta rukoiltiin saman tien yhdessä. Yllättäen monet puhelut koskivat kuinka rukouspuhelimeen soittajat olivat seurakunnassa loukkaantuneet toisten sanomisista, vääristä syytöksistä, ojentamisista ym. asioista johtuen, minkä vuoksi olivat jääneet pois kyseisen seurakunnan toiminnasta. Tästä nimenomaisesta asiasta on John Bevere kirjoittanut erinomaisen kirjassaan ”Saatanan syötti”, joka kannatta lukea, jotta pääsee irti tästä loukkaantumisestaan ja kykenee antamaan anteeksi ja niille joille tämä asia ei ole todellisuutta etteivät he myöhemmin lankeaisi tähän syntiin. Meidän uskomme ja luottamuksemme tulee olla jatkuvaa Jeesukseen.

David Pawsonin kirjassa "Raamattu avautuu II Uusi testamentti" (TV7 Kustannus 2008) Kolossalaiskirjeen selityksestä pieni lainaus: "Ensimmäinen negatiivinen asia, jonka Paavali ilmoittaa Kolossalaiskirjeessä on se, että pelastuksen tiellä aloittaneelle on mahdollista, että hän ei koskaan pääse perille. Tämä päätelmä ei esiinny ainoastaan tässä kirjeessä tai vain Paavalin sanomana, vaan se löytyy myös muualta Uudesta testamentista, Matteuksen evankeliumista ja Heprealaiskirjeessä. Viitatessaan heidän taivastoivoonsa Paavali sanoo sen olevan totta, mikäli he 'jatkavat uskossaan'. Hän varoittaa heitä, että jos he antavat periksi epäkristusmaisille haluille, he menettävät oikeuden paeta Jumalan vihaa viimeisenä päivänä. Hänen opetuksessaan on vahva painotus, koska häntä huolestuttaa se, etteivät he joudu harhaan niiden lukemattomien ideoitten vuoksi, jotka vaikuttavat uskoviin. Eräässä kohdassa hän käyttää sanaa 'kidnapattu' kuvaamaan, mitä voi tapahtua, koska he ikään kuin antavat itsensä menettää vapautensa Kristuksessa. Jos he luiskahtavat takaisin uskontoon, he menettävät kaiken."

Charles Swindollin kirjassa "Valo voittaa pimeuden" Päivä 2004 (Swindoll on kirjoittanut aiemmin lukuisan joukon kirjoja mm. "Armoherätys" kirjan). Swindolilla oli muutama mielenkiintoinen kohta kirjassaan, kuten: "Meidän Herramme keskeinen päämäärä sen jälkeen, kun olemme tulleet tuntemaan hänet, on kuuliaisuus. Hän ei ole mikään taivaallinen hotellipalvelija, joka odottaa soittoasi ja kuuntelee innokkaasti tilaustasi voidakseen sanoa: 'Kyllä, kuten haluatte. Mielihyvin, totta kai, heti paikalla!' Hän ei ole taivaallinen pullon henki valmiina toteuttamaan kaikki toiveesi tai hymyilemään ja vastaamaan kaikkiin rukouksiisi. Hän haluaa luoda omissa lapsissaan kyvyn kestäväisyyteen. Tuohon kykyyn harjaannumme pääasiassa vaikeuksien, pettymysten ja väärinymmärrysten kautta sekä myös fyysisen ja usein emotionaalisten kärsimysten ja sydänsurujen kautta. Odotahan nyt, sinä sanot. Eikö elämässä ole kysymys täyttymyksestä? Eikö siinä ole kyse siitä, että löydämme tyydytyksen, naurun ja leikin kauniin valtaväylän? Eikö Jumala ensisijaisesti toivo meidän olevan onnellisia? Näytäpä vain minulle Raamatusta jae, joka lupaa keskeytymättömän onnea, niin saarnaan siitä mielelläni."

John Beveren kirjaa "Herran pelko" jossa todetaan mm. näin: "On ihmisiä, jotka ovat nopeita tunnustamaan Jeesuksen Pelastajaksi, Parantajaksi ja Vapauttajaksi. He tunnustavat suullaan Hänen herrautensa. Siitä huolimatta he alentavat teoillaan ja sydämen asenteillaan Hänen kunniansa katoavaisten ihmisten kunnian tasolle... Näen Jumalan kutsuvan ystävikseen Raamatussa ainoastaan niitä, jotka vapisevat Hänen Sanansa edessä ja läsnäolossa ja ovat nopeita tottelemaan, olkoon hinta mikä tahansa. Sen tähden Hän ei saa osakseen ansaitsemaansa kunniaa ja kunnioitusta tai muuten he tottelisivat Häntä välittömästi. He kunnioittavat Häntä huulillaan, mutta heidän Häntä kohtaan tuntemansa pelko on ihmiskäskyjen opettamaa... He uskovat itse asiassa, että heidän onnellisuutensa on etusijalla heidän Jumalan Sanaa koskevaan tottelevaisuuteensa ja Hänen kanssaan tekemäänsä liittoon nähden.. Menneinä kahtenakymmenenä vuotena saarnatuolien ja radioaaltojen kautta saarnaamamme sanomat ovat usein antaneet Jumalalle 'taivaassa olevan sokeri-isin' ulkoasun, jonka halu on antaa meille mitä tahansa me haluamme, milloin tahansa me sitä haluamme. Se kutee lyhytikäistä tottelevaisuutta itsekkäistä syistä. Vanhemmat, jotka kasvattavat lapsensa sillä tavalla, päätyvät siihen, että heidän lapsensa ovat hemmoteltuja. Hemmotelluilta lapsilta puuttuu totinen kunnioitus auktoriteettia kohtaan, erityisesti, kun he eivät saa haluamaansa silloin kun he sitä haluavat. Heidän auktoriteetin kunnioituksen puutteensa saa heidät helposti loukkaantumaan Jumalaan."
"Kun kävin Jim Bakkerin luona vierailulla vankilassa, hän kertoi minulle, kuinka vankilan paahde oli saanut hänet kokemaan täydellisen muutoksen sydämessään. Hän koki ensimmäistä kertaa Jeesuksen Mestarina. Hän kertoi, kuinka oli menettänyt perheensä, papinvirkansa, ja kaiken mitä omisti, ja sitten löytänyt Jeesuksen.

John Beveren kirjassa "Näinkö sanoo Herra?" (www.kkjmk.net) Sivulla 127 "Itse olen kokenut, että petollisin kapinallisuus näyttäytyy siistinä tai uskonnollisena. En koskaan unohda, kuinka Jumala opetti minulle tämän, kun Englannin prinsessa Diana kuoli auto-onnettomuudessa. Monet surivat hänen kuolemaansa. Myös minä olin surullinen. Hän näytti ystävälliseltä ja oli tehnyt paljon hyväntekeväisyyttä julkisessa elämässään. Mutta murheessani tunsin jonkin olevan vialla. Kysyin Herralta, miksi tunsin sillä tavoin. Jumala osoitti minulle Ilmestyskirjasta, kuinka maailman asukkaat ja heidän johtajansa itkevät ja valittavat Babyloniksi kutsutun naisen kuolemaa (Ilm. 17:2; 18:1-19). Hän oli tuonut rikkautta ja menestystä, siksi he surivat hänen kuolemaansa. ... Sitten ajattelin hänen yksityiselämäänsä. Hän oli itse kertonut, että hänellä oli useita avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja muutenkin hänen elämäänsä oli jumalattomia piirteitä. Sitten ajattelin: Mutta Jumalani, hän teki niin paljon hyvää. En tajunnut, että hyvällä voi olla omaa etuaan tavoitteleva, itsekäs päämäärä. Jumala puhui jotakin sydämelleni, joka muutti näkökantaani voimakkaasti. 'Eeva ei tuntenut vetoa hyvän ja pahan tiedon puun pahaa kohtaan. Hän tunsi vetoa hyvää kohtaan.' .. Sitten Jumala puhui sanat, joita en koskaan unohda: 'On olemassa hyvää, joka on kapinassa minun auktoriteettiani vastaan.'

Monia asioita joita ei ole tulut ajatelleeksi Raamattua lukiessa on auennut, kun olen lukenut selitysteoksia mm. David Pawsonin "Raamattu avautuu II, Uusi testamentti" (TV7 Kustannus 2008). Yksi tällainen kohta Raamatussa on Luukas 16:19 "Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. 26. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.' Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.' Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'" Sillä tässä rikasta miestä ei kuvata syypäänä mihinkään syntiin, paheeseen tai rikokseen, mutta kuitenkin hän päätyy helvettiin, koska on välinpitämätön muita kohtaan, mukavuudenhaluinen ja riippumaton Jumalasta jne...

Olen lukemassa David Pawsonin kirjaa "Raamattu avautuu I, Vanha testamentti" (TV7 Kustannus 2007), jossa Raamatun vanhan testamentin Laulujen laulu kirjaan saa hyvän selvityksen. Vaikka olen Raamatun lukenut useita kertoja läpi niin en olet ymmärtänyt sitä, että Salomo kertoo Laulujen laulu kirjassaan maatilastaan, joka oli Hermon-vuoren rinteillä, jossa hän kävi rentoutumassa. Salomo vierailee tilallaan ja tapaa vuokraviljelijän tyttären, mutta jolle ei kerro olevansa kuningas. Tämä itseään paljastamaton kuningas kysyy tytöltä tutustuttuaan häneen vihdoin halua avioitua, johon tyttö vastaa myöntävästi. Salomo sanoo, että hän joutuu palaamaan työhönsä kauaksi, mutta lupaa palata ja jättää tytön valmistautumaan häihinsä. Odotettuaan epätoivoisesti kauan sulhastaan, niin hän näkee eräänä päivänä lähestyviä hevosia ja vaunuja suuren pölypilven saattelemana. Kysyttyään veljiltään, kuka on tulossa, hän saa vastauksen, että maanomistaja, kuningas Salomo Jerusalemista. Salomolla oli jo silloin 60 vaimoa, joten tytöstä tulee 61:nen. Tämä on vertauskuva Jeesuksen morsianten odotuksesta, koska he saavat nähdä ylkänsä Jeesuksen Karitsan häissä, johon ei varmaan ole pitkä aika. Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa luvussa 25 vertauksen kymmenestä neitsyestä, joista vain puolet olivat viisaita ja pääsivät yljän kanssa häihin, sillä muilta suljettiin, ovi ja ylkä sanoi ettei tuntenut heitä. Suosittelen kirjan lukemista...

Digi Novumista lainaus siitä kuinka siinä on selitetty vertaus kymmenestä neitsyestä: "1. Vertauksen pääajatus on, että meidän tulee valvoa ja olla valmiit Jeesuksen paluun varalta. Jakeessa 13 on koko vertauksen avainsana. Valmistautuminen on välttämätöntä, sillä tulee aika, jolloin siihen ei enää ole tilaisuutta. Ovi suljetaan. Seurakunta odottaa, että Jeesus tulee pian eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Meidän tulee olla aina valmiit kohtaamaan hänet. Vertaus osoittaa myös tosikristittyjen ja nimikristittyjen välisen eron. Sana "silloin" viittaa edellisen luvun lopussa mainittuun ajankohtaan. Tavallisesti hääkulkueessa oli kymmenen lamppua. Lamput muistuttivat enemmänkin soihtuja, sillä ne oli kiinnitetty keppien päihin.

2. Tyhmyys tai ymmärtäväisyys ilmenee siinä, otettiinko mukaan öljyä vai ei. Kysymys ei ollut siitä, oltiinko hyviä vai pahoja, vaan siitä, oltiinko tyhmiä vai ymmärtäväisiä. Häiden jälkeen juhlat kestivät seitsemän päivää, jos morsian oli neitsyt. Jos hän oli leski, juhlat kestivät kolme päivää. Juhlat pidettiin morsiamen isän talossa. Häiden jälkeen sulhanen vei morsiamen juhlallisin menoin kotiinsa. Tämä tapahtui illalla tai yöllä. Monet sukulaiset ja ystävät seurasivat heitä, ja morsiamen kotoa tulevien lisäksi tuli sulhasen kotiväki heitä vastaan ja toivotti heidät tervetulleiksi. Vertauksen neitsyet olivat odottamassa sulhasta kotiin. He eivät tienneet täsmälleen, milloin hääkulkue saapuisi, ja siksi he odottivat usein tiellä tai jossakin tien varrella olevassa talossa.

3. Kukaan ei varmaan toimisi näin tyhmästi, mutta tämä on vertaus. Jeesuksen täytyi sanoa näin korostaakseen sitä, miten tyhmiä me saatamme olla. Se, että heillä ei ollut öljyä, tarkoittaa että heillä oli ainoastaan lampussa oleva öljy (j. . He tiesivät, että öljyä tarvittaisiin.

4. Ymmärtäväisillä oli mukanaan vara-astia, ja se osoittautuikin tarpeelliseksi.

5. Ihminen voi olla unelias ennen nukahtamista ja nukuttuaan (Snl 6:10). Nukahtamisessa ei ollut mitään väärää. Jos tyhmät olisivat olleet täysin valveilla, se ei olisi kuitenkaan auttanut heitä, koska heillä ei ollut öljyä. Vertauksen pääajatus ei ole valvominen, vaan valmistautuminen. Odottamaton viivytys koitui uskon koetukseksi. Meistä voi tuntua, että Jeesus viivyttelee, mutta hän tulee oikeaan aikaan.

6. Koko kylä oli yleensä jalkeilla saattamassa hääparia heidän uuteen kotiinsa. Hääpari kulki mielellään pisintä reittiä saadakseen mahdollisimman paljon onnentoivotuksia. Tällä kertaa kulkue tuli tavallista myöhemmin, mikä selittää uneliaisuuden. Tulo tapahtui morsiusneidoille täysin yllättäen, 1 Tess 5:2. Keskiyön aika oli mitä sopimattomin hetki vuorokaudesta sille, jonka olisi pitänyt hankkia jotakin, mitä häneltä puuttui.

7. Molemmat ryhmät olivat paluun hetkeen saakka täysin samanlaisia. Kaikki heräsivät ja alkoivat laittaa lamppujaan kuntoon. Se oli henkilökohtainen valmistautuminen - he laittoivat kuntoon lamppunsa. Lamput eivät olleet palaneet koko iltaa. Nyt ne tuli sytyttää antamaan valoa saapuvalle hääparille. Lampun sydän, joka ei ole aivan kuiva, voi palaa kirkkaasti jonkin aikaa, mutta sitten se sammuu. Näin luultavasti kävi tyhmille neitsyeille. Kaikki luulivat olevansa valmiita, mutta eivät olleetkaan.

8. Lamput valaisivat vielä, mutta öljyä on lisättävä ennen kuin lamppu sammuu. Syytä tyhmään käyttäytymiseen ei ole selitetty.

9. Kun ymmärtäväiset kieltäytyivät antamasta öljyä, se ei johtunut haluttomuudesta auttaa tai itsekkyydestä. He eivät voineet auttaa. Oli liian myöhäistä laittaa lamppuja kuntoon, ja vaikka he miten mielellään olisivat tahtoneetkin, he eivät voineet auttaa. Kenelläkään ei ole enempää hengellistä voimaa ja armoa kuin hän itse tarvitsee oman tehtävänsä suorittamiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Jumalan armo on koettava henkilökohtaisesti. Sen, joka haluaa kohdata Jeesuksen tarvitsematta pelätä, on itse valmistauduttava henkilökohtaisessa uskossa ja odotuksessa.

10. Jeesuksen mainitsema ovi - pelastuksen ovi - suljetaan ikuisiksi ajoiksi. Se ovi oli avoinna Aaronille, kun hän oli langennut epäjumalanpalvelukseen, Daavidille hänen tehtyään syntiä ja Pietarille hänen kiellettyään Jeesuksen. Nyt se suljetaan ainiaaksi. Ymmärtäväiset menivät "hänen kanssansa" häihin. Jeesus on sanonut, että hän tahtoo niiden, jotka Isä on hänelle antanut, olevan hänen kanssansa, Joh 17:24.

11. Tyhmien pyyntö ei ollut rukous, vaan epätoivoinen huuto. Ymmärtäväiset, jotka olivat jo hääsalissa sisällä, eivät olleet rukoilleet eivätkä huutaneet. He eivät myöskään olleet vaatineet sisälle pääsyä. He pääsivät sisään armosta, koska he olivat osoittaneet ottaneensa vastaan armon.

12. Tyhmät neitsyet olivat yljälle tuntemattomia. Heillä ei ollut mitään yhteistä hänen kanssaan. Se, että Jumala tuntee meidät, on suurempi siunaus kuin se, että me tunnemme Jumalan, Gal 4:9.

13. Se, että päivää ja hetkeä ei tiedetä, saa tyhmät neitsyet välinpitämättömiksi, mutta ymmärtäväiset valvoviksi. Jae toistaa 24:42:ssa sanotun asian. Muutamissa vanhoissa käsikirjoituksissa on lisäksi sanat »jona Ihmisen Poika tulee». Sanat "valvokaa siis" ovat Herran itsensä lausuma vertauksen keskeinen opetus. Saman varoituksen hän on antanut muissakin yhteyksissä, vrt. Luuk 12:35."

Pietarin Avoin Sydän seurakunnan päihdetyöhön tutustumassa 29.4.-1.5.2011


Vappuviikonloppuna 2011 lähdimme Pietariin tila-autolla nelihenkisenä ryhmänä. Ryhmässä oli pari Leppävaaran luterilaisesta seurakunnasta ja yksi kesällä 80 vuotta täyttävä jo eläkkeellä oleva yrittäjä Valkeakoskelta, sekä minä joka edustin ESY-seurakuntaa. Lauantaina me tutustuimme Avoin Sydän seurakunnan laajaan päihdetyöhön. Päihdetyön hoitokotien johtajat ovat entisiä päihteiden käyttäjiä, jotka ovat vapautuneet päihdekierteestään seurakunnan työn seurauksena. Meidän oppaamme Dima oli tällainen henkilö jolla oli myös 16 vuoden vankilakierre takanaan. Diman ja seurakunnan tulkin Rosan kanssa lähdimme käymään seurakunnan toimistolla Pietarissa, jossa on osa toiminnoista. Tämän jälkeen suuntasimme Hatsinaan, jossa seurakunnalla on omia päihteiden käyttäjille tarkoitettuja hoitokoteja. Ensimmäisessä tapasimme Arkadin, joka kertoi omasta taustastaan ja esitteli hoitokodin toimintaa tässä yksikössä. Toisessa isommassa vielä keskeneräisessä hoitokodissa oli meneillään seurakunnan paasto ja rukoustapahtuma johon oli tullut mukaan paikallinen helluntaipiispa apulaisineen. Saavuttuamme paikalle siellä oli ehtoolliskokous. Paikalla oli seurakunnan ylistysryhmä ylistysjohtaja Aleksanterin johdolla. Meille esiteltiin tilat johon tulee sauna ja kylpytilat. Heillä on myös verstas, jossa he tekivät paikalliselle yrittäjälle alihankintana jalkapumppuja.
Ryhmämme jäsenet ihmettelivät työn laajuutta, sillä seurakunnassa on vain 200 jäsentä, mutta heidän hoitokodeissaan on hoidettavana 50 henkilöä. Tämän jälkeen jatkoimme Diman, Rosan ja pastori Pavel Duzenkon johdolla naisten hoitokotiin, missä meille pastorin rouva tarjoisi maittavan aterian. Tämän jälkeen palasimme hotelliin. Sunnuntaina menimme Avoin Sydän seurakunnan kokoukseen Pietarilaiseen elokuvateatteriin mikä on vuokrattu sunnuntaisin seurakunnan käyttöön. Seurakunnassa on voimakas ylistys ja karkelointi, mikä tuo Herran läsnäolon paikalle. Saimme kertoa terveiset, jonka jälkeen lähdimme kohti Suomea ajamaan. Matka oli antoisa.


Katso videoleikkeet:

http://www.youtube.com/watch?v=fSrgykpDWRs
http://www.youtube.com/watch?v=LjoeHqTqt6c
http://www.youtube.com/watch?v=MXpIqYCPt1Y