Lukemani kirja

Olen lukemassa Eric Claptonin kirjaa "Omaelämäkerta" (Otava 2009), josta tämä lainaus: "Käytimme päivittäin niin paljon huumeita, että en tosiaankaan tajua, miten oikein selvisimme hengissä kiertueestamme. Palatessamme Englantiin olimme hyvää vauhtia muuttumassa täysiksi narkomaaneiksi. Tom Dowd oli niin huolissaan minusta, että pyysi Ahmet Ertegunia puhumaan kanssani. Ahmet veti minut sivummalle ja kertoi hyvin isällisesti, miten huolestunut hän oli huumeidenkäytöstäni. Hän kertoi kokemuksistaan Ray Charlesin kanssa ja siitä, miten tuskallista hänen oli seurata, kun Ray jäi yhä pahemmin koukkuun koviin aineisiin. Välillä hän liikuttui niin paljon, että alkoi itkeä. Muistan sen niin hyvin, että voisi kuvitella sen tehneen minuun vaikutuksen, mutta totta puhuakseni en välittänyt vähääkään... Minä vain kuvittelin olevani jotenkin immuuni ja pystyväni välttämään koukkuun jäämisen. Mutta riippuvuus ei julista saapumistaan, vaan se otti minut valtaansa vähitellen kuin sumu. Suunnilleen vuoden ajan minä nautin siitä suunnattomasti ja käytin jokseenkin epäsäännöllisesti. Käytin myös paljon kokaa ja muita huumeita alkoholin ohella. Sitten en enää käyttänytkään heroiinia kerran kahdessa viikossa vaan kerran viikossa, sitten pari kolme kertaa viikossa, sitten joka päivä. Se kaappasi elämäni salakavalasti ja aivan huomaamattani."

Ja vielä Eric Claptonin kokemus vuodelta 1987 ollessaan jo toista kertaa Hazeldenin hoitokodissa sivulla 269: "Olin aivan kauhuissani ja täydellisen epätoivoinen. Juuri sillä hetkellä, kuin omasta aloitteestaan, jalkani pettivät ja rojahdin polvilleni. Oman huoneeni yksinäisyydessä minä rukoilin apua. Minulla ei ollut mitään käsitystä, kenelle kuvittelin puhuvani, tiesin vain tulleeni niin pitkälle kuin pystyin enkä pystyisi enää taistelemaan. Silloin muistin, mitä olin kuullut puhuttavan antautumisesta. En koskaan kuvitellut pystyväni sellaiseen, ylpeyteni ei sallinut sitä, mutta tiesin että omillani en onnistuisi, joten pyysin apua ja polvilleni pudottautuen minä antauduin. Muutaman päivän kuluessa tajusin, että minulle oli tapahtunut jotakin. Ateisti varmaankin väittäisi, että kyse oli vain asennemuutoksesta, mikä varmaankin on jossain määrin totta, mutta se ei selitä kaikkea. Olin löytänyt paikan jonka puoleen kääntyä, paikan jonka olin tiennyt olevan olemassa mutta johon en oikeastaan ollut koskaan halunnut, tai tuntenut tarvetta, uskoa. Siitä päivästä alkaen en ole koskaan jättänyt väliin aamurukoustani, polvillani, apua pyytäen, enkä ilmaista kiitollisuutta elämästäni ja ennen kaikkea raittiudestani. Haluan polvistua, koska minusta tuntuu, että minun täytyy nöyrtyä rukoillessani, eikä itsetuntoni salli minun tehdä enempää. Jos ihmettelet, miksi teen sellaista, haluan kertoa, että... se toimii, yksinkertaisesti. Koko tämän raittiuteni aikana en ole kertaakaan ajatellut drinkin tai minkään huumausaineen ottamista. Uskonto ei ole minulle ongelma. Kasvuympäristössäni oltiin vahvasti kinnostuneita hengellisistä asioista, mutta etsintäni vei minut pois kirkkojen ja yhteisöllisen palvomisen luota sisäiselle matkalle."

Eric Clapton on perustanut hoitokodin auttaakseen muita samankaltaisia ihmisiä, katso lisää kotisivulta: http://crossroadsantigua.org/