Koettua

Ennen uskoontuloani minulla oli etsikkoaika, sillä tunsin Herran vetävän erityisesti minua puoleensa siinä 1992 jolloin olin pätevöitymässä ammattikoulun opettajaksi Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Siellä ollessani näin K-kaupan ilmoitustaululla ilmoituksen Nicky Cruzin kokouksessa Jyväskylän jäähallissa. En saanut ilmoitusta mielestäni. Silloin sairastin usein toistuvaa ja vaikeaa selkäkipua (noidannuoli). Kivuistani huolimatta menin tilaisuuteen, mutta en uskaltanut tulla eteen tekemään ratkaisua Jeesuksen puoleen. Viikonloppuisin monesti tulin kotiini Helsinkiin, jossa koulutehtäviä tehdessäni taustalla soi radio ja kuulin jonkun ohjelman Suur-Helsingin seurakunnan lähettämänä. Siinä kutsuttiin tulemaan kuuntelemaan jotakin kanadalaista puhujaa. Menin sinne ja uskalsin nostaa käteni antaakseni elämäni Jeesukselle, mutta ei ollut voimia tulla enää eteen.

Tultuani uskoon ja ottaessani alkuaskeleita uskontiellä, niin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Oli tapahtunut ihmeellinen Jumalan lapseksi tuleminen, mutta moni asia oli edelleen vialla ja vinoutunut. Koin monenlaista johdatusta. Käydessäni kirjastossa, niin etsin hengellisiä kirjoja jotka löysin ja jotkut kirjat halusivat tulla löydettävikseni. Eräs tällainen merkittävä kirja oli Charles Swindollin ”Armoherätys” (Päivä). Sanomalehdestä löysin yllätyksekseni Hengelliset ilmoitukset ja löysin tieni Helsingin Kristilliseen keskukseen, jossa Leo Meller opetti Raamattua ja lopunajoista. Kävin radiosta kuulemani perusteella Lauri Jakkilan kokouksissa Hotelli Arthurissa jne. Minua vaivasi myös etten tuntenut pelastusvarmuutta. Tämän vuoksi menin kerran Paloheinän kirkon tilaisuuteen, jossa Paavo Hiltunen puhui 1995. Annoin siellä myös elämäni Jeesukselle, niin kuin olin jo antanut Kristillisessä Keskuksessa ja myös T.L. Osbornin vieraillessa jäähallissa. Käydessämme Benny Hinnin kokouksissa Latvian Riikassa annoimme elämämme jälleen Jeesukselle tulkkausvirheen vuoksi, mutta eräs mukana ollut veli sanoi, ettei ole vielä täällä annettu elämäämme Jeesukselle. Paloheinän kirkossa kävin muutaman kerran Raamattupiirissä. Minä halusin kokea ja päästä lähemmäksi Jeesusta, minkä vuoksi kiertelin eri seurakuntien kokouksissa, myös Suur-Helsingin seurakunnan kokouksissa, josta löysin seurakuntani moneksi vuodeksi. Löysin paikkani myös kotisolussa jossa sain kasvaa ja mennä eteenpäin. Siihen aikaan oli niin kutsuttua nauruherätystä ja minäkin halusin kokea jotakin samanlaista, mutta minua ei naurattanut enkä kaatuillut, mikä ihmetytti, sillä ajattelin mikä minussa olisi vialla. Luettuani Raamattua ja löytäessäni opetukset kasteesta halusin mennä kasteelle ja meninkin Suur-Helsingin seurakunnassa. Ennen tätä soitin erääseen toiseen seurakuntaan, jossa sanottiin, että minun tulee sopia asiasta saarnaajan kanssa. Pyysin häntä yhdistämään saarnaajalle. Naishenkilö vastasikin puhelimeen. Kerroin hänelle tarpeestani mennä kasteelle jne. Tämä naishenkilö sanoi ihmetellen, että hän on seurakunnassa keittiöllä töissä ja minun pitäisi soittaa saarnaajalle. Ymmärsin että puheluni oli yhdistetty väärin. Ajattelin ehkä tämä ei ole oikea paikka.

Joskus 1996 kävin Hengen uudistus kirkossa tilaisuudessa Johanneksen kirkossa, jossa oli amerikkalainen luterilainen pastori puhumassa. Tapahtuman päätöstilaisuudessa oli ehtoollinen. Olin alttarilla, niin naispappi, joka jakoi viiniä pikariin palasi takasin ja sanoi, että hän kokee näin: ”Jumala tulee ottamaan minut käyttöönsä” ja pyysi minua jäämään keskustelemaan tästä asiasta, mutta minua pelotti tämä niin, että poistuin kirkosta mahdollisimman nopeasti.

Liityin Suur-Helsingin seurakuntaan 1997. Minua hämmästytti kovasti huomata, että Jumala välitti ja rakasti minua minun puutteistani huolimatta. Olin kerran seurakunnan kokouksessa jossa puhui amerikkalainen laulava ja soittava saarnamies Mike Herron. Hän oli saanut aiheen josta puhua jo lähtiessään saarnamatkalle Suomeen. Hän puhui henkilöistä jotka näkevät asiat aina kielteisesti ja toinen asia liittyi siihen kuinka jotkut ajattelevat Jumalan olevan samanlainen kuin heidän ankara isänsä joka etsii vain tilaisuutta rangaista. Siinä penkissä istuessani koin, että saarnamies puhuisi minusta, mistä tietääkin nämä asiat. Lopuksi saarnamies totesi, että hän kokee täällä olevan yksi tai kaksi henkilöä joille tämä sanoma oli erityisesti. Hän pyysi näitä ihmisiä tulemaan esille ensin alttarille, jotta hän voisi rukoilla heidän puolestaan. Taistelin penkissä tulenko esille ja ilmaista itsensä tällaiseksi ihmiseksi joka tarvitsisi Jumalalta jotakin. Taistellessani penkissä, niin iso joukko meni jo saamaan Jumalalta siunausta, silloin ajattelin, että nyt minua ei kukaan huomaa, kun menen muiden mukana, mutta saarnamies sanoi minulle: ”tule sieltä takaa, sillä Jumala haluaa siunata sinua”. Hänen rukoillessaan puolestani, niin tuli niin juovuksiin Jumalan hengestä etten voinut uskoa kuinka näin kävi, sillä mitään tällaista en kokenut ennen sitä.

Olin mennyt seurakunnassa mukaan rukouspalveluun. Ollessani kerran seurakunnassa rukouspalvelussa, niin eräs mies, jonka puolesta rukoilin sanoi, että hän haluaisi ja rukoilla puolestani. Hämmästyin tästä, mutta otin vastaan. Sitten hän kertoi kuinka Jumala oli puhunut hänelle, että hänen tulee ajaa parisataa kilometriä ja tulla puhumaan minulle tuntemattomalle miehelle, siitä etten saa pitää itseäni toisten loukkausten yläpuolella ja etten saa sanoa, että ei sillä ole merkitystä, vaan minun tulee tunnustaa, että loukkaukset satuttaa ja antaa ne anteeksi.