Dante

Dante Alighieri (1265-1321), italialainen kirjailija. Dante Alighieri saavutti kuolemattoman maineen "Divina Commedia" -runoelmalla. Runoelma on maailmankirjallisuuden merkittävimpiin kuuluvan saavutuksia, joka yhä vielä on elinvoimainen. Dantea pidetäänkin Italian kirjallisuuden perustajana.

Dante Alighieri, jonka suku oli alempaa aatelia, syntyi Firenzessä 1265. Hän sai perusteellisen kasvatuksen ja perehtyi jo varhain aikansa teologiseen, filosofiseen ja luonnontieteelliseen tietämykseen sekä antiikin ja keskiajan kirjallisuuteen. Nuoruuden merkittävin kokemus oli rakkaus Beatrice-nimiseen tyttöön, jonka hän tapasi ensi kerran ollessaan yhdeksänvuotias.

Maanpakolaisuuden aikana Dante kirjoitti vuosina 1306-09 Il convivio nimisen katkelmaksi jääneen koko aikansa tietämyksen ensyklopediaksi tarkoitetun teoksen.

Jumalaisessa näytelmässä Dante kertoo Vergiliuksen opastamana kulkeneensa helvetin ja kiirastulen läpi (kiirastuli opetusta ei Raamatusta voida löytää), jossa hän näkee suuren joukon historiallisia henkilöitä ja aikalaisiaankin. Tässä kirjassa asutun maailman keskus on Jerusalem, ja kohtisuoraan sen alla sijaitsee suppilon muotoinen Helvetti. Maan keskipisteessä asuu Lusifer. Maapallon toisella puolella, keskellä valtamerta, kohoaa Kiirastuli-vuori, jonka huipulla on maallinen paratiisi. Maata ympäröi yhdeksän pyörivää taivaankehää. Uloin, kymmenes, on liikkumaton, ja siellä on Jumalan asuinsija, enkelit ja pyhimykset. Helvetissä syntiset on jaettu yhdeksään yhä ahtaampaan piiriin. Syntisyyden aste kohoaa lähestyttäessä suurinta syntistä, Lusiferiä, joka kapinoi Jumalaa vastaan. Ensimmäinen piiri on Helvetin esikartano (limbo). Siellä asuvat kastamattomat, joiden joukossa on monia antiikin merkkihenkilöitä. Heitä ei rangaista teoin, mutta täyttymätön kaipuu Jumalan luo vaivaa heitä alati. "Helvettiä" ("Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää") pidetään yleensä "Divina Commedian" vaihtelevimpana ja dramaattisimpana osana. Helvetissä hän näki piinattavan niitä, jotka eläessään tahallaan ja pahasta tahdosta olivat rikkoneet maallista tai hengellistä järjestystä vastaan. Dante mainitsee vainajien joukossa useita aikalaisiaan ja tuttaviaan. Papit, jotka olivat käyttäneet väärin valtaansa rikastuakseen ja kohotakseen maalliseen valtaan, seisoivat päällään keltaisen mustassa kallioperustassa, josta vain jalat pistivät näkyviin; jalkapohjilla paloi ikuinen tuli. Kuta alemmaksi helvettiin hän tuli, sitä kauheammaksi kävivät rangaistukset ja sitä äänekkäämmäksi valitushuudot. "Paratiisi", jossa Dante lopulta kokee kolmiyhteisen Jumalan mysteerin, on ihmisluonnon ylistys ja maailmankaikkeutta hallitsevan jumalallisen harmonian heijastuma.

Jo varsin pian "Commedian" ilmestymisen jälkeen Dantea pidettiin suurena runoilijana. Joissakin yliopistoissa hänen runoelmaansa tutkittiin antiikin kirjailijoiden teosten rinnalla. Se oli ensimmäisiä painettuna ilmestyneitä teoksia, ja 1800-luvulla sen maine levisi yli koko maailman. http://www.kirjasto.sci.fi/dante/divina

Nelson's New Illustrated Bible Dictionary toteaa: "Vanhassa testamentissa kuolleiden asuinsijaa, Sheolia (helvetti), pidettiin maan alla sijaitsevana paikkana." Sana tuonela tarkoittaa: " ... käytetään teologisesti sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Syvänä maanalaisena paikkana tuonela on synonyymi sanalle Sheol, joka on kuolleiden asuinpaikka."

Helvetti on lähtöisin hepreankielisestä Gehenna sanasta, joka kirjaimellisesti merkitsee kaatopaikkaa. Varhaisjuutalaisten kaatopaikat olivat epämiellyttäviä ja epäpuhtaita paikkoja. Ne oli täytetty mätänevillä jätteillä ja kausittain ne poltettiin. Niiden palaminen kesti viikkoja tai jopa kuukausia.

Luukkaan evankeliumissa luvussa 16 ja jakeissa 19-31 Jeesus puhuu: "Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.' Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.' Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.' Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"

Tapio Nousiainen kirjassaan "Yksi ainoa elämä" Päivä 2004 kirjoittaa: "Kun joku silmäntekevä jumalattomuudessaan kuolee, hänen siunaustilaisuudessaan vedetään esille hänen yhteiskunnalliset ansionsa ja puhutaan siitä, kuinka mittavan elämänkaaren hän piirsi. Mutta tuskin mainitaan sanallakaan hänen suhteestaan Jumalaan, mikä oli hänen suhteensa Jeesukseen. Ihminen toimitetaan vasten tahtoaan taivaaseen, jonne hän ei halunnut ajallisen elämänsä aikana ja puhalletaan unijaujetta surevien omaisten ja saattoväen silmille."

Amerikkalainen kiinteistönvälittäjä Bill Wiese kirjassaan "23 minuuttia helvetissä" Kuva ja Sana (2006) kertoo helvetissä vierailustaan. http://www.soulchoiceministries.org/