Pietarin Avoin Sydän seurakunnan päihdetyöhön tutustumassa 29.4.-1.5.2011


Vappuviikonloppuna 2011 lähdimme Pietariin tila-autolla nelihenkisenä ryhmänä. Ryhmässä oli pari Leppävaaran luterilaisesta seurakunnasta ja yksi kesällä 80 vuotta täyttävä jo eläkkeellä oleva yrittäjä Valkeakoskelta, sekä minä joka edustin ESY-seurakuntaa. Lauantaina me tutustuimme Avoin Sydän seurakunnan laajaan päihdetyöhön. Päihdetyön hoitokotien johtajat ovat entisiä päihteiden käyttäjiä, jotka ovat vapautuneet päihdekierteestään seurakunnan työn seurauksena. Meidän oppaamme Dima oli tällainen henkilö jolla oli myös 16 vuoden vankilakierre takanaan. Diman ja seurakunnan tulkin Rosan kanssa lähdimme käymään seurakunnan toimistolla Pietarissa, jossa on osa toiminnoista. Tämän jälkeen suuntasimme Hatsinaan, jossa seurakunnalla on omia päihteiden käyttäjille tarkoitettuja hoitokoteja. Ensimmäisessä tapasimme Arkadin, joka kertoi omasta taustastaan ja esitteli hoitokodin toimintaa tässä yksikössä. Toisessa isommassa vielä keskeneräisessä hoitokodissa oli meneillään seurakunnan paasto ja rukoustapahtuma johon oli tullut mukaan paikallinen helluntaipiispa apulaisineen. Saavuttuamme paikalle siellä oli ehtoolliskokous. Paikalla oli seurakunnan ylistysryhmä ylistysjohtaja Aleksanterin johdolla. Meille esiteltiin tilat johon tulee sauna ja kylpytilat. Heillä on myös verstas, jossa he tekivät paikalliselle yrittäjälle alihankintana jalkapumppuja.
Ryhmämme jäsenet ihmettelivät työn laajuutta, sillä seurakunnassa on vain 200 jäsentä, mutta heidän hoitokodeissaan on hoidettavana 50 henkilöä. Tämän jälkeen jatkoimme Diman, Rosan ja pastori Pavel Duzenkon johdolla naisten hoitokotiin, missä meille pastorin rouva tarjoisi maittavan aterian. Tämän jälkeen palasimme hotelliin. Sunnuntaina menimme Avoin Sydän seurakunnan kokoukseen Pietarilaiseen elokuvateatteriin mikä on vuokrattu sunnuntaisin seurakunnan käyttöön. Seurakunnassa on voimakas ylistys ja karkelointi, mikä tuo Herran läsnäolon paikalle. Saimme kertoa terveiset, jonka jälkeen lähdimme kohti Suomea ajamaan. Matka oli antoisa.


Katso videoleikkeet:

http://www.youtube.com/watch?v=fSrgykpDWRs
http://www.youtube.com/watch?v=LjoeHqTqt6c
http://www.youtube.com/watch?v=MXpIqYCPt1Y

Herättyäni yöllä, niin sain tällaisen ajatuksen mieleeni: Raamatun 1 Aikakirja luku 19 pohjalta, jossa puhutaan, että ammonilaisten kuningas Naahas oli kuollut ja Daavid halusi osoittaa laupeutta Haanunille Naahaan pojalle, koska Naahas oli osoittanut laupeutta Daavidille. Daavid lähetti palvelijansa lohduttamaan Haanunia ammonilaisten maahan, mutta Haanunilla oli huonoja neuvonantajia, minkä seurauksena Daavidin lähettiläät häpäistiin pahasti, mikä suututti Daavidin pahoin. Ammonialaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin ja sotaan, mikä tuli kalliiksi Ammonialaisille. Samalla tavoin voimme mekin häpäistä Jumalaa häpäisemällä Jumalan miehiä, saarnaajia, profeettoja, mikä ei kosketa vain lähetettyjä, vaan myös lähettäjää. Onkin tärkeää taistellessamme erilaisia painotuksia opillisissa asioissa painottavia vastaan, ettemme taistele ja häpäise Jumalaa, mistä ei voi olla hyviä seurauksia. Tällainen ajatus se oli, mikä jää nyt lukijoiden arvioitavaksi.

Samuli Alaspään kirjasta "Suuntana Kauko-Itä" (Kuva ja Sana 1973) sivulta 29 lainaus: "Kolmatta vuotta sitten ollessani työssä Chiayin sairaalassa lääkevaraston hoitajana, lääkkeiden valmistustehtävissä, oli vakava sairastapaus. Kuuden lapsen isä oli tajuttomana neljä päivää. Lääkärien lausuntojen mukaan tilanne oli täysin toivoton. Kuolema oli edessä. Sairaan tajuihin tulematta. Hänellä oli maksakovettuma ja siitä aiheutui syvä tajuttomuus. Veri syöksähteli ulos. Mies potki, päästi kamalia ääniä. Kysyin vaimolta, onko miehenne kuullut Kristuksesta. Ei ollut. Tuli hätä. Henkilökunta alkoi rukoilla, että mies saisi palata tajuihinsa ja kuulla vielä evankeliumia. Neljä vuorokautta yhteen menoon henkilökunta rukoili vuorotellen. Viidentenä päivänä sairas tuli tajuihinsa. Jotain merkillistä oli hänelle tapahtunut. Hän aluksi vain itki, itki, Ei sanonut pitkään aikaan mitään. - Sitten hän puhui: 'Oletko nähnyt helvettiä? Tiedätkö sen tuskista? Olen ollut kolme päivää helvetissä. Voi sitä toivottomuutta. Voi loputtomia tuskanhuutoja. Ihmiset eivät ymmärrä. Vaimonikaan ei ymmärrä, sillä hän ei usko olleeni helvetissä. Uskomatonta, että sain tulla takaisin. Taiwanilaiset puhuvat kevyesti helvetistä, mutta he eivät tiedä, mitä helvetti on, selosti mies kiihtyneenä. Kaikesta näki, että hänen oli täytynyt kokea jotakin merkillistä. - 'En osaa tarkemmin kuvailla, mitä siellä on. Koin vain hirvittävän tuskan, lakaamattomat valitushuudot. En nähnyt siellä ihmisiä, minulla oli osastani tarpeeksi. Tiedän siellä olevan muita. Minun omaa hyvyyttäni, vaikka olin pyrkinyt elämään kunnolla ja olin auttanut sisarusten perheitä, ei huomioitu. Syy oli siinä, kun en uskonut Jeesukseen. Nyt tiedän, että yksin Jeesuksen sovituskuolema voi pelastaa minut joutumasta sinne toista kertaa. - Tahdonkin nyt sanoa otettuani Jeesuksen vastaan: Tule sinäkin taivaaseen. Siellä ei ole tuskia, ei vaivaa, ei yötä.' Siinä pääajatuksia 49-vuotiaan valtion virkamiehen kokemasta. Hän otti vastaan suuresti iloiten sanan syntienanteeksiantamuksesta Jeesuksen nimessä. - Seuraavina päivinä potilas oli niin onnellinen, että hän vain nauroi ja ihmetteli yhtenään: 'Että minä pääsinkin vielä takaisin sieltä.' Kun hän heräsi tajuttomuudesta, niin sanoi vain: 'Ihmeellistä, ihmeellistä, ihmeellistä.' Miten mies nyt jaksaa, kiinnostanee kuulla? Hän eli tasan kaksi viikkoa."

Kertomus helvetissä vierailusta...

Viime sunnuntaina olin ESY -seurakunnan sunnuntaikokouksessa, jossa pastori Jani Pellikka piti hyvän saarnan. Tämä puhuttu saarna oli ollut seurakunnan kuukausitiedotteessa myös. Olin aivan ihmeissäni siitä viisaudesta, joka tuli esiin. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää käydä seurakunnan kokouksissa, jotta voi kasvaa uskossaan. Älkäämme jättäkö väliin seurakunnan kokouksia, vaan mennään ottamaan vastaan mitä Herralla on meille varattuna. Tässä pieni lainaus: "Kun Paavali kirjoittaa tässä jakeessa muuttumisesta, hän käyttää kreikan kielistä sanaa metamorfoo, joka merkitsee muutosta toisenlaiseksi. Perhonen käy läpi elämänsä aikana täydellisen muodonvaihdoksen, metamorfoosin: munasta toukaksi, toukasta koteloksi ja kotelosta aikuiseksi. Monelle meistä tämä on jo kouluajoista tuttu luomakunnan ihme, mutta moniko muistaa lukeneensa tai kuulleensa, että kotelovaiheessa toukan koko ruumis hajoaa kotelon sisällä ja sen soluista kehittyy kokonaan uusi yksilö, jossa ei ole yhtäkään samaa solua kuin toukan ruumiissa! Hämmästyttävää! Jok’ikinen solu löytää aivan uuden tehtävän ja tarkoituksen aikuisessa perhosessa. Sen näkökulma elämään vaihtuu ruohonjuuritasolta taivaalliseen... Pyhän Hengen meille antama avain tähän on metamorfoosi. Perhosen vapautumisen vanhasta toukkaelämästä mahdollistaa solujen uudelleen järjestäytyminen. Meille muutos tapahtuu mielemme uudistuksen – uudelleen järjestäytymisen – kautta. Tänään mahdollisuus ja kyky tuntea Isän hyvyys ja ajatella niin kuin Hän ajattelee on meille kaikille uudestisyntyneille sama... "

Katsoin tietosanakirjasta mitä muodonvaihdos, metamorfoosi, latinaksi metamorphosis tarkoittaa. Tässä on selitystä metamorfoosi sanalle Cd Facta tietosanakirjasta: "tapahtumasarja, jonka aikana eläimen toukka (larva) joko suoraan tai välivaiheiden kautta muuttuu aikuiseksi (hyönteisillä imago). Ilmiö on yleinen selkärangattomilla monisoluisilla. Primaarisesti siivettömistä hyönteisistä, joilla yksilönkehitys on lähinnä kasvamista ja joilta muodonvaihdos siis puuttuu, käytetään nimeä Ametabola. Siipikantaiset hyönteiset voidaan jakaa vajaavaihtoisiin (Hemi- ja Heterometabola), joilla muodonvaihdos on epätäydellinen, ja täysvaihtoisiin (Holometabola), joilla se on täydellinen. Edellisessä ryhmässä voidaan edelleen erottaa erilaisia tyyppejä; esim. päivänkorennoilla siivellinen, lisääntymiskyvytön esiaikuinen (subimago) luo vielä nahkansa, mutta suorasiipisillä ja nivelkärsäisillä toukasta tulee aikuista muistuttava siivetön ja lisääntymiskyvytön nymfi (nympha), jonka vähittäinen muodonvaihdos on enimmäkseen kasvua. Sudenkorennoilla taas vedessä elävä toukka erityisine toukkaelimineen (esim. kidukset) poikkeaa suuresti maalla elävästä aikuisesta. Täydellisessä muodonvaihdoksessa, jollainen on mm. kovakuoriaisilla, pistiäisillä, kaksisiipisillä ja perhosilla, toukalla ei ole siipiaiheita ja muutos aikuiseksi tapahtuu erityisen lepoasteen (kotelo, pupa) kestäessä. Toukohärillä on useita hyvin erilaisia toukkatyyppejä; niillä on ns. hypermetamorfoosi...

Selkärankaisista muodonvaihdos on vain sammakkoeläimillä, ympyräsuisilla ja eräillä kaloilla, mm. ankeriaalla. Sammakolla se tapahtuu osittain vähitellen (esim. kidushengityksen korvautuminen keuhkohengityksellä), osittain hyvin lyhyen ajan kuluessa (ns. kliimaksissa), jolloin esim. uimapyrstö surkastuu muutamassa päivässä. Selkärankaisten muodonvaihdosta säätelee vars. kilpirauhanen, osittain myös lisämunuainen; niiden toimintaa ohjaavat eräät aivolisäkkeen etulohkon hormonit."


Näin luontokin puhuu meille Jumalan olemassaolosta...

Tapani Ruokasen kirjassa "Tehtävä Aasiassa" (Kirjaneliö 1978), jossa kerrotaan Koreassa vierailusta ja tohtori Joon Gon Kim:stä, josta lainaus: "Tohtori Kim on mittava mies - juuri hän järjesti vuonna 1974 Söulissa ehkä suurimman kristillisen joukkokokouksen, mitä koskaan on pidetty, EXPLO 74:n. Kesän 1974 tapahtuma järjestettiin vanhalla lentokentällä Söulissa, ja paikalla oli satojatuhansia ihmisiä kuuden päivän aikana. Mutta EXPLO ei ollut ainoastaan joukkokokous: yli 320 000 korealaista sai kolmessatuhannessa ryhmässä raamatullista opetusta ja käytännöllistä ohjausta evankelioimistyöhön. Iltaisin tämä valtava joukko kasvoi vielä suuremmaksi Joido-saaren lentokentän kiitoradalla järjestetyissä kokouksissa. EXPLO:sta on kulunut nyt muutama vuosi. Kysyn tohtori Kimiltä, mitä Korean kirkoissa on tapahtunut vuoden 1974 jälkeen. - 'Vuosina 1967-1968 Korean väestöstä oli noin kaksi miljoonaa kristittyä. Kymmenessä vuodessa määrä on kasvanut kuuteen ja puoleen miljoonaan... Nykyisin kirkkojen jäsenmäärä kasvaa joka vuosi puolitoista, kaksi miljoonaa henkeä. Kristittyjen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kolminkertaistunut ja odotamme, että kirkko kasvaa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa vieläkin nopeammin... Korean kristityt uhraavat paljon. Kirkot on rakennettu korealaisin varoin - ihmiset ovat valmiit uhraamaan jopa oman talonsa. Koska Korean kirkko on rukoileva, todistava ja uhraava kirkko, Pyhä Henki voi toimia sen kautta. Tää on uskoakseni sen salaisuus.' Tohtori Kim kertoo, että suurin nopeimmin kasvavista kirkoista on presbyteerikirkko, johon kuuluu seitsemän kymmenestä kristitystä. Presbyteerit korostavat erityisesti todistamista, rukousta ja Raamatun tutkimista... Tohtori Cho Choon Park, presbyteeriseurakunnan johtaja, on entinen pohjoiskorealainen."

Olen lukemassa Tapani Ruokasen mielenkiintoista kirjaa "Tehtävä Aasiassa" (Kirjaneliö 1978), jossa sivulta 54 alkaen kerrotaan Singaporelaisessa Presbyteerikirkon tohtori Timothy Tow:n luona vierailusta, josta tämä lainaus: "Tow'n esitellessä kirkkoaan huomaan, että seurakunta on oikeastaan lähetys- ja evankelioimistyön tukikohta: pieniä lapsia varten on lastentarha - Tow huomauttaa, että uuden sukupolven kasvattaminen on erityisen tärkeää täällä idässä, missä ihmiset ylipäänsä ajattelevat perhe- ja sukukeskeisesti; nuorisoa koulutetaan seurakunnan teologisessa oppilaitoksessa, joka on kirkon siipirakennuksessa. - Tow itse opettaa tärkeimpiä aineita, kuten hepreaa, kreikkaa ja dogmatiikkaa; kirjapaino kirkon takana olevassa siivessä tuottaa kaikkea tarpeellista aineistoa laulukirjoista lentolehtisiin; yhteiseen jumalanpalvelukseen kokoonnutaan joukolla ja arkipäivinä seurakuntalaiset käyvät saamassa kristillistä opetusta. Kiertäessämme kirkon tiloja näen joka paikassa touhua ja työtä... Tow'n pienestä seurakunnasta on lähtenyt jo nelisenkymmentä pappia, lähetyssaarnaajaa ja opettajaa eri kirkkojen palvelukseen - melkein kymmenen prosenttia koko seurakunnan jäsenmäärästä!...

Tohtori H. L. Senduk on vaatimaton mies. Sendukin toimisto majapaikkani yhteydessä on yksinkertainen: kirjoituspöytä, arkistokaappi ja pari keinonahkaista tuolia, papereita röykkiöittäin joka puolella. Senduk sanoo, että lähetystehtävän toteuttamiseksi hän perusti vuonna 1952 Bethel-säätiön ja kirkon Jakartaan. Kahdenkymmenen viiden vuoden jälkeen kirkkoon kuuluu 700 itsenäistä paikallisseurakuntaa; säätiöllä on kuusi peruskoulua, joissa on sata opettajaa ja neljätuhatta oppilasta; evankelistoja ja uskonnonopettajia valmistava seminaari; teologinen akatemia ja valtion vaatimusten mukainen yleisaineiden opettajia valmistava seminaari. Lisäksi Bethel-säätiöllä on terveysasemia, äitiysneuvoloita, orpokoteja... Senduk on sisiaalinen uudistaja, jonka työn myös Indonesian hallitus on pannut merkille. Hallitus on tukenut Bethel-kirkon toimintaa esimerkiksi antamalla edullisia tontteja kouluille ja terveysasemille. Senduk on yhtä aikaa herätyskristitty, opettaja ja sosiaalityöntekijä"

Tätä me tarvittaisiin täällä Suomessa myös...

Olen lukemassa ajankohtaista kirjaa Billy Grahamin "Vasataukseni" (Ristin Voitto1961), josta seuraava lainaus: "Eikö teidän mielestänne uskovaisten pitäisi pysyä erillään politiikasta? Eikö Raamattu varoita meitä: 'Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen?'

En tietenkään ajattele, että uskovaisten pitäisi olla välittämättä hallituksemme asioista. Kristus sanoi: 'Antakaa keisarille, mikä keisrarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on' (Matt. 22:21). Mikään ei olisi niin mieluista hulinoitsijoille, gangstereille ja alamaailman ihmisille, kuin jos kaikki uskon asioita harrastavat pidättyisivät äänestämästä ja olisivat tietämättömiä siitä, mitä Washingtonissa tapahtuu! Kehoitan nimenomaan jokaista uskovaista äänestämään ja osoittamaan innokkaasti mielenkiintoa paikkakuntansa poliittiseen elämään. Rohkaisisin häntä myös, jos hän tuntee kutsumusta sitten, aktiivisesti osallistumaan politiikkaan ja taistelemaan yhteiskunnan asiain puhtaan, rehellisen ja vilpittömän käsittelyn puolesta hyvän hallituksen kautta. Kulunut lauseparsi, 'Politiikka on likaista', on selvästi valheellinen. Tunnen hallituksessa olevia miehiä, joilla on korkeat periaatteet, hyvät vaikuttimet ja jotka ovat epäilemättömän rehellisiä. He ovat omistautuneet palvelemaan yleisöä, koska he vilpittömästi haluavat palvella lähimmäisiään. Vaikkakin on totta, että politiikka näyttää vetävän puoleensa eräitä ihmisiä, joiden periaatteet ovat kyseenalaisia, niin sitä ehdottomammin olisi kunnon ihmisten kaikkialla annettava äänensä parhaimpien ehdokkaiden puolesta...

Miksi te saarnaajat ette enemmän puhu yhteiskunnallisista uudistuksista? Minusta tuntuu siltä, että te leijailette pilvissä, kun teidän pitäisi tulla alas maan päälle auttamaan päivän suurten probleemain ratkaisussa.

Jeesus oli suurimpia yhteiskunnallisia uudistajia, mutta Hän suoritti sitä muuttamalla yksilöitä. Hän ei ollut vallankumouksellinen, vaan Hän oli Sovittaja. Mutta sovittamalla yksilöitä Hän suoritti monia yhteiskunnallisia uudistuksia. Orjuuden poistaminen, naisten saavuttama asema, nykyaikainen siviililainsäädäntömme ja monet muut inhimilliset elämän edistysaskeleet voidaan lukea kristillisyyden vaikutuksen ansioksi. Niin kauan kuin ajatuksemme Jumalasta on väärä, ajattelemme väärin myös lähimmäisistämme. Me uskomme, että paras tapa parantaa yhteiskuntajärjestystä on parantaa ihmisen luonne Kristuksen lunastuksen kautta. Lyman Abbot oli kuuluisa saarnaaja ja yhteiskunnallisen uudistuksen asianajaja viime vuosisadan lopulla. Kun hän v. 1899 luopui Brooklynin Plymouth Congregational kirkon pastorin toimesta, hän kirjoitti erokirjeessään: 'Minä näen, että mitä kerran toivoin voitavan tehdä lähimmäisilleni yhteiskunnallisten uudistusten ja inhimillisyyden suunnitelmien kautta, voidaan tehdä ainoastaan Jeesuksen Kristuksen vaikutuksen kautta. Uudistuksessa ei ole mitään voiman lähdettä ilman Jeesuksen Kristuksen ristiä.'"


Tässä on hyvät ohjeet näin vaalien alla toimia oikein...

Luukkaan evankeliumissa 7:1-9 "Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan." Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."

Sadanpäämies oli kuullut Jeesuksesta mitä Hän teki ja ymmärsi Jeesuksella olevan auktoriteetin ja voiman, mikä oli synnyttänyt uskoa Jeesuksen mahdollisuuksiin täyttää hänen tarpeensa. Hebrealaiskirjeessä 12:2-3 "silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne." Me olemme saaneet tietyn uskon määrän Jeesukselta uskoon tultuamme.

Johanneksen evankeliumissa 15:4-7 "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen."

Diginovumin kommentaari Galatalaiskirjeen luvusta 2:2o-21 "Paavali osoittaa samalla, miten hän kuoli pois laista. Se tapahtui hänen kuollessaan Kristuksen kanssa, joka kuoli lain rangaistuksen alaisena. Lain vaatimukset täytettiin, ja siksi se ei voinut enää asettaa vaatimuksia Paavalille. Mutta tämä merkitsi kuolemaa myös hänen omalle minä-elämälleen. Nyt hän ei enää elänyt itsekeskeistä, vaan Kristus-keskeistä elämää. Hänessä oleva uusi elämä oli persoona, Herra Jeesus Kristus. Se, joka julistaa Jeesuksen kuolleen hänen syntiensä tähden mutta katsoo tarvitsevansa uskon lisäksi myös tekoja voidakseen ottaa vastaan pelastuksen, on väärentänyt evankeliumin. Armon perustava merkitys ja sisältö on siinä, että pelastus annetaan ilmaiseksi, ilman vähäisintäkään vastiketta. "Turhaan (dèrean)", 'lahjaksi, ilmaiseksi, syyttä', sanasta "dèrea", 'lahja'. Jos joku voisi pelastua lakia noudattamalla, ei Kristuksen kuolema olisi ollut välttämätön. Silloin hän olisi kuollut ilman syytä, turhaan." ja Interlineaari käännös kreikasta Gal 2:20 "Kristuksen kanssa olen naulattu ristille, ja elän, en enää minä, mutta elää minussa Kristus, ja minkä nyt elän lihassa, uskossa elän Pojan Jumalan, rakastaneen minua ja luovuttaneen itsensä puolesta minun."

Kun me tarvitsemme parantumista meidän tulee nostaa katseemme uskomme alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen, jolta otamme tarvittavan uskon vastaan, jolla otamme vastaan ristillä täytetyn työn parantumisemme. Tällaisia ajatuksia syntyi kun luin Charles S. Pricen kirjaa (syntyi Englannissa 1887. Dr. Price muutti Californiaan pastoriksi First Congregational Church of Lodi. Vuonna 1921 San Josessa vaikutti Aimee Semple McPhersonin kautta herätys) "Ihmeitä tekevä usko" (Ristin Voitto 1952), josta lainaus: "Ennen kaikkea haluan sanoa, että sinä et voi itse aikaansaada uskoa, sinä et voi työskentelysi kautta sitä saavuttaa, sinä et voi tehdasmaisesti sitä valmistaa. Jumala itse sen synnyttää ja antaa... Ihmeiden aikaansaamiseksi ja Jerikon tien muuttumiseksi tarvitaan Jeesuksen läsnäoloa. Ei sokea mies istunut hiekassa puhuen itselleen: 'Minä olen parantunut - voin nähdä - voin nähdä; jos minä nyt vain voisin uskoa, että olen parantunut, niin minä näkisin." Ei! Hän kuuli, että Jeesus Nasaretilainen saapui, ja silloin hän huusi: 'Jeesus! Jeesus! Auta minua! Auta minua, sillä minä en voi auttaa itseäni!' Älä unohda, mitä Jeesus sanoi: 'Mitä tahdot, että Minä sinulle tekisin?' Huomaa, että Hän ei sanonut mitä tuon sokean miehen piti tehdä, vaan: 'Mitä tahdot, että M I N Ä sinulle tekisin? Tosin Hän sanoi: 'Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut.' 'Sinun uskosi', sanoi Jeesus. Mistä tuo sokea sai uskonsa? Kuka hänelle sen antoi? Jos hänellä oli koko ajan ollut tuo usko, niin miksi hän ei sitten parantunut, ennenkuin Jeesus kulki siitä? Jos sinä annat minulle kellon, niin se on minun kelloni. Mutta minä olen saanut sen sinulta. Sydämessäni on uskoa, mutta minä tiedän, mistä olen sen saanut. Ei lihan tahdosta - ei älyllisestä käsityskannasta tai ymmärryksestä - vaan Jeesukselta. Hän on meidän uskomme Alkaja ja Täyttäjä... Tässä vierelläni on kreikankielinen Testamentti. Salli minun sananmukaisesti lukea tätä kreikkalaista tekstiä, saadaksesi tietää, miten sanat alunperin kuuluivat. Tässä seuraa kreikkalainen lause: "Ja Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Onko teillä Jumalan usko?'"... Jos meillä on Jumalan usko, niin me olemme saaneet sen Häneltä eikä omasta älystämme tai omista väitteistämme. Jeesus ei sanonut: Jos sinulla on voimaa uskoa, että Jumala tahtoo siirtää vuoret, silloin Hän on sen tekevä. Eikä Hän myöskään sanonut: 'Jos sinä voit olla kyllin kestävä ja uskoa kylliksi kauan (että se on tehty), niin se on tapahtuva.' Ei, Hän sanoi: 'Olkoon teillä Jumalan usko!' Toisin sanoen: Hanki jotakin Jumalan uskosta. Ja kun olet sen saanut, silloin olet saanut sen ainoan voiman, jolla vuoret saatetaan siirtää ja heittää mereen... (Room. 12:2) Siinä on selitys. Jumala antaa kullekin hänen uskonmääränsä. Minkä määrän? Kuinka paljon? Se riippuu siitä, miten me suhtaudumme jakeissa 1-2 olevaan totuuteen. Asia on niin, että Jumala antaa uskon. Hän mittaa sen. Kreikankielinen teksti kuuluu sanasta sanaan seuraavasti: 'Kullekin on Jumala jakanut uskonmäärän.' Weymouth'in käännös kuuluu: 'Sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on määrännyt kunkin osalle.'... Kaikkien suurten parantumiskokousten edellä on vietetty Herralle pyhitettyjä päiviä ja rukousaikoja. Silloin, kun ihmisjoukot ovat vain rynnänneet esille kokeakseen terveeksitekemisen, ovat kokoukset olleet kovia ja raskaita. Mutta kun on etsitty Terveeksitekijää eikä terveeksitekemistä, on Hänen suloinen läsnäolonsa särkenyt vihollisen vallan, ja Hänen kasvojensa aurinko on sulanut kovat ja jääkylmät sydämet."

http://koti.welho.com/penttijuhani

Olen miettinyt, milloin ihmisestä tulee Jumalan lapsi, että jos hän on syntynyt uskovien perheeseen ja kastettu rippikoulun käynyt ja on seurakunnan jäsenrekisterissä? Onko silloin Jumalan lapsi, kun noudattaa Jumalan lakia ja säädöksiä, koska on kasvatettu siihen, tai jos on valinnut uskontonsa ja elää pääsääntöisesti kunnollista elämää uskonnon sääntöjen mukaan? Raamatun mukaan näin ei ole, sillä Johanneksen evankeliumissa 12:24-26 puhutaan näin: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä." Ja Markuksen evankeliumissa 8:34-38 näin: "Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."" Eli ihmisen tulee tehdä ratkaisu Jeesuksen suhteen tunnustamalla Hänet Herrakseen ja Kuninkaakseen ja opittava tuntemaan Herransa henkilökohtaisesti.

Me ajattelemme ehkä liikaa kuinka ratkaisemme ajalliset ongelmat ja puutteet, vaikka ne ovat tärkeitä asioita, mutta tämä aika maapallolla on rajallinen ja menee nopeasti ohi ja iankaikkisuus koittaa, jota emme ole ehkä ajatelleet ollenkaan tai valmistautuneet siihen. Meidän pitäisi muuttua ajattelutavaltamme iankaikkisuus keskeisiksi kuten John Bevere opettaa kirjassaan "Päämääränä ikuisuus". Kirjan esittelytekstissä sanotaan mm. "Mitä sellaista on sanassa ikuisuus, että se kiinnittää huomiomme ja kykenee tekemään vaikutuksen jopa kokonaiseen kansakuntaan? Mikään rotu, heimo tai suku ei pysty vastustamaan sen vetovoimaa. Meidät luotiin iankaikkisuus sydämissämme, ja vaistomme sanoo, että olemassaoloomme liittyy alati läsnä oleva meille tuntematon ulottuvuus. Sen vuoksi on viisasta tutkia perusteellisemmin sitä, mitä Luojamme sanoo ikuisuudesta." Suosittelen tämän kirjan lukemista.

Mauno Saaren kirjasta "Niilo Yli-Vainion taistelu, testamentti ja päiväkirjat" (WSOY 1983) lainaus sivulta 71: "Mieti tarkkaan, sillä jos sinä hylkäät viimeisen kutsun, on sinun kohdaltasi kaikki silloin ohi, ohi! Myöhäistä! Sinä et voi sanoa jälkeenpäin, että nyt Herra, nyt minä tulin toisiin ajatuksiin! Nyt minä olen lopettanut opiskelun, nyt minä olen ostanut myynyt, valmistanut, hoitanut asiat, nyt minä tulen, koska nyt minulle sopii. Ei, et voi! Vain Jumala voi vetää, viimeisen kutsun jälkeen tulee hiljaisuus! ... Niilo kuvaa vielä Jeesusta, joka tälläkin hetkellä tahtoisi sääliä noita ihmisiä. Mutta hänhän jo kerran antoi kaikkensa, tarjosi mahdollisuuden, antoi lopulta elämänsä rakkautensa tähden - enempää hän ei voinut. Hän lähetti ihmisten keskuuteen profeettoja, paimenia, saarnamiehiä, evankelistoja. Hän kutsui, mutta he sanoivat aina: - Ei! Jokaisen armon tarjouksen he torjuivat, heillä oli parempaa tekemistä, parempaa viisautta. He tiesivät mitä tekivät elämänsä aikana! Nyt se on ohi. He seisovat vailla oikeutta valittaa. Ja tässä seisot kerran sinäkin, ystäväni, ellei Herran Jeesuksen veri saa pestä puhtaaksi sinun syntejäsi... Siinä sinä seisot. Pane tämä mieleesi! Paina tämä nyt mieleesi niin, että muistat nämä sanat sinä päivänä, kun seisot tuossa joukossa! Ettet sitten ajattele mielessäsi: - Oi miksi se saarnaaja ei varoittanut! Sinä päivänä sinulle ei merkitse mitään raha eikä tavara, eivät sinun omaisuutesi, ammattisi, urasi, opintosi, perhe-elämäsi tasapaino, eivät sinun suunnitelmasi vaikka ne toteututuisikin. Vain yksi asia merkitse: Se, onko sinun nimesi elämän kirjassa..."

Kuka kukin on vuodelta 1909, Suomalainen Kustannus OY Kansa: Lind, Karl Johan rovasti Heinäveden kirkkoherra vuodesta 1880. Syntyi 1832 Käkisalmessa. Lappeenrannan kehruuhuoneessa palvellessaan joutui keskelle useampia kymmeniä vankeja vallannutta kiihkeätä herätysliikettä, joka johti sielunhätään, kouristuksiin, hervottomuuteen, näkyihin ja mielipuolisuuteen (Lindin julkaisemassa Skildringar ur fängelselifvet I-III kuvattu). Tämä tarttui Lindiinkin ja hän oli vähän aikaa hourujen huoneessa tämän johdosta.

Olen lukenut Kanadalaisen pastori Oswald J. Smith (1889-1986), joka perusti Torontoon The People's Churchin vuonna 1928. Oswald J. Smith vieraili Suomessa 1959 ja Ristin voitto julkaisi hänen kirjansa 'Tuska sieluista' ensimmäisen kerran 1952, jonka Aikamedia on julkaissut nyt uudestaan. Oswald J. Smithin kirjassa "Maailman huuto, The cry of the World" (Kuva ja Sana 1961), josta lainaus: "Torontossa oleva Kansanseurakunta (The Peoples Church)... Nykyisin annamme lähetystyöhön seitsemän kertaa niin paljon kuin mitä käytämme seurakunnan omiin tarpeisiin. Esimerkiksi viime vuonna käytimme seurakunnan omiin tarpeisiin 39.000 dollaria, kun taas samanaikaisesti lähetimme pakanakentille 282.000 dollaria. Tämä sen tähden, että haluamme asettaa lähetystyön myös käytännössä aina ensimmäiselle sijalle. Parhaillaan on seurakunnallamme 350 lähetyssaarnaajaa, jotka työskentelevät 40 eri kentällä... Älkäämme yrittäkö muuttaa Jumalan järjestystä, kristityt. Sijoittakaamme varamme evankeliumin levittämiseen eikä kirkkojen ja rukoushuoneitten rakentamiseen... Jos olisin liikemies, toimisin innokkaasti. Hankkisin mahdollisimman paljon rahaa. Ja kun saisin sitä enemmän mitä perheeni toimeentuloon tarvittaisiin, hankkisin oman lähetyssaarnaajan johonkin pakanakentälle. Jos vieläkin jäisi ylimääräistä, ottaisin toisen lähetyssaarnaajan jonnekin toiselle kentälle, kolmannen seuraavalle ja kannattaisin näitä kaikkia."

Tässä kirjassa kerrotaan myös Basil Malofista, joka kokee Jumalan kutsuvan häntä evankeliumin työhön ja hän hakeutuu Britannian teologiseen seminaariin, sillä hän oli kuullut Charles Haddon Spurgeonista. Basil Malof oli pastorina Pietarissa 2.000 hengen Dom Evangelia seurakunnassa. Suuret joukot olivat tulleet kuuntelemaan palavaa pastoria, mistä ortodoksinen kirkko ei pitänyt. Venäjän Tsaari oli tarjonnut piispan paikkaa ortodoksisessa kirkossa, jos hän luopuisi 'lahkolaisuudestaan'. Hän oli kieltäytynyt ja hänet pidätettiin ja tuomittiin Siperiaan karkotettavaksi, mikä viimehetkellä muutettiin maastakarkotukseksi. Suomeksi on julkaistu myös Oswald J. Smithin ja Oswald A. Blumitin tekemä kirja Basil Malof Venäjän apostoli - kuvauksia pastori Basil A. Malofin elämästä (Ristin Voitto 1971).

Esteri ja Yrjö Karilaan toimittamassa "Uusi herätys, Billy Grahamin sanoma" (Kuva ja Sana 1954) kerrotaan vuoden 1949 syksyn Los Angelesin kokouksista, josta pieni lainaus: "Kun Vaus eräänä päivänä oli ajelemassa autollaan pitkin Los Angelesin katuja, hän avasi radion kuunnellakseen vanhan tuttavansa Stuart Hamblenin esityksiä. Huhu tiesi Hamblenin tulleen kääntymykseen Billy Grahamin kokouksissa. Sitä ei Vaus kyllä uskonut, vaan ajatteli senkin olevan eräänlaista mainosta. Sikisi hän kuunteli hiukan uteliaana radiolähetystä. Mutta hän oli vähällä menettää autonsa ohjauskyvyn, kun kuuli Hamblenin ensi sanoikseen neuvovan ihmisiä lopettamaan kokonaan tupakanpolton ja sen jälkeen sanovan laulukvartetilleen: ’Ehkä nyt saamme kuulla pari säettä laulusta: Jeesuksen syliin turvaan.’ Se pani Vausin ajattelemaan, että jotakin todellista oli tapahtunut Hamblenille.

Oli sunnuntai, marraskuun 7:s päivä 1949. Vausin oli määrä lentää kolmen päivän perästä St. Lousiin hämäräperäisissä asioissa, jotka olivat tehneet hänestä miljonäärin. Hän ajeli autollaan ympäri kaupunkia tavatakseen tuttaviaan, mutta ihme kyllä, ei kukaan ollut kotona. Silloin hän muisti, että lähettyvillä oli Billy Grahamin suuri kokousteltta. Hän ajoi sinne, pysäköi autonsa ja meni telttaan, asettuen takapenkille käytävän viereen… Samassa hän kuuli Grahamin vetoomuksen: - Täällä on tänä iltana joku, jolla on viimeinen tilaisuus pelastua. Ellet sitä nyt käytä, olet katuva iankaikkisesti. Sanat sattuivat häneen kipeästi. Päättäväisesti hän astui esille rukoustelttaan... Seuraavana aamuna Vaus soitti St. Louisiin ja kertoi, että hän oli pelastunut. Hän halusi päästä eroon entisestä puuhasta, sillä sellainen ei enää sopinut Herraa rakastavalle. Hänelle vastattiin, että joku tulee häntä tapaamaan… Samana päivänä ajoi huvilan eteen komea Cadillac -auto ja siitä astui mies, toinen käsi taskussa. Vaus ymmärsi: luodit pian viuhuvat. Mutta hän tunsi olonsa ihmeen turvalliseksi… Hän kertoi vieraalleen avomielisesti kaiken tapahtuneen. Ja niin päättyi kohtaus ilman luoteja. Rikollisliigan vahva mies jätti huvilan itkien. Sitten alkoi tehtyjen vääryyksien korjaaminen… Kun gangsterikuningas Mickey Cohen kuuli Vausin kääntymyksestä, vaikutti se häneen syvästi, että hän etsi käsiinsä Grahamin ja keskusteli hänen kanssaan pitkään. Vaus tuli kääntymykseen marraskuun seitsemäntenä. Kymmenentenä päivänä hänen piti lentää St. Louisiin. Vasta myöhemmin hän sai kuulla, että eräs kilpaileva gangsterijoukkue oli päättänyt murhata hänet lentokentällä hänen astuessaan koneeseen. Kaikki oli sitä varten valmista. Se olisi ollut hänen viimeinen matkansa.”

Laitan tähän vielä kertomuksen siitä kuinka olen itse oppinut tuntemaan Jeesuksen. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurakusena alkoholin käyttö oli pakonomaista. Tämän seurauksena alkoholi sai aikaan paljon sellaisia tekoja joita katui. Ja siihen murheeseen oli taas saatava lohdutusta alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Parikymmentä vuotta sitten koin eräänä yönä, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Tunsin olevani syntinen. Halusin tunnustaa syntisyyteni ja tehdä parannusta teoistani.

Herättyäni kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden iässä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edes takaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapauttani minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut voima jonka avulla olen voinut elää synnitöntä elämää.

Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden sain halun lähteä todistamaan Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Yhdysvalloissa ja Intiassa Bangaloressa kertomassa todistustani ylösnousseen Jeesuksen avusta meille syntiin langenneille ihmisille. Kenenkään ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen olevasi syntinen ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän, sekä tekemällä parannuksen, sinä pelastut tulevalta tuomiolta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja todista saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.

Tässä kirjassa puhutaan myös mm. amerikkalaisesta evankelista Billy Sundaysta (1867-1937 baseballpelaaja, joka tuli jo nuorena herätykseen) http://billysunday.org/ joka meille suomalaisille taitaa olla aika tuntematon, kuka tekisi Billy Sundayn Suomessa tunnetuksi? Billy Sunday että hänen vaimonsa Nell Thompson tulivat jo nuorena uskoon. Edellinen kuunteli Chicagon pallokentällä lähetyksen laulajien esittämiä lauluja Jeesuksesta Kristuksesta. Jälkimmäinen sai varsinaisen herätyksensä pyhäkoulussa, missä hänen opettajansa eräänä aamuna kysyi häneltä: Etkö tahtoisi tänä aamuna ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan omana Vapahtajanasi? Tyttö vastasi myöntävästi.

Raamatun mukaan Room. 10:17. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Jos emme päivittäin lue ja ruoki henkeämme ja ajatusmaailmaamme Jumalan sanalla, joka löytyy Raamatusta, meidän uskomme surkastuu ja jäämme aneemisiksi, emmekä kykene miellyttämään Jumalaa kuten sanotaan Heb. 11:6. "Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." Olemme jättäneet Jumalan Sanan lukemisen ja tutkimisen papeille ja professoreille ikäänkuin se kuuluisi vain heille. Tämä on yksi syy miksi emme kykene ottamaan vastaan rukousvastauksia Mark. 11:24. "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Pelkkä monisanainen ja pitkäkin rukoileminen ei välttämättä auta, vaan meidän täytyy ottaa rukoilemamme asiat vastaan uskossa. Jos rukoilemme toisen puolesta, hänellekin pitää kertoa Jumalan lupauksista ja kehottaa luottamaan ja arvostamaan niitä, mikä synnyttää uskoa, jotta hän voisi ottaa vastaan mitä anotaan Jumalata. Jaak. 1:22-25 "Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. "

Smith Wigglesworthin kirjoja on julkaistu Suomeksi "Voima palvella" Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 2003 ja "Pyhän Hengen voitelu" Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 2004, josta tämä lainaus: "'Jos Raamattu sanoo jotakin,' oli Wigglesworthilla tapana sanoa, 'silloin se pitää paikkansa; sitä ei enää tarvitse rukoilla; se on vain otettava vastaan ja toimittava sen mukaan. Jos emme toimi uskon mukaan, menetämme siunauksemme. Usko kasvaa toiminnan seurauksena, sen perusteella, että käytämme sitä mitä meillä on ja minkä oikeaksi tiedämme. Sinun elämäsi täytyy edetä uskosta uskoon.'"

Morris Cerullon kirjasta "Juutalaisesta kristityksi" (Ristin Voitto 1968) seuraava lainaus: "En koskaan unohda, kuinka Jumala v. 1956 osoitti minulle, että ihmetekojen lahja tulee vaikuttamaan elämässäni. Siitä lähtien aloin julistaa tätä sanomaa kokoussarjoissa, ja heti paikalla alkoi tapahtua sadoittain ihmeitä ja parantumisia. Struumat, kasvit, repeämät, kaihit, kuurot korvat, raajarikkoiset, liian lyhyet jalat, kaikki ne paranivat jumalallisen ihmesanan voimasta. Tämän kaiken saa aikaan Jumalan voitelu, joka on saanut tämän voiman toimimaan. Kaikkien näiden vuosien aikana olen ollut tietoinen siitä, että tämä on ollut minuun virtaavaa Kristuksen elämää. Ilman Hänen voimaansa ja ihmeellisen neuvonantajan läsnäoloa ihmeet eivät olisi olleet mahdollisia. Tämä on saanut minut syvästi tietoiseksi siitä, että jumalallinen parantaminen ja ihmeet ovat olemukseltaan osallistumista Hänen elämäänsä. Salli tämän syvemmän elämän ilmetä sinussa! Kuinka? Siten, että hyväksyt Hänen suloisen, voitollisen, pysyvän läsnäolonsa. Jumala ei koskaan salli meidän tekevän mitään, vaan Hän itse toimii meidän kauttamme. Kaikki meidän ponnistelumme ovat tyhjänpäiväisiä tämän rinnalla. Ihmisellä ei itsellään ole mitään muuta kuin se, minkä hän saa ylhäältä. Nyt päättyy meidän ponnistelumme, jonka avulla yritämme saada parantumiseen tarvittavaa uskoa. Me elämme uskosta, Hänen uskostaan, samalla kun elämme Hänen kauttaan..."

Lomaillessani Costa Del Solilla Espanjassa on ollut aikaa lukea kirjoja, kuten C. I. Scofieldin "Totuuden sanan oikea jakaminen" (Kuva ja Sana 2010), joka on julkaistu ensimmäisen kerran 1896, josta pieni lainaus: "Aina siitä lähtien, kun Jumalalla on ollut oma kansansa tässä maailmassa, Hänen omiensa keskuudessa on ollut niitä, jotka väittävät olevansa osa heidän joukkoaan mutta jotka eivät sitä ole. Tämä asiantila on vallinnut jo Eedenin poerteilta ja jatkuu, kunnes 'Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta ... Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko' (Matt. 13:41-43). Se, että Raamattu tunnustaa tämän vehnän ja lusteen sekoittumisen - uskoviksi tekeytyneiden läsnäolon todellisten uskovien keskuudessa - hämmentää suuresti monia Raamatun lukijoita, jotka soveltavat Jumalan lapsiin varoituksia ja kehoituksia, jotka on osoitettu ainoastaan itsepetoksessa eläville ja tekopyhille."

Vuonna 1909 ilmestyi ensimmäinen painos Scofieldin Reference Biblestä ja toinen 1917.

Kenneth Haginin kirjassa Avoi ovi, oli mielenkiintoinen esimerkki, kuinka ihmisen sydän voi paatua, kun ensin itse paaduttaa sydämensä. Hagin kertoo paikkakunnallaan eläneestä miehestä, joka kävi seurakunnassa ja vapisi rukouspalvelussa Jumalan voimasta, mutta ei halunnut astua sisään pelastuksen avoimesta ovesta ja ottaa vastaan syntiensä sovitusta Jeesukselta. Hagin rukoili miehen puolesta paljon todisti ja kertoi uskon tiestä, mutta kerran Jumala kielsi enää koskaan rukoilemasta tämän miehen puolesta, koska hänen valintansa olla vastaanottamatta pelastusta sinetöitiin ja hänelle pelastuksen avoin ovi oli ikuisesti suljettu, jota ei kukaan voinut enää hänelle avata. Hän kertoi myös Faaraosta, joka oli ensin paaduttanut sydämensä tottelemasta Jumalaa ja Jumala lopulta sinetöi hänen valintansa paaduttamalla Faaraon sydämen vastaavasti pelastuksen ulkopuolelle. Tämä on todella vakava asia, sillä se on meistä kiinni missä vietämme ikuisuutemme, onko Jumalan yhteydessä Jeesuksen verellä sovitettuina, vai helvetissä. Tehkäämme kaikkemme ettei yksikään joutuisi sinne tietämättömänä ja petettynä. Suosittelen Kenneth Haginin kirjojen lukeista.

Morris Cerullo on juutalainen, joka on kääntynyt kristityksi http://www.mcwe.com/
Morris Cerullo on julkaissut kirjan My Life Story (1965), jonka on Suomeksi julkaissut Ristin Voitto 1968 nimellä "Juutalaisesta kristityksi", josta pieni lainaus: "Ollessani eräänä iltana rukouksessa New Jerseyn Pattersonin Bethany Assembly of God -seurakunnassa, tunsin, kuinka Jumala painoi kätensä minun otsalleni. Ajan rahdussa olin jälleen Jumalan läsnäolon lyömänä... Kun kerron tätä näkyä, niin muista, että minä olen inhimillinen välikappale, joka yritän selostaa mitä pyhintä kokemusta... Sitten minun katseeni kääntyi siihen paikkaan taivaissa, missä Jumalan kirkkaus oli seisonut, ja juuri siinä kohdassa oli taivaalla kaksi jalanjäljen muotoista reikää. Oli kuin joku olisi veitsellä leikannut reiän hyvin suureen juustokakkuun, niin että sen lävitse saattoi katsoa. Kun katsoin näiden jalanjälkien lävitse, niin se, mitä näin ja kuulin, muutti minun elämäni suunnan ja sai minut, viisitoistavuotiaan pojan, vihkimään elämäni voittamaan sieluja Jeesukselle ja välittämään vapautusta ahdistuneille. Näin, että jalanjäljistä nousi ylös todellisia helvetin liekkejä. Näin niiden nousevan ja nousevan, kunnes ne kirjaimellisesti paloivat aivan sen reiän alapuolella, joka oli syntynyt Jumalan läsnäolon kautta. Noiden liekkien keskellä oli joukoittain kadotettuja sieluja. Mikään kuolevainen kieli ei voi kuvailla heidän ahdistustaan. Jos sanansaattaja lähetettäisiin suoraan helvetistä varoittamaan syntistä, ei ihminen kuitenkaan ymmärtäisi sitä kauhistuttavaa tuskaa ja kidutusta, mikä pelastumattomia odottaa tuossa hirveässä paikassa. Oi näiden ahdistettujen sielujen kirkumista ja huutoja! Todellakin synti vaivaa. Raamattu kertoo, että synnin seurauksena Simsonin '... täytyi jauhaa vankilassa...' (Tuom. 16:21). Kautta iankaikkisuuden loppumattomien aikakausien näiden sielujen kärsimä vaiva muistuttaa heitä jatkuvasti hirveästä synnistä, että he hylkäsivät Jumalan rakkauden ja armon... "

Seiväshyppääjä Matti Kankaansyrjä (s. 1943 Varkaudessa) on julkaissut omakustanteen "Tulesta Temmattu" (Saarijärven Offset Ky 1986), josta seuraava lainaus: "Viikon minä ajattelin ja mietin, että mitä minä menettäisin, jos Jeesusta seuraamaan lähtisin. Miten järkyttävää! Mies, joka on jo päättänyt tehdä itsemurhan miettii vielä jotakin menettävänsä. Se oli saatanan kuiskimista. Olin tuhonnut kaiken. Kurkusta oli valunut alas omakotitalo jo parhaina hyppyvuosina. Oli mennyt kaksi avioliittoa hajalle ja kuusi avoliittoa. Olin ollut yhdeksän kertaa leikkauksessa, joista noin 300 tikkiä muistona ja raihnainen ruumis. Aivoveritulpan olin kokenut. Monet autot oli mennyt kurkusta alas ja lopuksi ajokorttikin. Tämän lisäksi minulla oli lähes 100.000 mk velat voudin kautta perittävänä. En voinut aineellisesti menettää enää mitään. Mutta saatana vain kuiski, että lopeta päiväsi, niin loppuvat tuskasi. Se on tämän valheen isän viimeinen ansa, johon monet ovat langenneet. Kuitenkin sen jälkeen sielu on muutamien sekunttien kuluttua tuonelassa varttumassa helvetin tulta. Siellä alkaa jo ikuinen tuska ja ahdistus... Niin elämäni pisin kävely päättyi rukousalttarille, jossa riisutaan naamarit kasvoilta. Oltuani siinä hetken, polvistui puheen pitänyt mies viereeni (Kyösti Erkinkorpi), niin kuin olin toivonutkin. Kyösti kysyi minulta, mitä on mielessä. Sillä usein tulevat uskovat parannusta tekemään, tai ahdistuksiinsa ja sairauksiin Jeesukselta voimaa anomaan. Sanoin hänelle lyhyesti. Tahdon antaa elämäni Jeesukselle ja lähteä Häntä kokosydämisesti seuraamaan. Siinä me kaksi entistä rikollista olimme polvillaan Herran kasvojen edessä ja me itkimme... Kyösti-veljeni rukoili minulle synninpäästön. Sen jälkeen kuului huuliltani kiitos Jeesus, kiitos Jeesus. Ensimmäisen kerran elämässäni sydämeni ja huuleni kiittivät Jeesusta. Ylistys ja kunnia Jumalalle, halleluja!"

Matteuksen evankeliumissa 15:22-28 on kohta, jossa kanaanilainen vaimo pyytää Jeesukselta tyttärensä vapauttamista riivaajista. Vaimo ei saa mitään vastausta Jeesukselta, mutta hän on periksiantamaton. Nainen joka ei anna periksi ennenkuin on saanut sen minkä on pyytänyt Jeesukselta, jonka uskoa Jeesuskin lopulta ihmettelee ja saa sen minkä pyysi, ehkä siksi koska usko miellyttää Jeesusta. Tämä on periksi antamatonta uskoa. Me ryhdymme liian helposti selittelemään tilanteet parhain päin, miksi Jumalan sana ei pitäisikään paikkaansa, koska emme vielä ole saaneet rukousvastausta. Aina rukousvastaukset eivät tule helposti, vaan tarvitsevat periksiantamatonta uskoa niin kauan kuin olemme saaneet vastaukse. Tämä on monesti siksi, että meidän on kasvettava uskomme alueella vahvemmiksi. Tehdään tässäkin asiassa parannusta ja luotetaan Jumalan lupauksiin, jotka voimme ottaa vastaan Raamatusta omalle kohdallemme, eikä anneta periksi ennenkuin olemme saaneet mitä Hyvä Jumala haluaa antaa meille, koska uskomme miellyttää Häntä, joka on meidät kutsunut yhteyteensä.

Esimerkkinä voisin peräänantamattomuudesta mainita lentomatkani Kööpenhaminan kautta Aalborgiin muutama vuosi sitten, sillä Kööpenhaminassa oli jokin lakko ja Helsingissä sanottiin, että on mahdotonta päästä Kööpenhaminaan. Lentovirkailijat ehdottivat, että jos lentäisimme Hampuriin josta vuokraisimme auton ja ajaisimme Aalborgiin, toki omalla kustannuksella, mutta olisi voinut anoa korvauksia. Toinen vaihtoehto olisi ollut perua lento ja mennä jokin toinen kerta, mutta se oli meille mahdotonta, koska olimme maksaneet hotellin Aalborgissa etukäteen ja oli sovitut tapaamiset. Pitkän aikaan keskusteltuamme näistä asioista, mutta olimme periksiantamattomia, niin meille tulikin mahdolliseksi lähteä Kööpenhaminaan, missä olikin aikamoinen kaaos. Koska lentoja ei lähtenyt Aalborgiin lentoyhtiö maksoi hotellin ja taksimatkat. Aamulla lennot käynnistyivät uudelleen ja pääsimme vähän myöhässä perille. Kaikki on mahdollista sille joka uskoo, uskotko sen?

Johanneksen evankeliumissa 1:12 sanotaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä," Me tarvitsemme Jumalan antamaa voimaa tullaksemme Jumalan lapsiksi ja tunteaksemme, sekä ymmärtääksemme Jumalan Sanaa. Me emme voi luonnollisesti päättää tulla uskoon, mutta me voimme valita uskoa Jumalan Sanan lupaukset ja ottaa vastaan Jumalan voima tullaksemme Jumalan lapsiksi. Lapsikasteessa ei niin tapahdu, vaan meidät liitetään jonkun kirkkokunnan seurakunnan jäseniksi ja rekisteröidään. Tässä tilanteessa emme ole saaneet Jumalan voimaa, vaikka minkälainen pappi sakramentteineen suorittaisi kasteen. Muistan lapsuudesta kun isäni oli vakaumuksellinen vasemmistolainen työläinen eikä sallinut lapsiansa kastettavan ennenkuin sukulaisten ja naapurien painostuksesta minut kastettiin 5-6 vuoden ikäisenä Tapanilan kirkossa ilman minun tahtoani. Tästä kastetapahtumasta en ymmärtänyt mitään, eikä minusta tullut Jumalan lasta ennen kuin synnyin ylhäältä uudestaan vuonna 1994 ja sain Jumalan voiman.