Olen lukemassa Eric Claptonin kirjaa "Omaelämäkerta" (Otava 2009), josta tämä lainaus: "Käytimme päivittäin niin paljon huumeita, että en tosiaankaan tajua, miten oikein selvisimme hengissä kiertueestamme. Palatessamme Englantiin olimme hyvää vauhtia muuttumassa täysiksi narkomaaneiksi. Tom Dowd oli niin huolissaan minusta, että pyysi Ahmet Ertegunia puhumaan kanssani. Ahmet veti minut sivummalle ja kertoi hyvin isällisesti, miten huolestunut hän oli huumeidenkäytöstäni. Hän kertoi kokemuksistaan Ray Charlesin kanssa ja siitä, miten tuskallista hänen oli seurata, kun Ray jäi yhä pahemmin koukkuun koviin aineisiin. Välillä hän liikuttui niin paljon, että alkoi itkeä. Muistan sen niin hyvin, että voisi kuvitella sen tehneen minuun vaikutuksen, mutta totta puhuakseni en välittänyt vähääkään... Minä vain kuvittelin olevani jotenkin immuuni ja pystyväni välttämään koukkuun jäämisen. Mutta riippuvuus ei julista saapumistaan, vaan se otti minut valtaansa vähitellen kuin sumu. Suunnilleen vuoden ajan minä nautin siitä suunnattomasti ja käytin jokseenkin epäsäännöllisesti. Käytin myös paljon kokaa ja muita huumeita alkoholin ohella. Sitten en enää käyttänytkään heroiinia kerran kahdessa viikossa vaan kerran viikossa, sitten pari kolme kertaa viikossa, sitten joka päivä. Se kaappasi elämäni salakavalasti ja aivan huomaamattani."

Ja vielä Eric Claptonin kokemus vuodelta 1987 ollessaan jo toista kertaa Hazeldenin hoitokodissa sivulla 269: "Olin aivan kauhuissani ja täydellisen epätoivoinen. Juuri sillä hetkellä, kuin omasta aloitteestaan, jalkani pettivät ja rojahdin polvilleni. Oman huoneeni yksinäisyydessä minä rukoilin apua. Minulla ei ollut mitään käsitystä, kenelle kuvittelin puhuvani, tiesin vain tulleeni niin pitkälle kuin pystyin enkä pystyisi enää taistelemaan. Silloin muistin, mitä olin kuullut puhuttavan antautumisesta. En koskaan kuvitellut pystyväni sellaiseen, ylpeyteni ei sallinut sitä, mutta tiesin että omillani en onnistuisi, joten pyysin apua ja polvilleni pudottautuen minä antauduin. Muutaman päivän kuluessa tajusin, että minulle oli tapahtunut jotakin. Ateisti varmaankin väittäisi, että kyse oli vain asennemuutoksesta, mikä varmaankin on jossain määrin totta, mutta se ei selitä kaikkea. Olin löytänyt paikan jonka puoleen kääntyä, paikan jonka olin tiennyt olevan olemassa mutta johon en oikeastaan ollut koskaan halunnut, tai tuntenut tarvetta, uskoa. Siitä päivästä alkaen en ole koskaan jättänyt väliin aamurukoustani, polvillani, apua pyytäen, enkä ilmaista kiitollisuutta elämästäni ja ennen kaikkea raittiudestani. Haluan polvistua, koska minusta tuntuu, että minun täytyy nöyrtyä rukoillessani, eikä itsetuntoni salli minun tehdä enempää. Jos ihmettelet, miksi teen sellaista, haluan kertoa, että... se toimii, yksinkertaisesti. Koko tämän raittiuteni aikana en ole kertaakaan ajatellut drinkin tai minkään huumausaineen ottamista. Uskonto ei ole minulle ongelma. Kasvuympäristössäni oltiin vahvasti kinnostuneita hengellisistä asioista, mutta etsintäni vei minut pois kirkkojen ja yhteisöllisen palvomisen luota sisäiselle matkalle."

Eric Clapton on perustanut hoitokodin auttaakseen muita samankaltaisia ihmisiä, katso lisää kotisivulta: http://crossroadsantigua.org/

Vapaaehtoistyöhön voi tulla mukaan suurien urheilujärjestöjen, seurakuntien, SPR:n jne. kautta, mikä on organisoitua tarkoittaen sitä, että sinut koulutetaan vapaaehtoistyöntekijäksi. Toinen vaihtoehto on tehdä omatoimista vapaaehtoistyötä, jolloin vastuu on yksin sinulla, eikä järjestöllä esim. toiminnan lainmukaisuuden suhteen jne. Itse olen tehnyt tätä omatoimista ja omaehtoista vapaaehtoistyötä, katso tarkemmin http://koti.welho.com/penttijuhani > Russia > Lahdenpohja.

Olen myös mukana Helsingin kaupungin Vapaaehtoistyön neuvottelukunnassa Kokoomuksen jäsenenä.

http://www.vapaaehtoistoiminta.fi ja http://vapaaehtoiseksi.fi

Minua on mietityttänyt syötti käsite, joka on käyttökelpoinen esim. kalastettaessa kaloja ongella tai vieheellä, niin kala jää ansaan koukkuun, jos syötti oli tarpeeksi hyvä. Tätä mentelmää käytetään hyödyksi, kuten myös ihmisten välillä mitä erilaisemmin sovelluksin, sillä ihmisiä voi houkuttaa esim. erilaisten päihteiden tuomat mielihyvän kokemukset, joita voidaan markkinoida kaveripiirissä, mutta ajan myötä tämä syötti ottaa käyttäjästään otteen tehden käyttäjästään aineiden orjan, jolloin olet ansassa elämän muuttuessa hevetiksi, eikä vain oma elämä. Orjan asemasta on vaikea päästä pois, sillä olet ansassa. Syöteillä pyritään myös huijaamaan ja pettämään lupaamalla esim. sähköpostiviesteillä perintöä, lottovoittoa jne., kunhan ensin maksaa kuluja, jotka voivat olla hyvinkin suuria. Mihin tämä syöttiin tarttuminen perustuu, ahneuteen, vaikka mitään erityistä tarvetta hyvinvoinnissa ei olisikaan syöttiä tarkastelevilla ihmisillä.

Toinen esimerkki liittyy lapsien viettelemiseen syötin eli fantasiakirjojen kautta noituuteen, sillä Helsingin Sanomissa 8.6.2010 sivulla C1 oli uutinen: Kristillisdemokraattien kansanedustaja Leena Rauhala on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen nuorten fantasiakirjasta "Sweep" ja josta Säde Westerlund tutkintapyynnön poliisille. Rauhalan mukaan kirja kertoo wiccalaisuudesta ja on siten sopimaton nuorille, koska kirjassa ihannoidaan ja käytetään huumeita jne...

Kuinka todellista noituus on voidaan lukea esim. Doreen Irvinen kirjasta "Olin noita" (Päivä osakeyhtiö 2009), jossa hän kertoo olleensa Lontoossa saatananpalvojien entinen ylipapitar (myös prostitoitu, stripteasetanssijatar, huumeiden käyttäjä jne.) Doreen Irvine oli syntynyt Lontoon East Endissä 1939. Kirjasta lainaus tilanteessa saatanan temppelissä jossa hänet oli vihitty saatanan lapseksi ja ylipapittareksi: "Useammin kuin kerran Lucifer ruumillistui mustana olentona kaikkien temppeliin kokoontuneiden saatananpalvojien nähden. Kukaan ei epäillyt; se oli todella Saatana. Kuulimme hänen äänensä puhuvan meille yhteisesti seurakuntana. Tiesimme, että hän se oli, joka sanoi: "'Minä olen Lucifer, teidän herranne. Minä itse puhun teille. Totelkaa minun ääntäni, lapseni. Tehkää kaikkea sitä pahaa mitä haluatte. Älkää pelätkö- minä suojelen teitä aina. Hekumoikaa himoissanne tänä yönä. Se on otollista minun silmissäni.'" Doreenista ajettiin 7 kuukauden aikana lukuisa joukko riivaajaa pois, koska riivajaat saivat kauheita asioita aikaan Doreenin vierailessa seurakunnissa, eivätkä riivaajat olisi halunneet lähteä. Doreen joutui välillä mielisaairaalaankin, jonka jälkeen pastori ajoivat loputkin riivaajat pois ja hänen avionsa todettiin uusissa röntgenkuvissa täysin parantuneiksi sairaalassa ja päästettiin pois terveenä. Doreen meni noitakokoukseen todistamaan, jossa hänet pahoinpideltiin melkein kuoliaaksi ja vietiin autioon paikkaan, kun luulivat kuolleeksi ja hänen toipumisensa kesti pitkään tästä ajattelemattomasta teosta.

Ei ole mitään uutta auringon alla, sillä ihmisen historian alusta alkaen on ihmistä petetty. Raamattu kertoo kuinka Aadam ja Eeva petettiin olla luottamasta Jumalaan ja Hänen sanaansa Paratiisissa, kun heille luvattiin vain hyviä asioita joita seuraa omenaa syömällä uskottelemalla olemaan tottelematon kielloille, hirvein seurauksin. Voimmeko oppia joskus ettei samat asiat toistuisi… Vaikka me emme oppisi tästä yhtään mitään, kuitenkin voimme vapautua orjuuden ikeestä, koska Jeesus tuli vapauttamaan meidät synnin orjuudesta, jotka uskomme Häneen Jeesukseen ja tekemällä parannuksen kuolleista teoistamme.

http://koti.welho.com/penttijuhani

Kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa Meerin luona 21-23.5., mutta saavuttiin vasta yhden jälkeen yöllä perille ja Meeri oli jo sikeässä unessa eikä kuullut ovikellon ääntä. Meeri oli jättänyt ulko-oven auki, joten pääsimme sisälle ja nukkumaan, eikä Meeri herännyt kuin vasta aamulla ihmettelemään koska olimme tulleet.

Aamulla teimme turistikierroksen Lahdenpohjaan ja Meeri kertoi meille Lahdenpohjan nähtävyyksistä ja tapahtumista. Tämän jälkeen vierailimme Lahdenpohjan Lastenkoti-internaatissa, jossa on paljon remontoitu, koska Karjalan apu, suomalaiset- ja ruotsalaiset seurakunnat ovat avustaneet remonteissa.

Internaatti järjestää elokuun ensimmäisestä päivästä alkaen 10 päivän lastenleirin Nivassa, joka sijaitsee Sortavalan ja Lahdenpohjan välissä. Leirille on tulossa väkeä auttamaan Suomesta ja Ruotsista. Lapsilla on mökki majoitus. Lastenleirillä pidetään Jumalanpalveluksia, sekä aamu- ja iltahartaudet. He tarvitsisivat telttoja, tikkatauluja ym. Toivottivat suomalaiset tervetulleiksi, mutta haluavat tarkan tiedon, jotka ovat tulossa lastenleirille kaksi viikkoa ennen leirin alkua.

Illalla kävimme yli kymmenen hengen perheessä, jossa rouva odotti kymmenettä lastaan tulevaksi minä hetkenä hyvänsä. Täältä suuntasimme Lumivaaran kirkonraunioiden katselemisen jälkeen Meeri Laatokan saaren mökille jonne on 15 noin viidentoista minuutin soutumatka. Meerillä on saunamökki ja hirsitupa, jossa saunoimme ja vietimme yömme.

Vierailimme paikallisessa Helluntaiseurakunnassa.

Katso video Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnasta http://www.youtube.com/watch?v=7OytrKwgxyM


Pentti Mattila
http://koti.welho.com/penttijuhani

Välillä eri tilanteissa olen ihmetellyt kun niinsanottu ystä käyttää halventavaa nimitystä "hönö" ystävänsä poissa ollessa hänestä, onko kyseessä ollenkaan ystävä vai onko nimittelijä vain kateellinen, kun haluaa nimittelyllään painaa toista alas.

IRT selitysteoksessa Ystävä, ystävyys: "Hepr. alkutekstin tavallisin »ystävää» tarkoittava sana on, 'lähimmäinen, seuralainen, ystävä'. Kreikan vastine tälle on fÿlos, 'rakas, rakastettu, rakastava, ystävä'.

Hyvä ja uskollinen ystävyys on Raamatussa suuressa arvossa. Hyvän ystävän paras ominaisuus esitetään Sananl. 17:17:ssä: »Ystävä rakastaa ainiaan.» Ystävän hellyys ja alttiit neuvot ilahduttavat sydämen, 27:9. Vieläpä lyödessäänkin hän on luotettava, 27:6. Ystävien suhde voi usein olla parempi kuin veriheimolaisten: on ystäviä, jotka ovat veljiäkin uskollisempia, 18:24. Hyvänä esimerkkinä tästä on Joonatanin ja Daavidin ystävyys, 1Sam. 18:1.

Puhutaan myös Jumalan ja ihmisten välisestä ystävyydestä. Niinpä Aabrahamia sanotaan Herran Jumalan »ystäväksi», 2Aik. 20:7, Jes. 41:8 (tässä alkutekstissä ei ole, vaan sisällöltään voimakkaampi, part. sanasta, 'rakastaa'). Ks. Aabraham. VT:ssa saatetaan tavallisiakin uskovia kutsua Jumalan ystäviksi, Ps. 127:2. Vrt. mitä Jaak. 4:4 sanoo maailman ystävyydestä ja Jumalan ystävyydestä. Niitä ei voi sovittaa yhteen, vrt. 4:1-3, 1Joh. 2:15,17.

Joh. 11:11:ssä Jeesus käyttää Lasaruksesta sanaa »ystävämme», ja Luuk. 12:4:ssä Hän puhuttelee opetuslapsia ystävikseen. Vastustajat sanovat Häntä publikaanien ja syntisten ystäväksi, 7:34. Maisen vaelluksensa lopulla Hän vakuuttaa opetuslapsilleen, ettei Hän enää pidä heitä palvelijoinaan, vaan ystävinään; tämä osoittaa heidän päässeen luottamukselliseen yhteyteen Hänen kanssaan, Joh. 15:15. He saavat olla Hänen ystäviään, jos tekevät, mitä Hän käskee, j. 14; tämä etuoikeus ja velvollisuus koskee ilmeisesti kaikkien aikojen kristittyjä, vrt. j. 13.

Merkillistä kyllä Jeesus sanoo Getsemanessa myös kavaltaja Juudasta ystäväkseen. Mutta huomattakoon, että alkutekstin mukaan Jeesus ei sano »ystäväni», vaan »ystävä», ja toiseksi Hän käyttää sanaa, joka kreikassa kuuluu hetaªros ja joka merkitsee lähinnä 'toveri'; se on siis sisällöltään laimeampi kuin UT:ssa tavallisempi fÿlos.

Erityismerkitys sanalla »ystävä» on 1Moos. 26:26:ssa, jossa Ahusat mainitaan kuningas Abimelekin »ystävänä», ja 2Sam. 15:37:ssa, jossa Huusain sanotaan olevan Daavidin »ystävä». Nämä miehet olivat ilmeisesti kuninkaansa lähimpiä neuvonantajia. Erityisen selvästi tämä tulee ilmi 1Kun. 4:2 ss:ssa, jossa luetellaan Salomon korkeimmat virkamiehet ja Saabub, Naatanin poika, esitellään kuninkaan ystäväksi, j. 5. - Eräiden tutkijoiden mukaan Pilatuksesta käytetty nimitys »keisarin ystävä», Joh. 19:12:ssa johtuu virallisesta roomalaisesta kunnianimestä Amicus Caesaris, joka toi omistajalleen suuria etuja."

Pidetää saamiamme ystäviä arvossa ja pidetään heitä jopa parempina kuin itseämme, että menestyisimme.

http://koti.welho.com/penttijuhani

1 kun 6:1 todetaan näin: "Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle." Kuningas Salomo hallitsi Israelia n. 972-930 eKr., joten Israel on lähtenyt Egyptistä vuonna 1448 eKr. Ja kun muistamme, että Egyptin ajanlaskussa on mahdollisesti n. 300 vuoden virhe, minkä seurauksena meidän tulee katsoa kuka faarao hallitsi vuonna 1748 eKr. Silloin oli toinen välikausi (n. 1750-1550) eli Egyptiä hallitsi 13 - 14 dynastian aikoihin useat vähemmän merkittävät faaraot eli hallitsijat (kolmannentoista dynastian aikoihin oli n. 70 hallitsijaa). Kuninkaiden valta heikkeni ja Nubiasta tuli itsenäinen valtio. Kuninkaat eivät olleet Theban kuninkaiden jälkeläisiä. Uudet hallitsijat perustivat maan pääkaupungin suistoalueen länsiosaan. Tämän jälkeen Egyptiin tulivat hyksot n. 1640 eKr. Hyksot toivat Egyptiin hevosvetoiset sotavaunut.

Helsingin Sanomissa 25.9.2007 oli STT-AFP:n uutinen Tutankhamonin haudasta löytyi 3 000 vuotta vanhoja hedelmiä. Kairossa Egyptiäisten argeologien ryhmä on löytänyt Tutankhamonin haudasta kahdeksan hedelmäkoria. Korit ja niiden sisältämät luumarjahedelmät ovat säilyneet Kuninkaiden laaksossa Luxorissa Etelä-Egyptissä sijaitsevassa haudassa yli 3 000 vuotta. Dum-palmujen soikeita luumarjahedelmiä tarjottiin faaraoiden aikaan useasti hautajaisissa. Tämäkin tieto sijoittaa Tutankhamonin 1000 - 900 eKr. aikoihin. Brittiläinen egyptologi David M. Rohlin mukaan egyptiläisessä ajanlaskussa on n. 300 vuoden virhe.

Ja jos katsoo koska Joosef oli tullut Egyptiin ja minkä Faaraon aikaan, niin silloin laitetaan tuohon aikaan 400 vuotta lisää (1 Moos. 15:13) eli 2148 eKr. Tätä ajanjaksoa kutsutaan ensimmäiseksi välikaudeksi (2160 - 2025, 9. ja 10. dynastia), jolloin oli heikkoja hallitsijoita hallitsemassa Egyptiä.

http://koti.welho.com/penttijuhani

Olen lukenut neljä vuotta Suomessa asuneen Hong Kongilaisen William Cheng Wai Chi:n omaelämänkerrallista kirjaa "Suuri tulevaisuus" (Suomen Lähetysseuran julkaisu 1982), jossa William kertoo, että hänen vanhempansa olivat Kiinasta kotoisin ja vanhimpana poikana hänen asemansa perheessä oli arvostettu ja he asuivat kolmiossa viidennessä kerroksessa Hong Kongissa. Hänen isänsä oli töissä valtion virastossa ja hänellä oli 9 lasta. Tässä on kirjasta muutamia lainauksia: "Asuimme Hongkongin uudella asuntoalueella Kowloonissa. Asuntopula on Hongkongin suurin ongelma... Kiinalaisessa perheessä uskonnollisuudella on aika näkyvä asema. Minun äitini on harras buddhalainen, isä ei juuri halunnut ottaa kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Kuljin äitini kanssa usein kaupungilla, ja hän otti minut myös mukaansa temppeliin, jossa uhrattiin jumalille, rukoiltiin ja poltettiin uhritikkuja. Kotona oli esi-isien taulu, jonka edessä poltettiin uhritikkuja kaksi kertaa päivässä, aina aamulla ja illalla. Minuun ei uskonnollisuus tehnyt suurtakaan vaikutusta. Tärkeitä kiinalaisessa kulttuurissa ovat juhlat: uusivuosi, lyhtyjuhla ja hautojenpuhdistusjuhla, jotka ovat taustaltaan uskonnollisia, mutta luonteeltaan iloisia karnevaaleja...

tutustuin lähiseutujen nuorisojengiin. Aloin viettää aikaa heidän kanssaan kahviloissa, puistoissa ja kaduilla. He olivat ikäisiäni nuoria, useimmat laiskoja käymään työssä tai koulussa. Heillä ei ollut mitään erityistä tekemistä, yrittivät vain keksiä jotain ajankulua... Jouduin vaikeuksiin, joista en päässyt ennen kuin kuuden vuoden kuluttua. Jouduin kärsimään valtavasti, ja koko perheeni kärsi minun takiani... Yksi jengimme ohjelmanumeroista oli heroiinin käyttäminen... Minun oli käytettävä kaikki mielikuvitukseni hankkiakseni rahaa heroiinin ostoon. Soittelin ahkerasti sukulaisilleni ja pyysin heiltä rahaa lainaksi. Tietenkin he vähitellen alkoivat saada tarpeekseen eivätkä lopulta enää halunneet kuullakkaan minusta. Minun oli siis pakko turvautua varastamiseen. Otin kotoa kaiken arvokkaan ja vein panttilainaamoon. Tyhjensin siskojeni säästölippaat. He alkoivat pelätä minua ja piilottivat tavaroitaan, etten varastaisi niitä. Veljeni ei enää halunnut nukkua kanssani samassa huoneessa, vaan muutti olohuoneeseen.

Hongkongilaisessa yhteiskunnassa perheelle on julkinen häpeä, jos joku lapsista on narkomaani. Sellaista perhettä halveksitaan. Katsotaan että perhe on menettänyt kasvonsa. Vanhempani joutuivat vaikeaan ja kiusalliseen asemaan minun takiani. Jouduin pelkäämään poliisia myös siksi, että huumeiden hallussapidon lisäksi tein jatkuvasti paljon muutakin lainvastaista... Vankilassa ei ollut kovinkaan hyvät oltavat. Minulle oli hyvin nöyryyttävää, että vankeja ei pidetty missään arvossa... Hoitolaitokset eivät kuitenkaan auttaneet minua. Muutaman kuukauden jälkeen palasin taas heroiiniin. En osannut elää ilman sitä, se oli minun voimani... Eräänä päivänä isä tuli luokseni. Hänellä oli kädessään paperilappu, jonka hän ojensi minulle. - Tässä on jotain sinulle, hän sanoi. - Toivon, että lukisit tämän lapun ja kokeilisit, onko siitä mihinkään... Otin lapun ja luin mitä siinä sanottiin. 'Ei lääkkeillä, ei omalla voimalla, vaan Jeesuksen avulla', luki lapussa... Meidän perheessämme äiti vierasti kristinuskoa, koska hän piti sitä ulkomaalaisten uskontona eikä halunnut olla sen kanssa missään tekemisissä... Lähdin siis, katsomaan, mitä tapahtui siinä paikassa, jonka osoite oli lappuun painettu. Jotkin kirkot ja kristilliset yhteisöt tekevät myös huumetyötä Hongkongissa. Saamani traktaatin oli painattanut babtistiseurakunta... Kokoonnuimme kirkon toimistossa. Mukana oli usein myös seurakunnan pastori John-Paul Chan... He rukoilivat puolestani. - Yritä itsekin rukoilla, he sanoivat. - Saat nähdä, että Jumala vastaa... Ja silloin olin valmis myös sanomaan ensimmäisen yksinkertaisen rukoukseni. - Jumala, jos sinä olet olemassa, auta minua nyt. Anna minun levätä. Minä en jaksa enää. Rukoukseni jälkeen rauhoituin äkkiä täydellisesti. Tuli hyvä olla. Nukahdin aivan rentoutuneena muutamaksi tunniksi.

Se oli käännekohta. Kun heräsin, oloni oli huomattavasti parempi ja voin syödä ja juoda täysin normaalisti... Yleensä vieroitusoireet kestävät paljon pitempään, jopa kaksi viikkoa olo saattaa olla levoton ja tuskainen... Mutta ihmeellisintä oli se, että henkisesti tunsin olevani vapaa heroiinista ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun sitä aloin käyttää... Ja sen päivän jälkeen olen ollut uusi ihminen, uusi luomus, niin kuin Raamatussa sanotaan (2 Kor 5:17). Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, mitä löysin Raamatusta. Se tuntui kertovan juuri minulle ja puhuvan suoraan minulle... Perheeni jäsenet olivat iloisia puolestani... Sain heidän kunnioituksensa takaisin, ehkä en ihan samana kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin olin taas yksi heistä."

http://koti.welho.com/penttijuhani

Monta kertaa Jumalan siunaukset tulevat anovien osaksi, mutta toisinaan täytyy olla epätoivoinen ja tosissaan saadakseen siunauksen Jumalalta, mikä yleensä osoittaa, että arvostaa sitä mitä on anomassa ja minkä haluaa saada epätoivoisesti, eikä laita sitä muiden asioiden joukkoon tarpeettomana, eikä edes arvosta lahjaa. A. A. Allen kirjassaan ”Jumalan ihmeitätekevän voiman hinta” (Ristin voitto ry. 1953) kertoo kuinka Allen sulkeutui pimeää huoneeseen paastoamaan ja odottamaan Jumalan ilmestymistä, josta lainaus: ”Kuinka kauan olin oikeastaan ollut kammiossa? Päiviäkö vai ainoastaan tunteja? Minusta tuntui todella kuin olisi kulunut päiviä siitä, kun vaimoni omasta pyynnöstäni oli lukinnut tämän kammion oven ulkoapäin! Mitähän hän ajattelekaan, kun näin kauan viivyn poissa ihmisten ilmoilta? Oliko siitä todella päiviä vai ainoastaan tunteja? Olinkohan minä todellakin pääsemässä kosketuksiin Jumalan kanssa? Vastaisiko Jumala? Tyydyttäisikö Hän minun sieluni nälän vai pitäisikö minun myöntää joutuneeni tappiolle kuten niin monta kertaa ennenkin? Ei pysyin polvillani täällä kunnes Jumala vastaisi tai sitten kuolisin yritykseeni! Eikö Jumalan Sana vakuuta: ’Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat ylös – ylös – ylös – YLÖS – siivillä kuin kotkat; he juoksevat eivätkä väsy; he vaeltavat…’ Oliko vaimoni avannut oven? Ei, sehän oli edelleen kiinni” Mutta valo, mistä oli valo päässyt sisälle? Silloin aloin käsittää, että se valo, joka täytti rukouskammioni, oli Jumalan kirkkautta! Ei se ollut kammioni ovi, joka oli avattu, vaan sen sijaan taivaan ovi!… Jospa Hän vain nyt puhuisi minulle! Jospa Hän vastaisi vain tähän yhteen kysymykseeni: ’Herra, miksi en voi parantaa sairaita? Miksi en voi tehdä ihmetekoja Sinun nimessäsi? Miksi eivät tunnusmerkit seuraa minun julistustani niin kuin ne seurasivat Pietarin, Johanneksen ja Paavalin?’… Sydämeni huusi: ’Puhu hiukan hitaammin! Tahdon painaa mieleeni joka ainoan sanan.’ Tuntui siltä kuin Jumala olisi puhunut minulle niin nopeasti ja niin monista asioista, etten ikinä voisi muistaa kaikkea. Jumala antoi minulle luettelon asioista, jotka olivat minun ja Jumalan voiman välillä. Jokaisen uuden edellytyksen jälkeen, joka luettelosta painui mieleeni, seurasi lyhyt selitys asian tarpeellisuudesta.”

Samanlaisista asioista voidaan lukea kuinka Rees Howellsista tuli suuri Jumalan mies. Rees Howells syntyi 10.10.1879 Brynammanin kaivoskylässä Etelä-Walesissa. Norman Grubb kertoo kirjassaan "Esirukoilija Rees Howells, kertomus Jumalalle eletystä elämästä" (Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus Pietarsaari 2004 www.kkjmk.net) kuinka vähäpätöisestä hiilikaivostyöläisestä suuri esirukoilija ja kristillinen vaikuttaja, pastori ja lähetystyöntekijä.

Raamatusta voimme lukea vastaavanlaisista tapahtumista Vanhasta Testamentista laken.

2 Mooses 2:23-25 ”Ja kun oli kulunut pitkä aika, kuoli Egyptin kuningas. Ja israelilaiset huokailivat orjuuttansa ja valittivat; ja heidän huutonsa heidän orjuutensa tähden nousi Jumalan tykö. Ja Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa, ja Jumala muisti liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Ja Jumala katsoi israelilaisten puoleen, ja Jumala piti heistä huolta.”

Markus 5: 24-34 Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi." Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."


Luukas 8:43-48 ”Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua." Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta." Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi. Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Matteus 15: 21-28 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni. "Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme." Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö." Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua." Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille." Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot." Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.

Metro uutiset 27.4.2010 (STT-AFP) ”Tutkijat uskovat löytäneensä Nooan arkin. Makaavatko raamatullisen arkin jäännökset Ararat-vuoren rinteellä Itä-Turkissa? Näin uskoo jotakuinkin kiinalais-turkkilainen evankelisten tutkimusmatkailijoiden ryhmä, joka on löytänyt puisen rakennelman jäännöksiä 4000 metrin korkeudesta Ara...ratin rinteeltä. Puun iäksi arvioidaan 4800 vuotta. Paikallisviranomaiset ovat innostuneet löydöstä niin, että sille aiotaan hakea Unescon maailmanperintökohteen arvoa.” Internetin hakukoneelle annettaessa hakusana Nooan arkki tuli mm. tämä kotisivu: http://kotisivu.lumonetti.fi/esa08/vedenpaisumus/arkkia-katsomassa.html

Http://koti.welho.com/penttijuhani

Pääsiäismatka Pietariin 2010!

Venäjällä pitkäperjantai ja pääsiäismaanantai ovat normaaleja työpäiviä. Junalle meitä tuli vastaan Veera, (Veeraan olen tutustunut Volotisen sukuseurassa), evankelista Sasha ja Veeran naapurin tyttö Masa, joka kuljetti meitä autollaan. Kävimme St. Petersburg Artist museum exhibition centerissä, jossa oli Nikolay Galakhovin taideteoksia, jotka esittivät Kaukasuksen, Baikalin, Karjalan jne... maisemia.

3.4 vierailimme Pietarin messiaanisessa keskuksessa, joka on perustettu 1993. Messiaaninen seurakunta kokoontuu lauantaisin klo 11.00, keskiviikkoisin klo 19.00. Tässä kokouksessa vieraita oli myös Leningradin alueelta, Odessasta, sekä me Suomesta. Tämä kokous oli kuukauden ensimmäinen lauantai, jolloin seurakunta nauttii ehtoollisen. Meille tulkkasi Pietarin evankelis-luterilaisen Pyhän Marian seurakunnasta Elsa.

Elsa tulkin kanssa kävelimme pitkin Pietarin keskustan katuja ja kuulin Pietarin kaupungin historiaa. Kuulemma Pietarissa pohditaan sitä, että oliko munkki Rasputin sittenkin pyhä mies? Päivän päätteeksi kävimme Veeran toimesta katsomassa Chicago-musikaalia, jonka jälkeen palasimme hotelliin.

Vierailimme 4.4. Avoin Sydän seurakunnassa, joka on perustettu 5 vuotta sitten 29.5., kun pastori Pavel Duzenko Ukrainasta tuli Pietariin Jumalan kutsumana tekemään työtä syrjäytyneiden parissa. Seurakunta toimii elokuvateatterissa ja on kasvanut nopeasti. Pastori Pavel on itse ollut 16 vuotta narkomaanina ja 30 vuoden ikäisenä löysi Jeesuksen pelastajanaan. Seurakunnassa oli pääsiäisjuhla, jossa oli voimakasta ylistystä, karkeloimista. Ylistysjohtaja on ollut 9 vuotta vankilassa, mutta nyt tuntee Jeesuksen henkilökohtaisesti. Pastorin hyvä ja selkeä puhe käsitteli pääsiäiseen liittyviä tapahtumia ja niiden merkitystä. Puheen alussa pastori mainitsi, että sairaat tarvitsevat lääkäriä, eivät terveet, samoin syntiset tarvitsevat Jeesusta. Seurakunta oli valmistanut näytelmän. Lopuksi ne ihmiset jotka halusivat tehdä ratkaisun Jumalan puoleen ensimmäistä kertaa saivat tulla pastorin rukoiltavaksi, niin heitä oli kolmekymmentä. Pastori oli kutsunut evankelista Aleksandra Rumjantsevan ja Riston ja minut kotiinsa ruokailemaan. Pastori kertoi, että heillä on tarkoitus ylistysryhmän kanssa tulla Suomeen tuomaan tämän sanoman Suomalaisille. Jos tiedät seurakuntia jotka voisivat ottaa ryhmän vastaan, niin voin välittää viestin pastorille.

Veeran naapurin tyttö Masa kävi hakemassa meidät hotellista ja vei meidät Suomalaiselle rautatieasemalle, mutta välillä hän haki Sashan asunnolta ja kävimme tapaamassa vielä erästä mummoa, jonka pojat ja vaimot ja lapset olivat kuolleet ja hän oli kokenut täten paljon murhetta. Sasha tekee evankeliumi- ja avustustyötä myös Latviassa.

Paluumatkalla samassa junassa oli koulumme opettaja, joka tuli Novgorodista.

Katso video seurakuntavierailusta: http://www.youtube.com/watch?v=WOBC0c7LHTg

Hyksoilla tarkoitetaan aasialaisperäisiä hallitsijoita, jotka alistivat Egyptin suistomaan sadaksi vuodeksi (n. 1648-1550 eKr.) valtaansa. Se alkaa sillä, että aasialainen heimopäällikkö valitaan suistomaan hallitsijaksi Avaris-nimiseen kaupunkiin. Egyptiläisen faraon valta rajoittuu pelkästään Theban alueelle. "Joku jumala oli silloin, en tiedä miksi, suunnitellut meille pahaa" toteaa Josephus kertomuksessaan Aasiasta tulleista tunkeilijoista, jotka hallitsivat Egyptiä yli sadan vuoden ajan. Josephus nimittää hyksoja paimeniksi ja paimenkuninkaiksi. Egyptiläisten vallan heikentyessä nubialaiset alueet itsenäistyvät ja muodostavat Nubian valtakunnan pääkaupunkinaan Buhen-linnoitus, lähellä toista Niiliputousta. Kuninkaana oli Salitis, joka laittoi koko Egyptin verolle. Ensimmäinen suuri hyksohallitsija oli Sauserenra Haija. Haijania seurasi kolme Apophis-nimistä hallitsijaa, joilla oli myös egyptiläiset nimet Aakenenra, Auserra ja Nebhepesra. Egyptiläisten jumalista hyksot palvoivat Setehiä, sillä he yhdistivät tämän kanaanilaisten Baaliin. Professori Aapeli Saarisalon kirjassa "Pyhä maa" todetaan, että hyksoilla Egyptissä oli samat jumalat kuin foinikialaisilla. Theban ruhtinas Sekenenra oli yrittänyt syöstä Avariksen Apophiksen vallasta, mutta epäonnitunut. Sekenenra Taa II:n muumio on löytynyt 1881 Deir el Bahrissa ja hän ruumiistaan oli löytynyt hirvittäviä haavoja. Sekenenra Taan poika Kamos voittaa hyksohallitsija Apophis II:n, mutta syntyy levottomuuksia ja Kamosin veli Ahmosis hyökkää 1544 eKr. Avarikseen ja ajaa viholliset Gazassa sijaitsevaan Saruhenin kaupunkiin asti ja valloittaa sen. Karkottamalla hyksot Ahmosis (Ahmose) perusti 18. dynastian ja samalla alkoi Egyptin historian uusi loitoaika.

Werner Keller "Raamattu on oikeassa" (WSOY 1957) kirjoittaa Hyksoista näin: "Muisto tästä valtiollisesta katastrofista jäi elävänä Niilin kansan keskuuteen, kuten osoittaa se vaikuttava kuvaus, joka on säilynyt egyptiläiseltä historiankirjoittajalta Manitholta: 'Silloin oli meillä Timaios niminen kuningas. Hänen hallitusaikanaan se tapahtui. Minä en tiedä, miksi Jumala oli meihin tyytymätön. Silloin tuli yllättäen tuntematonta syntyperää olevia miehiä itäisestä maasta. Heillä oli rohkeutta lähteä sotaretkelle meidän maahamme, ja valloittivat sen julkeasti, helposti, ilman ainuttakaan taistelua. Ja kun he olivat saaneet meidän ruhtinaamme valtaansa, he polttivat kaupunkimme raakalaismaisesti, hävittivät Jumalten temppelit. Ja kaikkia asukkaita he kohtelivat julmasti, sillä he löivät kuoliaaksi ja veivät lapset ja naiset orjiksi. Lopuksi he nimittivät yhden joukostaan kuninkaaksi. Hänen nimensä oli Salatis, ja hän eli Memfiissä ja saattoi Ylä- ja Ala-Egyptin itselleen verovelvolliseksi ja perusti varuskuntia seuduille, jotka olivat siihen sopivimpia - - - ja kun hän löysi kaupungin, joka soveltui hänen tarkoituksiinsa, joka sijaitsi Niilin varren itäpuolella Bubastiin luona, jota myös Avariiksi kutsuttiin, hän jälleenrakensi sen ja vahvisti sen muureilla ja miehitti 240 000 sotilaalla, jotka hän sijoitti sinne pysyvästi.'" Avariksen myöhempi nimi on Pi-Ramses, joka Israelin Egyptin orjuudessa rakentamia kaupunkeja. Raamatun kertomus Joosefista ja Israelin oleskelusta osuu hyksoaikaan, mikä selittää miksi heidän oleskelustaan Egyptissä ei ole säilynyt tietoja. Faarao antaa Joosefin, varakuninkaan, ajaa lähinnä parhaissa vaunuissaan (1 Moos. 41:43), mikä merkitsee hyksos aikaa, sillä vasta hyksos-hallitsijat käyttivät Egyptissä juhlavaunuja seremonioissaan.

On arveltu, että Ramses II aikana Israelin heimot olisivat lähteneet pois Egyptistä Mooseksen johdolla, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa, koska Ramses II oli ominut jo aiempien faaraoiden muistomerkit omikseen, sillä monet omituista rakennuksista ovat rakennetut jo vuosisatoja aiemmin ennen Ramses II aikaa. Strassburgilainen professori Pierre Montet löysi vuonna 1929 läheltä Sanin kalastajakylää Port Saidista 50 kilometriä lounaaseen sfinksejä, hautapatsaita ja rakennusten jäännöksiä, jotka kaikki oli varustettu Ramses II:n signumilla. Kyseessä oli jäännös Pi-Ramses-Meri-Amonista, Raamatun Ramsesin pakkotyökaupungista. Samoin kuin löydetystä Piitomista, niin täältäkin löytyi vilja-aittoja ja varastojen raunioita. On löydetty papyruskirje, jossa todetaan: "- - - Minä olen tullut Pi-Ramses-Meri-Amoniin ja huomaamaan, että se on ihmeellinen. Loistava kaupunki, jolla ei ole vertaistaan. Theban mukaisesti on sama jumala Ra sen perustanut. Oleskelu siellä merkitsee ihanaa elämää. Sen kedot tarjoavat kaiken hyvän runsautta. Päivittäin se saa tuoretta ravintoa ja lihaa. Sen lammikot ovat täynnä kaloja, sen laguunit ovat lintujen kansoittamat, sen niittytasangot vihreän ruhon peittämät, ja sen viljeltyjen kenttien hedelmillä on hunajan maku. Sen varastot ovat täynnä ohraa ja vehnää; ne kohoavat ylös taivaaseen saakka. On sipuleita, ruoholaukkaa, syötäväksi, myös granaattiomenoita, omenoita, oliviiveja ja viikunoita hedelmäpuutarhoista. Kenkemen makeata viiniä, joka maistuu hyvälle kuin hunaja..."

Hatshepsutin (hallitsi 1479-1425 eKr.) oli faarao Thutmosis I:n ja kuningatar Ahmosen tytär. Hän avioitui velipuolensa Thutmosis II:n kanssa ja sai kaksi tytärtä. Thutmosis II kuoltua Hatshepsutin nousi sijaishallitsijaksi ja kruunautti itsensä faaraoksi. Karnakin temppeliin hän rakensi punaisen kappelin, jonka kvartsiittiseinät koristettiin erittäin hienoin reliefein. Ne kuvaavat faarao Hatsepsutia uhritoimituksissa ja muissa temppelin seremonioissa. Hän pystytti Karnakin temppeliin 30 metriä korkeat obeliskit. Niiden laivauksen Assuanin graniittilouhoksilta Thebaan hän kuvautti Deir el Bahrin temppeliin. Temppelin suunnitteli kuningattaren suosikki Senmut. Temppelin tuli muistuttaa Puntin jumalanmaan ihmeitä, mirhaa, suitsukkeita, eläviä mirhapuita, elektronia, norsunluuta, paviaaneja, panttereita ja lihakarjaa. Matkat Puntiin olivat lähes arkipäiväisiä tapahtumia, joista ensimmäinen matka aloitettiin kesällä 1493 eKr. Hatshepsutinin kuoleman jälkeen faarao Thutmosis III, joka oli Thutmosis II:n ja sivuvaimon kanssa saatu poika. Thutmosis III tärveli useita muistomerkkejä ja poistatti niistä Hatshepsutinin nimen. Helsingin Sanomissa oli 28.6.2007 artikkeli "Dna-jälki paljasti muumion kuningatr Hatshepsutiksi". Kuningatar Hatshepsutin oli yksi harvoista Egyptin naisfaaroista, joka hallitsi vuosina 1503-1482 eKr. Hatshepsutimen muumio on löydetty Egyptin kuninkaiden laaksosta 1903, joka jätettiin tunnistamattomana paikan päälle vuosikymmenten ajaksi. Kaksi kuukautta sitten muumio tuotiin Kairon egyptiläiseen museoon tutkimuksiin, jossa Zahi Hawass on sataprosenttisen varmoja muumion henkilöllisyydestä. Hatshepsuttimen isoäiti oli Amos Nefreteri. Brittiarkeologi Joyce Tyldesley on kirjoittanut kirjan "Hatchepsut - The Female Pharaoh".

Kuningas Salomo oli viimeinen Israelin kuningas. 1 Kuningasten kirjassa luvussa 10: "Kun Saban kuningatar kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, tuli hän koettelemaan häntä arvoituksilla. Hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa, mukanaan kameleja, jotka kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä. Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä. Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt. Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, ruuat hänen pöydällänsä, kuinka hänen palvelijansa asuivat ja hänen palvelusväkensä palveli ja kuinka he olivat puetut, ja näki hänen juomanlaskijansa ja hänen polttouhrinsa, jotka hän uhrasi Herran temppelissä, meni hän miltei hengettömäksi. Sitten hän sanoi kuninkaalle: "Totta oli se puhe, jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi. Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sentähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi, tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on." Ja hän antoi kuninkaalle sata kaksikymmentä talenttia kultaa, hyvin paljon hajuaineita ja kalliita kiviä. Niin paljon hajuaineita, kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sinne ole sen jälkeen tullut. Myöskin Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat Oofirista hyvin paljon santelipuuta ja kalliita kiviä. Ja kuningas teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja kuninkaan linnaan ja kanteleita ja harppuja laulajille. Sellaista santelipuumäärää ei ole tuotu eikä nähty tähän päivään asti. Kuningas Salomo taas antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi hän antoi muutakin kuninkaallisella anteliaisuudella. Sitten tämä lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa."

Myös 2 Aikakirjassa luvussa 9 puhutaan Salomonin luona vierailleesta Saaban kuningattaresta. Josefus (Antiquities VIII, 165) sanoo, että Saban kuningatar oli Egyptin ja Kuusin naisfaarao Hatsepsut. Josefuksen (Antiq. II,10) mukaan Saba oli Etiopian / Kuusin (Sudan) kuninkaan kaupunki, jolle Persian kuningas Kambyses maan valloitettuaan oli antanut nimen Meroe. Josefuksen (Antiq. VIII 6:5) Saban kuningatar oli Egyptin ja Etiopian / Kuusin hallitsijatar. Etiopialaisen Kebra Negast-tarinan mukaan hän oli Etiopian kuningatar, josta Salomon lapsena syntyi maan ensimmäinen keisari Menelik. Hatsepsut (Hatsepsowe) Thutmosis I tytär, joka hallitsi Amunin temppelin rikkauksien turvin oli Egyptin suurin naishallitsija. Hän kuvautti itseään patsaissa miehisin arvomerkein. Hän on kuuluisan Der el-Bahrin Amunin temppelin rakennuttaja ja hän sai mainetta myös retkikunnasta, jotka lähetti Pwene-maahan. Jeesus mainitsee lääkäri Luukkaan ja Matteuksen evankeliumissa Etelän kuningattaren. Matteus 12:42 "Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. " Ainut ongelma tässä on vain, että Israelin kuningas Salomo hallitsi n. 972-n.931/930 eKr. ja Egyptin faarao Hatsepsut hallitsi nykykäsityksen mukaan 1479-1425 eKr., eli ajanlaskussa on jokin ongelma. Tutankhamonin haudasta on löydetty mm. ruokomatto ja palmunsiemeniä joiden iäksi on saatu radiohiili-menetelmällä n. 846 ja 899 eKr. Tämä osoittaa, että Amarna-kausi oli 800-luvulla eKr., eikä silloin olisi näitä aikaan liittyviä ongelmia. Helsingin Sanomissa 25.9.2007 oli STT-AFP:n uutinen Tutankhamonin haudasta löytyi 3 000 vuotta vanhoja hedelmiä. Kairossa Egyptiäisten argeologien ryhmä on löytänyt Tutankhamonin haudasta kahdeksan hedelmäkoria. Korit ja niiden sisältämät luumarjahedelmät ovat säilyneet Kuninkaiden laaksossa Luxorissa Etelä-Egyptissä sijaitsevassa haudassa yli 3 000 vuotta. Dum-palmujen soikeita luumarjahedelmiä tarjottiin faaraoiden aikaan useasti hautajaisissa. Tämäkin tieto sijoittaa Tutankhamonin 1000 - 900 eKr. aikoihin. Brittiläinen egyptologi David M. Rohlin mukaan egyptiläisessä ajanlaskussa on n. 300 vuoden virhe. David M. Rohl on kirjoittanut kirjan A Test of Time: The Bible - from Myth to History 1995; US edition Pharaos and Kings: A Biblical Quest 1996 ISBN 0609801309.

Kaukana etelässä, Sudanin (Kuus) aavikolla sijaitsee Solebin iso juhlatemppeli, jonka Amenofis III pyhitti Amen-jumalalle. Pylvässalissa pylväät on koristettu Aasian ja Afrikan orjuutettujen kansojen nimillä. Amenofis III:n valtavan isosta hautakappelista on jäljellä vain suunnattomat patsaat, kaksi Memnonin kolossia.

Ekhnaton eli Amenhotep IV (Amenofis IV, jonka isä oli faarao Amenofis III ja äiti kuningatar Teje. Kuningatar Teje oli luultavasti nubialaisen maalaisaatelisen Jujan ja Tujun tytär. Näin toimiessaan faarao oli rikkonut uskonnollista traditiota vastaan) hallitsi 18. dynastian vuosina 1352-1336 eKr. Tieteen Kuvalehdessä nro 10/2008 oli juttu Tejestä: "Egyptin mahtinaisen patsas on lujaa tekoa, kuningatar Tejen veistos kesti tulvat ja maanjäristykset". Tejen kunniaksi on pystytetty lukuisia patsaita. Yksi niistä löydettiin Luxorista Niilin länsirannalta, joka on 3,6 metriä korkea ja löydettiin Tejen puolison farao Amenofis III:n kuolintemppelin raunioista. Teje eli 1398-1338 eKr. Tejellä oli poikkeuksellisen suuri valta sekä puolisonsa että poikansa Akhenatenin hallituskaudella. Ekhnaton pyrki uudistamaan uskontoa siten, että auringon palvonnan sijaan palvottaisiin säteilevää Jumalan valoa. Akhenaten eli Ekhnaton päätti viidentenä hallitusvuotenaan muuttaa pois Karnakista uuteen pääkaupunkiin, jolle hän antoi nimen Akhetaten eli aurinkohorisontti, jonka nykyinen nimi on Tell el- Amarna. Ekhnatonin puoliso oli Nefertiti, eikä hänkään ollut kuninkaallista sukua. Ekhnaton otti puolisokseen kolmannen tyttärensä Ankhsenpaatonin, joka oli luultavasti 11-12 vuoden ikäinen. Avioliitot läheistä sukua olevien kesken on kielletty Mooseksen laissa Raamatussa 3 Mooses 18:17 ja 3 Moos. 20:14, 17, 21. Ekhnaton haudattiin todennäköisesti Ekhnatoniin josta on löytynyt hänen sargofaginsa sirpaleita. Ekhnatonin kuoltua kaikki rakennustoiminta keskeytettiin ja kaupunki hylättiin. Ekhnatonin kuolinvuosi oli faarao Tutankhatonin ensimmäinen vuosi hallitsijana, joka kuoli 19 vuotiaana. Ankhsenamon avioitui Tutankhamonin kanssa ja hänen kuoltua hovimies Ejen kanssa. Armas Salosen ja Rostislav Holthoerin kirjassa "Egypti ja sen kulttuuri" Otava todetaan näin: "Vuonna 1906 Kuninkaiden laaksosta löydetty kuninkaallinen häpäisty arkku, jonka luultiin Akhenatenille kuuluneeksi, on osoittautunut Kijan arkuksi. Nuoreen tyttöön silmittömästi rakastunut kuningas teki hänestä kanssahallitsijan, Neferetitin jäädessä vanhassa palatsissaan eristettynä tapahtumien taustalle... Neljä vuotta sai Kija pitää kuninkaansa. Kun Akhenaten yllättäen kuoli jäi hän täysin edeltäjänsä ja kilpailijattarensa armoille, joka vaati takaisin kadotettuja oikeuksiaan. Hän syrjäyttää Kijan ja julistautuu hallitsijaksi muuttaen Neferneferutaten-Neferetiti nimensä Neferreneferuaten-Semenkharaksi ja ryhtyy vainoamaan Kijan muistoa... Kijan henkilöllisyys paljastui vasta vuonna 1965. Ennen kuolemaansa kuningatar kuitenkin nimitti tyttärensä Ankhesenpaatenin (myöhemmin Ankhesenamen) seuraajakseen naittamalla hänet el-Amranassa syntyneelle ylimyslapselle. Hänen nimensä oli Tutankhaten, mutta noustuaan yhdeksänvuotiaana valtaistuimelle hän muutti sen Tutankhamuniksi... Kauan ei Tutankhamun saanut elää. Hän kuoli n. 10 vuotiaana ja 18. dynastia sammui koska hänelläkään ei syntynyt poikalasta."

Eräästä El Amarnan haudasta on löydetty Atonin kunniaksi tehty temppelihymni. Kaikki viittaa siihen, että Ekhnaton olisi sen sepittänyt. Tämä hymni on ilmeistä sukua psalmille 104. Faarao Ekhnaton oli saanut Jerusalemin ruhtinaalta seuraavan viestin: "Tietäköön kuningas, että kaikki maat sortuvat ja että minua vastaan vallitsee viha! Niinpä huolehtikoon kuningas maastansa! Gazri, Askalon ja Lakis ovat antautuneet heprealaisille ja antaneet heille ruokaa, öljyä ja kaikkea mitä he tarvitsevat. Lähettäköön siis kuningas sotajoukkoja taistelemaan niitä kansoja vastaan, jotka ovat menetelleet häpeällisesti kuningasta, minun herraani vastaan!" Tämä merkitsisi sitä, että Israel olisi jo tehnyt Exoduksen Egyptistä, ehkä ennen Hyksoskautta 1650-1544 eKr. Josefus toteaa, että tuntemattomaan rotuun kuulunut kansa tuli Egyptiin idästä. Taisteluitta se tunkeutui maahan tuhoten temppeleitä ja polttaen kyliä. Sen kuninkaan nimi oli Salitis ja hän pani koko Egyptin verolle. Hän perusti linnoitetun pääkaupungin Avariksen. Josefus kutsuu tätä salaperäistä rotua hyksos nimellä. Mika Waltari on kirjoittanut historiallisen romaanin Egyptistä "Sinuhe Egyptiläinen" faarao Ekhnatonin ajasta.

Pohjois-Syyrian Ras Samrasta on löydetty muinaisen Ugaritin savitaulutekstit, jotka ovat samalta kaudelta Tell el-Amarnasta (Keski-Egyptistä Niilin itäpuolelta) vuosina 1887-88 kiilakirjoitustekstit. Amarna-tekstit ovat suureksi osaksi Palestiinan-Syyrian alueen ruhtinaiden ja virkamiesten kirjeitä faarao Amenhotep III ja IV:lle (Ekhnatonille. Amarna-kirjeissä käytetään Amenhotep III:sta nimeä Nimmuria ja Ekhnatonista Napkhuraria. Kirjeiden kieli oli sen ajan diplomaattikieltä eli akkadia (Baabelin-Assyrian kieli). Amarne-kirjeet on käännetty englanniksi S. A. B. Mercerin toimesta ja kirjan nimi on "The Telil el-Amarna Tablets", Toronto 1939.

Haremhab oli kenraali ja ylipäällikkö, sekä myöhemmin 18. dynastian viimeinen kuningas. Ejen kuoltua hän nousi valtaistuimelle ja ryhtyi kohentamaan maan poliittista ja sotilaallista tilaa. Hän vainosi Aton-harhaoppia ja sen alkuunpanijaa Ekhnatonia ja hänen muistoansa pyyhkimistä pois historiasta. Hän avioitui ilmeisesti Mutnedzemetin kanssa saadakseen valtaistuimelle nousulleen edes laillisuuden häivän ja solmiakseen siteet dynastiaan. Mutnedzemetin isä oli luultavasti Eje, joka itsekkin oli laiton hallitsija.

Paul Hermannin kirjassa "Suuntana tuntematon" (Gummerus 1956) kerrotaan "Seti II:n aarrekammion kolmesta pohjoismaista peräisin olevasta pronssimiekasta 13. vuosisadan lopulta eKr. on tavattu lyöty faaraon merkki. Saksalainen arkeologi Friedrich Behn on hiljattain jälleen viitannut siihen, että kyseessä ei saattane olla mikään sattuma ja että Egyptin ja kaukana sijaitsevan Pohjolan väliset suhteet 'tuskin rajoittuivat muutamiin aineellisiin seikkoihin'".

Ramses I:n poika oli Sethos I:n, joka rakennutti lähelle Tanista uuden pääkaupungin Perramessen. Ramses II eli n. 1301-1235 eKr. Ramses II:n lukuisista pojista järjestyksessä kolmastoista Merenptah (1224-1214 eKr.) nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua. Merenptah siirsi pääkaupungin Deltasta Memfikseen. Vuonna 1219 eKr. libyalaiset hyökkäsivät akhaialaisten ja lyykialaisten kanssa Deltaan, mutta Merenptahin onnistui suurin ponnistuksin käännyttämään maahantunkeutujat. Muistokivessä, jonka Merenptah pystytti voiton muistoksi mainitaan Israel voitettujen heimojen joukossa.

Torinon papyrus laadittiin mahdollisesti Ramses II:n hallituskaudella. Papyrus on saanut nimensä Torinon egyptiäisestä museosta. Torinon papyrus on merkittävä koska se luettelee kaikki hallinneet kuninkaat. Torinon papyruksessa on mainittu myös hyksokuninkaat.

Armas Salosen kirjassa Itämaisia hallitsijoita ja kansanjohtajia WSOY 1956 mainitaan, että farao Meneftahin (1225-1215) on säilynyt faraon voittoja ylistävä runo, joka on hakattu niin sanottuun Israelin kiveen faraon kuolintemppelissä Thebassa, jossa sanotaan: "Vangiksi otettu on Askelon, vallattu Geser, Jenoam tuhottu, Israel - sen kansa on vähissä, ei siementä ole enää, Syyriasta on tullut Tamerin leski."

Käy lukemassa lisää http://koti.welho.com/penttijuhani > Historiaa

Raamatun argelogiasta on vähän kirjoja julkaistu, mutta jonkun verran kuitenkin esim. Werner Kellerin kirjassa "Raamattu on oikeassa" (WSOY 1957) todetaan mm. että vuonna 1854 J. E. Taylor Lontoon British Museumin toimeksiannosta oli saanut tehtäväkseen tutkia Mesopotamian eteläosan Tell el-Muqaijariassa sijaitsevaa muinaista Raamatun Kaldean Urin kaupunkia ja hän löytää raunioista savilieriöitä, joissa on nuolenpäämerkkejä, jotka toimitetaan Lontooseen tulkittavaksi. Uusi amerikkalaisbrittiläinen retkikunta saapuu vuonna 1923 Sir Charles Leonard Woolleyn johdolla Tell el-Muqaijarin porrastornin raunioille. Ensimmäinen esille tullut alue oli pyhä alue, jossa oli jäännökset viidestä temppelistä, jotka olivat puoliympyränä Ur-Nammun rakentamaa porrastornia vasten. Urissa Pyhä temppelialue ei ollut varattuna vain jumalten palvontaan, vaan siellä otettiin vastaan uhrilahjoja, kymmenyksiä ja veroja, jotka kirjattiin tarkasti savitauluihin. Verot maksettiin luonnon tuotteina, jokainen Urin asukas maksoi omalla tavallaan. Kuuden vuoden aikana sieltä löytyi Sumerilaisia temppeleitä varastosuojineen, työpajoja ja tuomioistuimia, huvilatyylisiä asuintaloja. Urin kuningashaudoista on löytynyt kultaisia maljoja, pikareita, harppuja, lyyria jne. Esineistöstä on voinut päätellä, että kokonainen saattue kymmeniä ylhäisiä seurannut vainajaa kuolemaan hautakammioon. Heidät on muurattu hautaan ulkoa käsin ja sisällä olijat olivat ottaneet jotakin myrkkyä vapaahtoisesti seuratakseen kuningastaan toiseen elämään. Kahden vuosisadan ajan olivat Urin asukkaat haudanneet näihin hautapaikkoihin ylhäiset henkilönsä. Jatkettuuan kaivauksia hautoja syvemmälle, niin hän löytää savikerroksen jollaista muodostuu vain vedessä kerrostumalla. Tämän savikerroksen paksuus on noin kolme metriä, jonka alta löytyy taas rauniomaata eli ihmisasutuksen jäännöksiä. Löydetyt ruukut ovat olleet käsintehtyjä, joista tutkijaryhmä päättelee löytäneensä venepaisumuksen jäljet. Urin valtavasta löydöstä kerrotaan USA:ssa ja Englannin päivälehdissä monipalstaisin otsikoin. Wooley jatkaa kaivauksiaan 16 jalan syvyyteen (5 metriä) savikerroksesta erään tiilikiveyksen alle, jonka hän suurella varmuudella sijoittaa aikaan ennen tulvaa. Urissa voitiin laskeutua kapeaan kaivoskuiluun ja silmin katsella ja käsin kosketella suunnattoman tulvan jättämää ainesta. Ja ihmisasutusten kerroksia, joista voidaan lukea aika kuin kalenterista, eli se on tapahtunut v. 4 000 eKr. Tell Haririssa vuonna 1933 tehtiin kuvapatsaslöytö, joka saa ranskalaisen professori André Parrotin tunnetun argeologin tulemaan löytöpaikalle. Kuvapatsaassa on teksti "Olen Lamgi-Mari... Marin kuningas... suuri... Issakku... joka lahjoittaa... kuvapatsaansa Istarille". Tämä Marin palatsi oli ollut n. 2000 eKr. yksi maailman suuria nähtävyyksiä. Täällä hallitsi viimeisenä kuninkaana Zimrilim, jonka Babylonian Hammurabin sotajoukot kukistivat n. 1700 eKr. ja hävittivät Marin valtion. Taas 1. Moos 24:1-4, 10, jossa Aabraham lähettää palvelijansa hakemaan puolisoa pojalleen Iisakille, Aabraham palvelija meni Marin kuninkaiden kaupunkiin. Aabrahamin on täytynyt elää vuonna 1900 eKr. ja Marin löydöt ovat ajoitetut vuoteen n. 1900 eKr., sillä Harran ja Naahor löydettyjen palatsiarkistojen tietojen mukaan kukoistavia kaupunkeja.

Gilgameš, sumerin kielessä Bilgames, Urukin kuningas. Gilgameš oli puoleksi tarunomainen Urukin kaupungin kuningas Etelä-Babyloniassa vuosien 2750–2600 eKr. välillä. Hän on keskushenkilönä laajoissa tarinoissa, Gilgameš-eepos, joka on babylonialaisen kirjallisuuden eeppinen runoelma. Tämä on saanut kirjallisen muodon uussumerilaisena aikana 2000–1800 eKr. Eepoksessa kerrotaan Assurbanipalin kirjaston savitaulussa säilyneen version mukaan kuolemattomuutta etsivästä kuningas Gilgamešista, joka päätyy ajatukseen kaiken katoavuudesta. Tarina sisältää mm. Vanhan tetamentin esitystä muistuttavan kuvauksen vedenpaisumuksesta. Eräiden tutkijoiden mukaan tarina olisi lainattu ja kopioitu Raamattuun, mutta eivät pidä mahdollisena sitä, että se on toinen yhtä pitävä kertomus samasta tapahtuneesta tosiasiasta. Samasta asiasta voidaan kirjoittaa ja kertoa monien ihmisten kautta, vaikka he eivät kopioisi toisiaan tai tuntisi toisiaan. Eepos on ilmestynyt suomeksi Armas Salosen suomentamana 1943 (uusittu suomennos 1980) ja Jaakko Hämeen-Anttilan suomentamana 2000. Pennsylvanian yliopiston arkeologinen tutkimusryhmä oli tutkimassa valtavaa Nippurin sumerizikkurratia, auringonkierron mukaan pystytettyä porraspyramidia, jonka huipulla oli temppeli. Zikkurratit, jotka olivat luonteenomaisia varhaisille mesopotamialaisille kaupungeille. Silloin he löysivät uuden hyvin varustetun kirjaston. Pyramidin juurelta löytyi kokoelma, johon kuului 35 000 savitaulua. Eräs niistä sisälsi alpuperäisen sumerilaisen version vedenpaisumuksesta. Suomen Kuvalehdessä nro 23 (6.6.2008) on tiedeartikkeli, jossa kerrotaan israelilaisen argeologin Avren Gorenin etsivän Turkin Ararat vuorelta Nooan arkin jäänteitä. Nooan arkki olisi yli viiden kilometrin korkeudessa.

Professori Aapeli Saarisalon kirjassa "Asuttu puolikuu" WSOY 1934 todetaan näin: "Huomattavaa on, että sadun sankari Gilgames esiintyy liitettynä Erekin ensi hallituskauteen. Kuuluisan sankarirunon esittämänä hän on parhaiten tunnettu muinaissumerilaisista. Kauan häntä pidettiin jumalana ja aivan tarunomaisena henkilönä, mutta sittemmin on saatu tietoja, joista voidaan päätellä, että hän on ollut todellinen maallinen kuningas, jolle myöhempi aika on lisännyt tarunomaista hohdetta ja jumalallisia ominaisuuksia sekä ihmetekoja. Onhan löydetty kirjoitustiiliä, joista ilmenee, että hän oli rakennuttanut Erekin muurit."

Uutisista olemme saaneet kuulla ja lukea kuinka valtiotkin pelaavat velkarahalla pörssimarkkinoilla kuten Islanti, mutta suurten voittojen odotuksen kuplan puhjettua huomattiin, että kaikki on mennyt ja velka on jäljellä, jonka takaisin maksamisesta järjestettiin jopa kansanäänestys, eikä kansa halua maksaa velkojaan. Tämä on huono esimerkki tavallisille ihmisille. Uutisissa olmme kuulleet kuinka Suomenkin pitäisi ottaa lisää velkaa pitääksemme yllä hyvinvointiyhteiskuntaamme luotua elintasoa ja palveluita, selviytyäksemme muista vaikeista asioista, mutta kalliiksi käyvistä hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ei haluta tinkiä, vaikka työpaikat siirtyvät maastamme pois. Työpaikkojen siirtyessä halvan työvoiman maihin, minkä seurauksena kerättävät veromäärät vähentyvät ja on vaikeampaa saada aikaan palveluita niitä karsimatta. Velkaantumisen vahingollisuudesta tarvitsisimme opetusta. Yksi velkaantuneimpia maita on Yhdysvallat.

Raamatussa on 2 Kun. 4:1-7 velkasuhteesta esimerkki ja kuinka tästä velkasuhteesta vapautuminen tapahtui ihmeen kautta: "Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: "Minun mieheni, sinun palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen." Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Hän vastasi: "Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni." Silloin hän sanoi: "Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon. Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi, nosta se syrjään." Niin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin. Ja kun astiat olivat täynnä, sanoi hän pojallensa: "Tuo minulle vielä yksi astia." Mutta hän vastasi hänelle: "Ei ole enää astiata." Silloin öljy tyrehtyi. Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: "Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle."

Ja Matteuksen evankeliumissa luvussa 18:23-35 nähdään tilanne liiallisen velanoton seurauksista, jos sitä ei pysty maksamaan takaisin, sillä Jeesus puhui vertauksissaan tavallisista jokapäiväisitä tapahtumista mitkä havainnollistivat myös hengellisiä lainalaisuuksia, joten sopivat esimerkiksi monelaisiin tilanteisiin: "Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Tositapahtumana voisin tuoda esille vaarini Jaakon tarinan, joka hankki avioitumisen jälkeen lunastetun torpan asumiseen ja elämiseen jostain syystä kymmenkertaiseen hintaan ja otti sen ostamiseen ja elämiseen lainaa 1920-luvun lopussa, mutta vuonna 1939 hänen vaimonsa kuoli ja hän menetti koko omaisuutensa pakkohuutokaupassa, koska ei ollut lyhentänyt velkaansa tai korkojaan, sekä takaajat joutuivat maksamaan sen elämisen alkuun otetun pienemmän lainan, eli velan maksajiksi. Jaakolla oli neljä poikaa noin kymmenen vuoden molemmin puolin, jotka hän joutui tarjoamaan isojen tilojen isännille elätettäväksi rengin palkkaa vastaan, sillä Jaakko lähti kiertelemään töiden perässä vailla asuntoa. Tämä ajattelematon velka sai aikaan paljon ja monenmoista kärsimystä laajalti.

Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirjassa todetaan lainasta näin: "Lainaksi annettiin rahaa, 2. Moos. 22:24; Neh. 5:4, tai tavaraa (kirves, 2. Kun. 6:5; leipää, Luuk. 11:5). Lainann saaja joutui riippuvaisuussuhteeseen lainan antajasta, Snl. 22:7. Koska israelilaiset ennen pakkosiirtolaisuutta eivät olleet kauppakansaa, vaan harjoittivat maanviljelyä ja karjanhoitoa, he eivät tunteneet liiketarkoituksiin tarvittavaa lainausta. Lainoja ottivat vain köyhät, eikä heiltä saanut ottaa liikaa korkoa, tuskin ollenkaan, 2. Moos. 22:24. Muinaisbabylonian kauppasopimuksissa on merkitty 33 1/3 %:n, jopa 40 %:n korko. Uusbabylonian valtakunnassa oli yleinen korkokanta 20 %. Babyloniassa israelilaiset oppivatkin kaupankäynnin. Ulkomaalaisilta salli Mooseksen laki ottaa korkoa, 5. Moos. 23:19 s.; 3. Moos. 25:36. Lainan vakuutena käytettiin sekä takuusitoumuksia, Sananl. 6:1 s.; Sananl. 22:26 s., että etenkin pantteja, 2. Moos. 22:25 s.; 5. Moos. 24:6, 5. Moos. 24:10 s., 5. Moos. 24:17. Ellei velallinen voinut täyttää sitoumustaan, hän joutui perheineen velkavankeuteen (orjuuteen); tämä ei kuitenkaan saanut kestää 6 v:ta kauempaa, seitsemäntenä vuonna hän pääsi perheineen vapauteen, 5. Moos. 15:1 s.; 2. Kun. 4:1; Jes. 24:2; Jes. 50:1. Jeesus kehottaa auttamaan tositarpeessa olevaa lähimmäistä, Matt. 5:42, vieläpä vihollistakin, Luuk. 6:34-35."

Olin mukana 1990 luvun lopussa eräään yhdistyksen toiminnassa ja sen jälkeen ryhdyin itsenäisesti tekemään Venäjän Karjalan vierailuja. Ryhmä vieraili yleensä Leskolovossa, Tokvosossa, Shlisselburgissa ja Pietarissa. Muistan tapauksen Leskolovosta, jossa olimme tulkkina toimivan Lempin perheen vieraana. Jakaannuimme erilaisiin ryhmiin viedäksemme humanitaarista apua mökkialeen asukkaille. Menin Lempi tulkin kanssa erääseen asuntoon, jossa oli mummo, äiti ja vammautunut poika. Poika oli vammautunut pahoinpitelyn seurauksena ja mummo kuuli hyvin huonosti, että hänelle piti huutaa, jos sittenkään kuuli mitään. Alkumuodollisuuksien jälkeen tulkki sanoi, että minun pitäisi jakaa Raamatusta jotakin. Minulle tuli mieleen Paavalin Filippiläiskirjeen teema iloitkaa aina olosuhteista huolimatta. Tämän jälkeen kysyi haluaisiko joku, että rukoilen heidän puolestaan. He tekivät kovasti ristinmerkkejä, jonka jälkeen suostuivat ja mummo lopuksi ilmoitti saaneensa kuulon, koska Jeesus oli kuullut rukoukset ja mummo otti vastaan parantumisen.

Ennen uutta vuotta 2000 olin ryhmän mukana Aunuksessa ja Petroskoissa ja tällä matkalla tutustuin Tampereen vapaaseurakunnan evankelista Pekkaan, jonka seurassa tämän jälkeen tein monta matkaa. Tapasimme uudestaan puolentoista vuoden kuluttua ensi tapaamisesta kesällä Upsalassa Livets Ordin Eurooppakonferensissa, sillä paluumatkalla kerroin työstäni Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa. Pekka halusi tulla mukaan, vaikka hänellä oli itsellään ollut yhdistyksensä Finmission kautta todella laaja työ Venäjällä. Pekka oli aiemmin yhdessä Ajankohtaisen kakkosen (Mokko) kanssa tehnyt koskettavan TV -dokumentin Viipurin seudun lastenkotien kurjuudesta (1993), joka sai aikaan pienen kohun ympäri Eurooppaa. Kerran vierailimme Pekan Tamperelaisen ystävän autolla Aunuksessa, jonne ajoimme sankassa lumipyryssä, minkä vuoksi olimme aikalailla myöhässä aikataulusta.


Aunuksen Luterilaisen kirkon kirkkoherra oli jo nukkumassa kun saavuimme perille. Pekan vaimon piti kiivetä aidan yli ja koputtaa kirkkoherran asunnon ikkunaa. Meidät majoitettiin Aunuksen kirkon yläkerran vierastiloihin, jossa on sauna. Pekka oli sopinut vierailun Syvärin luostarissa toimivaan mielisairaalaan, jossa Pekka ja hänen sanomansa otettiin hyvin vastaan ja henkilökunta kysyi koska Pekka tulee seuraavan kerran, mutta Pekka kuoli yllättäen 55 vuoden ikäisenä. Pekan kanssa tehdessä lukuisia matkoja, niin pitkien ajomatkojen aikana tuli kuunneltua monia vaiheita Pekan elämän varrelta, kuten Kanadalaisesta Al Trembletin mielenkiintoisesta elämästä. Pekka sanoi, että hänen elämästään olisi tehty kirjakin, jota en ole vielä löytänyt. Al Trembletin koko perhe oli ollut Kanadassa rikollisia ja hänen veljensä ja isänsä oli teloitettu sähkötuolissa. Vankilassa jossa Al oleskeli kävi suomalainen naisevankelista kertomassa Jeesuksesta ja hänen tuomasta tulevaisuudesta, sekä toivosta. Al oli tehnyt ratkaisun uskoa ja luottaa Jeesukseen kuulemansa sanoman mukaan. Kun Al Trembletin vuoro oli mennä sähkötuoliin teloitettavaksi, niin matkalla teloituspaikalla hän sai armahduksen. Tämä suomalainen nainen ja Al Tremblet olivat avioituneet myöhemmin ja tulivat Suomeen. Pekka oli kierrellyt Suomessa heidän kanssaan kertomassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan avusta.


Kerran Pekan kanssa tulimme Lahdenpohjasta ja pysähdyimme Sortavalan torille, jossa kävimme. Pekka sai sydämelleen jakaa Jeesuksesta kertovia vihkosia. Niitä jakaessamme eräs mies tarttui Pekkaa kädestä ja halusi tietää mitä nämä vihkoset pitivät sisällään. Pekka kertoi Jeesuksesta ja hänen tekemästään työstä meidän syntiemme sovittamiseksi. Väkeä rupesi kertymään Pekan ja kyselijän ympärille aikalailla, niin lopuksi Pekka kysyi, että saisiko hän rukoilla miehen puolesta, johon sai myöntävän vastauksen. Rukoilun jälkeen mies kertoi kuinka hän oli ollut matkalla ostamaan viinapulloa, mutta nyt hän ei tarvinnutkaan sitä, koska oli kokenut Jeesuksen antaman avun elämäänsä. Tällaisia tapauksia sattui paljon Pekan kohdalle yhdessä matkatessamme. Pekan kanssa tekemillämme matkoilla Pekka kertoi monista ihmeistä joita hän oli itse kokenut, kuten miten hän oli päässyt irti vankilakierteestä. Pekka kertoi kuinka oli jälleen kerran päässyt vankilasta ja luvannut ettei palaisi sinne enää, eikä ryhdy päihteitä käyttämään, mutta päihteiden käyttö alkoi heti. Selvittyään syntymäpäivien aikoihin päihtymyksestään, niin hänelle oli tullut mieleen asiat joita olivat puhuneet vankilassa vierailleet seurakuntien ryhmiä puhumassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan tulevaisuudesta ja toivosta, niin hän tiesi missä saarnaaja asui ja niin hän kävi kysymässä onko tämä totta mitä ovat puhuneet. Pekka päätti uskoa ja luottaa kuulemaansa ilosanomaan ja saarnaaja julisti Pekan synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saarnaaja muistutti Pekkaa, että jos tulee uskon elämässä vaikeuksia jne., niin silloin tulee ryhtyä kiittämään Jeesuksen verestä. Tällainen koettelemus olikin tullut heti, kun hän kuuli linja-autossa äänen, joka oli kehottanut jäämään seuraavalla pysäkillä pois ja hyppäämään veteen hukuttautuakseen, mutta Pekka muisti saarnaajan sanat ja ryhtyi kiittämään Jeesuksen verestä.

Pekka kertoi tärkeän opetuksen minulle, sillä hän sanoi menestyneensä palvelutyössään hyvin, sillä ihmisiä tuli uskoon, sairaita parani, ovia aukeni ja kaikki hänen tarpeensa tuli täytettyä. Tämän vuoksi hän ajatteli, kuka hän mahtaa oikein olla, eli hänen sydämeensä tuli ylpeyttä ja ajatteli omalla ymmärryksellään ja voimallaan kyenneensä tekemään kaikki nämä suuret asiat. Tämän ylpeyden seurauksena saatanalle avautui ovi tulla Pekan elämään tuhoamaan sitä, minkä seurauksena hän menetti perheensä ja omaisuutensa, mutta hän teki parannuksen näistä asioista ja vapautui Saatana tuomista sairauksista ja muista ongelmista, vaikka osa kokemistaan asioista olikin pysyviä. Pekka varoitti minua moneen kertaa ylpeydestä.